Kuinka usein vietät miehesi kanssa kahdenkeskistä "laatuaikaa"?

Mutta lapset ovat pieniä ja meillä ei ole läheisiä sukulaisia, jotka olisivat tarpeeksi terveitä hoitamaan lapsia edes ravintolalounaan ajan. Pitäisi palkata joku MLL-hoitaja, mutta on aikamoinen kynnys jättää lapset vieraalle hoitoon. Tietysti mikään yön yli hoito ei sellaisessa tulisikaan kysymykseen, mutta joku leffassakäynti silloin tällöin voisi olla hyväksi meille.

mutta kun tätä ketjua lukee niin tulee väkisin mieleen, että kaikki kyllä tunnustuvat tarpeen kahdenkeskiselle ajalle myös perhe-elämän huiskeessa mutta osa tyytyy iltaan/yöhön arkisin ja osa haluaa kokonaisia vuorokausia/yhteisiä lomia. Olen itse kertaalleen eronnut ja ennen eroa käytiin pariterapiassa ja vaikka mitä. Siellä korostettiin nimenomaan tätä isän ja äidin välistä yhteistä tekemistä, myös ilman lapsia. Ja sanottiin myös melkosen suoraan, että pari tuntia iltaisin ei välttämättä riitä, vaan että molempien on pystyttyvä irrottautumaan äiti ja isä-roolista kokonaan ja suhtauduttava toisiinsa vain rakastetun roolissa.



Noh, me ei tähän panostetu tarpeeksi edes parisuhteterapiassa ja ero tuli. Siskoni erosi viime vuonna kun lapset lähti pesästä ja huomasivat miehen kanssa ettei mitään yhteistä lapsia lukuunottamatta ollut.



Pitäkää siis huoli parisuhteesta, siskot! Ottakaa yhteistä aikaa ja vähän lomaa perheestäkin, leffailta vaikka yhdessä riittää, ei sen aina tartte olla lomaa Euroopassa tai muuta, mutta muistakaa miestänne puolisona eikä pelkästään isänä.

Tän ketjun perusteella kuulostaa siltä, että suuren osan elämä on tosi ankeeta. Ei ihme, että perhe-elämä alkaa joskus keski-iän kynnyksellä toista tai kumpaakin kumppania kyllästyttää.



Ap:lle hauskaa matkaa, nauttikaa! Haluaisin itsekin tuollaisen parisuhteen :)

ei ole parisuhdetta vaan pari suhdetta.



Parisuhdetta pitää hoitaa. Sen lisäksi, että on äiti on myös vaimo ja ihan itsenäinen ihminen.



Oma aika on tärkeetä ja parisuhteeseen ei koskaan voi liikaa satsata.



Kukapa sitä jaksais aina syödä makaronilaatikkoa tai kalasoppaa, joskus haluaa herkutella.



Kun lähtee kahdestaan ihan muualle kodista niin kumpikaan ei joudu tekemään kotitöitä vaan aidosti saa antaa aikaa toisella ja itselle.

Saa nukkua, rakastella rauhassa, jutella, syödä pitkän kaavan mukaan ja ollan vaan 100% sitä kumppania varten.



Meillä tehdään kerran vuodessa miehen kanssa ulkomaan reissu (nytkin lasketaan jo päiviä) ja se on juttu mitä odotellaan koko vuosi . Se tuo potku arkeen kun on mitä odottaa. Lisäksi lapset kesällä viikon mummolassa ja tarvittaessa 1 yön muulloinkin.



Hyvin voivat aikuiset = onnelliset vanhemmat = hyvä perhe.



Minua ainakin on ihan turha syyllistää tästä. Se taitaa vaan olla se kateus joka siellä sydäntä näivettää.

jotka ovat olleet perhekeskeisiä, eivätkä ole viettäneet parisuhdelomia lasten ollessa pieniä. Ja silti ovat naimisissa edelleen kun lapset ovat lähteneet maailmalle.

Se kuule menee niin, että jos suhde menee huonosti ja ei pystytä arjessa nauttimaan toisista, ei sitä parisuhdeterapiat ja parisuhdelomat enää pelasta. Hyvä arjensietokyky on se, mikä vie eteen päin.

