Kuinka usein vietät miehesi kanssa kahdenkeskistä "laatuaikaa"?
Ensi torstaina ollaan lähdössä ukkokullan kanssa pitkäksi viikonlopuksi keski-Eurooppaan. IHanaa! Meillä on tapana tehdä tällasia kahdenkeskisiä pikku pyrähdyksiä ulkomaille vähintään kerran vuodessa, ja muutenkin vietetään yleensä vähintään yksi ilta 1-2 kuukaudessa kahdestaan: menemällä esim leffaan tai teatteriin ja syömään. Viime aikoina ollaan siihen yhdistetty myös yöpyminen hotellissa eli tullaan sitten seuraavan päivän aamupäivällä kotiin.
Mun mielestä tää on nautinnollista ja lähestulkoon perusedellytys sille, että jaksaa aina arkista aherrusta. Kyllä se on isän ja äidin välinen suhde jolle koko perhe perustetaan ja johon perheen hyvinvointi pohjaa! Lisäksi vietetään molemmat aikaa myös ystäviemme kanssa niin että toinen kantaa silloin vastuuta arjesta kotona. Itse olin viimeksi keväällä tyttöjen kanssa tenniskurssilla Vierumäellä ja mies taas on lähdössä laskettelemaan viikonlopuksi omien ystäviensä kanssa. Minusta tämäkin on vain ehdottoman kivaa, kun se jakautuu tasaisesti puolin ja toisin.
Mutta esim töissä saa kuulla, että monet eivät näin tee. Ja ihmettelevät, miksi me teemme näin. Minusta on ihmeellisempää, ettei pariskunnat toimi näin :-) Itse uskon vakaasti, että osaksi näiden käytäntöjen takia meidän parisuhteemme voi hyvin ja on kestänyt nyt 16 vuotta :-)
Kommentit (64)
en ole tosin osannut pitää sitä niin kummallisena, sillä ei kukaan tuttavapiirissäni missään lomilla tai parisuhdehotelliöillä ole käynyt. Nyt on muutama pariskunta alkanut matkustaa 20 vuoden tauon jälkeen kahdestaan, kun lapset ovat alkaneet muuttaa omilleen. En usko, että parisuhde siihen voi kariutua, että ei ole mummoloita tms., mihin lapset voisi aina tuupata, kyllä siihen erikseen kasvamiseen muita syitä täytyy olla. Kyllä me ainakin jo yhteen mennessämme tiesimme, että mitään matkoja kahdestaan lasten syntymän jälkeen ei ole odotettavissa, ja nyt on avioliitto kestänyt kohta 20 vuotta.
Kyllä se jostain kertoo jos toisella osapuolella ei ole halua viettää puolisonsa kanssa yhteistä aikaa. Tuskin haluaa kotonakaan viettää laatuaikaa. Ja silloinhan tilanne on kokonaan eri kuin niillä pariskunnilla joilla ei ole mahdollisuutta lähteä esim. sen vuoksi ettei ole lapsille hoitajaa.
Juuri noin! Jos ei ole osannut olla yhdessä lasten ollessa pieniä, ei sitä osaa lasten lähdettyä kotoa. Nämä "me hoidamme parisuhdetta" -pariskunnat on yleensä eronneet, kun kuopus muuttaa kotoa. Ja siinä vaiheessa vanhemmat havaitsevat senkin, että edes lapset eivät heistä välitä. Kun perhe-elämä oli sitä, että elettiin parisuhdelomasta toiseen, jäivät ne lapsetkin sivuun.
Yksinäinen vanhuus ei ehkä ollut sitä, mitä tavoiteltiin?