Luxusta toki lomat on. Mutta ei todellakaan mikään välttämättömyys, että ero muka tulee jos ei vie pieniä lapsia joka kuukausi hoitoon ja lähde nussimaan rauhassa hotelliin viikonlopuksi.

mutta kun tätä ketjua lukee niin tulee väkisin mieleen, että kaikki kyllä tunnustuvat tarpeen kahdenkeskiselle ajalle myös perhe-elämän huiskeessa mutta osa tyytyy iltaan/yöhön arkisin ja osa haluaa kokonaisia vuorokausia/yhteisiä lomia. Olen itse kertaalleen eronnut ja ennen eroa käytiin pariterapiassa ja vaikka mitä. Siellä korostettiin nimenomaan tätä isän ja äidin välistä yhteistä tekemistä, myös ilman lapsia. Ja sanottiin myös melkosen suoraan, että pari tuntia iltaisin ei välttämättä riitä, vaan että molempien on pystyttyvä irrottautumaan äiti ja isä-roolista kokonaan ja suhtauduttava toisiinsa vain rakastetun roolissa.

Noh, me ei tähän panostetu tarpeeksi edes parisuhteterapiassa ja ero tuli. Siskoni erosi viime vuonna kun lapset lähti pesästä ja huomasivat miehen kanssa ettei mitään yhteistä lapsia lukuunottamatta ollut.

Pitäkää siis huoli parisuhteesta, siskot! Ottakaa yhteistä aikaa ja vähän lomaa perheestäkin, leffailta vaikka yhdessä riittää, ei sen aina tartte olla lomaa Euroopassa tai muuta, mutta muistakaa miestänne puolisona eikä pelkästään isänä.

ylläpitää vain se viikko ulkomailla kerran vuodessa. Jos ei ole arjensietokykyä, ei ole mitään yhteistä sitten kun lapset lähtee maailmalle. Mitä teillä on sitten tekosyynä nauttia arjesta kun lapset ei asu enää kotona.

Tai sitten käy kuten siskolleni, että lasten muutettua kotoa pois, siskoni viettää viikonloput yksin kotona ja mies luuhaa koko ajan kavereiden kanssa jossakin: he eivät ole koskaan oppineet nauttimaan koti-illoista yhdessä. Nytkin kun he elävät kahdestaan, heidän ainoa yhteinen aika on ne neljä ulkomaanmatkaa, mitä tekevät kahdestaan. Muuten elävät kuin kaksi vierasta ihmistä. Ehkä olisi kannattanut opetella nauttimaan siitä arjesta yhdessä, eikä elää sitä arkea pari suhdetta rinnakkain, joka odottaa, että saa kerran vuodessa viettää parisuhdetta yhdessä.

ei ole parisuhdetta vaan pari suhdetta.

Parisuhdetta pitää hoitaa. Sen lisäksi, että on äiti on myös vaimo ja ihan itsenäinen ihminen.

Oma aika on tärkeetä ja parisuhteeseen ei koskaan voi liikaa satsata.

Kukapa sitä jaksais aina syödä makaronilaatikkoa tai kalasoppaa, joskus haluaa herkutella.

Kun lähtee kahdestaan ihan muualle kodista niin kumpikaan ei joudu tekemään kotitöitä vaan aidosti saa antaa aikaa toisella ja itselle.

Saa nukkua, rakastella rauhassa, jutella, syödä pitkän kaavan mukaan ja ollan vaan 100% sitä kumppania varten.

Meillä tehdään kerran vuodessa miehen kanssa ulkomaan reissu (nytkin lasketaan jo päiviä) ja se on juttu mitä odotellaan koko vuosi . Se tuo potku arkeen kun on mitä odottaa. Lisäksi lapset kesällä viikon mummolassa ja tarvittaessa 1 yön muulloinkin.

Hyvin voivat aikuiset = onnelliset vanhemmat = hyvä perhe.

Minua ainakin on ihan turha syyllistää tästä. Se taitaa vaan olla se kateus joka siellä sydäntä näivettää.

No joo, me olemme olleet 13 vuotta yhdessä, esikoinen 9v...ei me mitään laaatuaikaa vietetä..

Jos parin vuoden välein koitetaan jonnekin lähteä, kutsuu mies aina jonkun pariskunnan mukaan..

mutta kyllä tämä näinkin menee.

Mies käy kyllä omissa jutuissa, mutta minulla ne jää vähemmällle. Tooki menen jos siltä tuntuu, ei vaan jaksa tai saa aikaiseksi..

vietetään ankeaa arkea lasten kanssa ja odotetaan vain sitä yhtä viikkoa, jolloin voidaan elää.

Mieluummin elän ne 51 viikkoa ihanaa arkea perheenä nauttien ja sitten se viikko ylimääräisenä luxuksena.

Se on sääli jos parisuhdetta pystytään elämään vain silloin kun ollaan kahdestaan. Mieluummin elän hyvää arkea perheenä ja arjessa myös sitä parisuhdetta.

Tän ketjun perusteella kuulostaa siltä, että suuren osan elämä on tosi ankeeta. Ei ihme, että perhe-elämä alkaa joskus keski-iän kynnyksellä toista tai kumpaakin kumppania kyllästyttää.

Ap:lle hauskaa matkaa, nauttikaa! Haluaisin itsekin tuollaisen parisuhteen :)

ylläpitää vain se viikko ulkomailla kerran vuodessa. Jos ei ole arjensietokykyä, ei ole mitään yhteistä sitten kun lapset lähtee maailmalle. Mitä teillä on sitten tekosyynä nauttia arjesta kun lapset ei asu enää kotona. Tai sitten käy kuten siskolleni, että lasten muutettua kotoa pois, siskoni viettää viikonloput yksin kotona ja mies luuhaa koko ajan kavereiden kanssa jossakin: he eivät ole koskaan oppineet nauttimaan koti-illoista yhdessä. Nytkin kun he elävät kahdestaan, heidän ainoa yhteinen aika on ne neljä ulkomaanmatkaa, mitä tekevät kahdestaan. Muuten elävät kuin kaksi vierasta ihmistä. Ehkä olisi kannattanut opetella nauttimaan siitä arjesta yhdessä, eikä elää sitä arkea pari suhdetta rinnakkain, joka odottaa, että saa kerran vuodessa viettää parisuhdetta yhdessä.

ei ole parisuhdetta vaan pari suhdetta. Parisuhdetta pitää hoitaa. Sen lisäksi, että on äiti on myös vaimo ja ihan itsenäinen ihminen. Oma aika on tärkeetä ja parisuhteeseen ei koskaan voi liikaa satsata. Kukapa sitä jaksais aina syödä makaronilaatikkoa tai kalasoppaa, joskus haluaa herkutella. Kun lähtee kahdestaan ihan muualle kodista niin kumpikaan ei joudu tekemään kotitöitä vaan aidosti saa antaa aikaa toisella ja itselle. Saa nukkua, rakastella rauhassa, jutella, syödä pitkän kaavan mukaan ja ollan vaan 100% sitä kumppania varten. Meillä tehdään kerran vuodessa miehen kanssa ulkomaan reissu (nytkin lasketaan jo päiviä) ja se on juttu mitä odotellaan koko vuosi . Se tuo potku arkeen kun on mitä odottaa. Lisäksi lapset kesällä viikon mummolassa ja tarvittaessa 1 yön muulloinkin. Hyvin voivat aikuiset = onnelliset vanhemmat = hyvä perhe. Minua ainakin on ihan turha syyllistää tästä. Se taitaa vaan olla se kateus joka siellä sydäntä näivettää.

Tuo kalakeitto vertaus oli juuri sitä... että vaikka se hyvää onkin, haluaa joskus herkutella. Ihan niin kuin nää parisuhdelomat... ne tuo luksusta arkeen , sillä elämä on muutakin kun arkea. Jos kerran vuodessa ollaan lomalla kahdestaan sanoisin, että arkemme on aika hyvin hallussa ;)

mutta ei sillä parisuhteen kestämisen kanssa mitään tekemistä luulisi olevan. Hassua kyllä, omassa tuttavapiirissä ne pariskunnat, joilla on ollut eniten yhteistä aikaa, ovat ne ainoat, jotka ovat eronneet.

Karkeasti ottaen olemme kahdestaan illan pois kotoa puolen vuoden välein. Nämä ovat aina olleet jotain erikoistapauksia tyyliin kaverin järjestämät isot juhlat. Olisi ihanaa käydä useammin, mutta kun jotenkin isovanhemmat ei vaan ole kovin innokkaita hoitajia. Kesällä oli puhetta, että mentäisiin kavereitten luo syömään ihan rauhassa ja sopiva päivä löytyi kuukauden päästä. Ärsyttää olla kerjäämässä, että kiireiset eläkeläiset voisivat olla yhden illan olemassa ihan omia lapsiaan varten. Todella kuvaavaa oli myös lapsenvahtijärjestelyt kun kuopus oli syntymässä. Oli sovittu, että isäni ja äitipuoleni hoitavat esikoista, että mies pääsee synnytykseen mukaan. Eiköhän meidän lapsenvahdit varanneet viikon ulkomaanmatkan viikon päähän lasketusta ajasta. " Olisi parempi, että se siihen mennessä syntyy." Just joo, ihan kuin sen voisi itse päättää. Nauti siis, ap (ja muut), jos sinulla on lapsenvahti käytössä. Meillä laatuaikaa vietetään ihan kotona olohuoneessa kun lapset nukkuu. Meidän lapsiluku taitaa kuitenkin jäädä kahteen kun kolmatta ei varmaan enää vaan jaksettaisi. Harmittaa kun nämä väliinpitämättömät isovanhemmat aikanaan koko ajan ruinasi niitä lapsenlapsia ja nyt heistä ei ole mitään hyötyä. Anteeksi tämä purkaus, mutta alan olla todella katkera.

Eli muutaman kerran viikossa. Sillä teemme molemmat vuorotyötä.



Olemme olleet naimisissa 11v ja yhdessä 13v.



Viimeisen 8v.aikana olemme yhden kerran päässeet mieheni kansssa kahdestaan viiden päivän ulkomaan matkalle. Missään muualla emme ole olleet kahdestaan. Emme ravintolassa, emme leffassa, emme bileissä, emme missään..



Ja mikä hurjinta, olemme silti hyvin onnellisia yhdessä :)

en kestäisi sitä syyllisyyttä, jos jättäisimme lapset aina kotiin ja lähtisimme miehen kanssa kahdestaan ulkomaan lomille. Kyllä lapset on mukava ottaa mukaan. Miten selitätte lapsille, ettei isä ja äiti halua heitä mukaan lomalle?

Me kaytiin vuosia joka lauantai-ilta leffassa ja sen jalkeen syomassa ja palattiin tyhjaan kotiin jatkamaan iltaa, kun lapset olivat mummolassa yota. Eli nain siis jokikinen lauantai. Viime vuoden aikana ei sitten ollakaan enaa kayty. En oikein tieda mista johtuu sen jutun loppuminen. Nyt pistetaan tytot (4 kpl) klo 20 mennessa nukkumaan, ja jutellaan, juodaan viinia, ja katsotaan leffaa ihan olohuoneen sohvalla. Matkoille haluan aina tytot mukaan, kun tulis muuten niin kova ikava heita. Ja tietenkin haluan heille naita elamyksia joita matkoilla kokee. Toivottavasti muistelevat sitten aikuisena lammolla lapsuuttaan ja mukavia lomamatkojamme.



Niin ja yhta kauan yhdessa kuin ap, ja onnellisia nykyisia sohvaperunoita olemme :)

lapsista vapaata ja tulee muuten avioero jos lapset ovat koko ajan matkassa. Lapset ymmärtävät kun heille selittää asiallisesti, että lapset ovat parisuhteen turma ja isin ja äidin on päästävä heistä eroon mahdollisimman useasti, että isi ei kävisi vieraissa ja ei tulisi avioeroa.

en kestäisi sitä syyllisyyttä, jos jättäisimme lapset aina kotiin ja lähtisimme miehen kanssa kahdestaan ulkomaan lomille. Kyllä lapset on mukava ottaa mukaan. Miten selitätte lapsille, ettei isä ja äiti halua heitä mukaan lomalle?

Tein lapsia ihan sen takia kun itse halusin. Olin vaan niin tyhmä kun luulin, että ne wanna-be isovanhemmat ihan oikeasti myös haluaisi osallistua lapsenlapsien elämään eikä vaan puhua lämpimikseen. Ikää sekä minulla että miehellä on reilu 30v, kiitos kysymästä. Kaikki isovanhemmat vielä asuu maksimissaan puolen tunnin ajomatkan päässä ja kaikki ovat eläkkeellä.

Ensi torstaina ollaan lähdössä ukkokullan kanssa pitkäksi viikonlopuksi keski-Eurooppaan. IHanaa! Meillä on tapana tehdä tällasia kahdenkeskisiä pikku pyrähdyksiä ulkomaille vähintään kerran vuodessa, ja muutenkin vietetään yleensä vähintään yksi ilta 1-2 kuukaudessa kahdestaan: menemällä esim leffaan tai teatteriin ja syömään. Viime aikoina ollaan siihen yhdistetty myös yöpyminen hotellissa eli tullaan sitten seuraavan päivän aamupäivällä kotiin.

Mun mielestä tää on nautinnollista ja lähestulkoon perusedellytys sille, että jaksaa aina arkista aherrusta. Kyllä se on isän ja äidin välinen suhde jolle koko perhe perustetaan ja johon perheen hyvinvointi pohjaa! Lisäksi vietetään molemmat aikaa myös ystäviemme kanssa niin että toinen kantaa silloin vastuuta arjesta kotona. Itse olin viimeksi keväällä tyttöjen kanssa tenniskurssilla Vierumäellä ja mies taas on lähdössä laskettelemaan viikonlopuksi omien ystäviensä kanssa. Minusta tämäkin on vain ehdottoman kivaa, kun se jakautuu tasaisesti puolin ja toisin.

Mutta esim töissä saa kuulla, että monet eivät näin tee. Ja ihmettelevät, miksi me teemme näin. Minusta on ihmeellisempää, ettei pariskunnat toimi näin :-) Itse uskon vakaasti, että osaksi näiden käytäntöjen takia meidän parisuhteemme voi hyvin ja on kestänyt nyt 16 vuotta :-)

Ensi torstaina ollaan lähdössä ukkokullan kanssa pitkäksi viikonlopuksi keski-Eurooppaan. IHanaa! Meillä on tapana tehdä tällasia kahdenkeskisiä pikku pyrähdyksiä ulkomaille vähintään kerran vuodessa, ja muutenkin vietetään yleensä vähintään yksi ilta 1-2 kuukaudessa kahdestaan: menemällä esim leffaan tai teatteriin ja syömään. Viime aikoina ollaan siihen yhdistetty myös yöpyminen hotellissa eli tullaan sitten seuraavan päivän aamupäivällä kotiin.

Mun mielestä tää on nautinnollista ja lähestulkoon perusedellytys sille, että jaksaa aina arkista aherrusta. Kyllä se on isän ja äidin välinen suhde jolle koko perhe perustetaan ja johon perheen hyvinvointi pohjaa! Lisäksi vietetään molemmat aikaa myös ystäviemme kanssa niin että toinen kantaa silloin vastuuta arjesta kotona. Itse olin viimeksi keväällä tyttöjen kanssa tenniskurssilla Vierumäellä ja mies taas on lähdössä laskettelemaan viikonlopuksi omien ystäviensä kanssa. Minusta tämäkin on vain ehdottoman kivaa, kun se jakautuu tasaisesti puolin ja toisin.

Mutta esim töissä saa kuulla, että monet eivät näin tee. Ja ihmettelevät, miksi me teemme näin. Minusta on ihmeellisempää, ettei pariskunnat toimi näin :-) Itse uskon vakaasti, että osaksi näiden käytäntöjen takia meidän parisuhteemme voi hyvin ja on kestänyt nyt 16 vuotta :-)

tänään viimeksi riideltiin miehen kanssa aiheesta. Ollaan käyty kaksi kertaa tälle vuodelle yhdessä ulkona. Kavereiden häissä kesällä ja maaliskuussa baarissa niin että mies lähti omien kavereiden kanssa, minä omien ja loppuillasta oltiin porukalla yhdessä.

Olen niiiin monesti pyytänyt että mentäis yhdessä edes syömään, mutta mies ei halua. Lapsenvahtia ei ole ongelma järjestää. Mies ei vaan halua, on mieluummin kotona. Mutta jos joku kaveri soittaa pitzalle tai baariin, on heti lähdössä. Onneksi noita menoja ei ole jatkuvasti, tai tämä liitto olisi jo kaatunut.

Tänään päätin että tässä perheessä loppuu myös seksi. Kun mies seuraavan kerran yrittää, sanon että tapahtuu heti kun olet järjestänyt yhteistä tekemistä ilman lapsia. Aion siis pihdata. Ihan sama mitä ajattelee.

Karkeasti ottaen olemme kahdestaan illan pois kotoa puolen vuoden välein. Nämä ovat aina olleet jotain erikoistapauksia tyyliin kaverin järjestämät isot juhlat. Olisi ihanaa käydä useammin, mutta kun jotenkin isovanhemmat ei vaan ole kovin innokkaita hoitajia. Kesällä oli puhetta, että mentäisiin kavereitten luo syömään ihan rauhassa ja sopiva päivä löytyi kuukauden päästä. Ärsyttää olla kerjäämässä, että kiireiset eläkeläiset voisivat olla yhden illan olemassa ihan omia lapsiaan varten.



Todella kuvaavaa oli myös lapsenvahtijärjestelyt kun kuopus oli syntymässä. Oli sovittu, että isäni ja äitipuoleni hoitavat esikoista, että mies pääsee synnytykseen mukaan. Eiköhän meidän lapsenvahdit varanneet viikon ulkomaanmatkan viikon päähän lasketusta ajasta. " Olisi parempi, että se siihen mennessä syntyy." Just joo, ihan kuin sen voisi itse päättää.



Nauti siis, ap (ja muut), jos sinulla on lapsenvahti käytössä. Meillä laatuaikaa vietetään ihan kotona olohuoneessa kun lapset nukkuu. Meidän lapsiluku taitaa kuitenkin jäädä kahteen kun kolmatta ei varmaan enää vaan jaksettaisi. Harmittaa kun nämä väliinpitämättömät isovanhemmat aikanaan koko ajan ruinasi niitä lapsenlapsia ja nyt heistä ei ole mitään hyötyä. Anteeksi tämä purkaus, mutta alan olla todella katkera.

tänään viimeksi riideltiin miehen kanssa aiheesta. Ollaan käyty kaksi kertaa tälle vuodelle yhdessä ulkona. Kavereiden häissä kesällä ja maaliskuussa baarissa niin että mies lähti omien kavereiden kanssa, minä omien ja loppuillasta oltiin porukalla yhdessä.

Olen niiiin monesti pyytänyt että mentäis yhdessä edes syömään, mutta mies ei halua. Lapsenvahtia ei ole ongelma järjestää. Mies ei vaan halua, on mieluummin kotona. Mutta jos joku kaveri soittaa pitzalle tai baariin, on heti lähdössä. Onneksi noita menoja ei ole jatkuvasti, tai tämä liitto olisi jo kaatunut.

Tänään päätin että tässä perheessä loppuu myös seksi. Kun mies seuraavan kerran yrittää, sanon että tapahtuu heti kun olet järjestänyt yhteistä tekemistä ilman lapsia. Aion siis pihdata. Ihan sama mitä ajattelee.

tämä vuosi on ollut poikkeus. Muina vuosina ei olla käyty edes sitä yhtä kertaa. Edes syömässä tai leffassa.

Vittuttaa ja rankasti. Mun miehelle 2-3 tuntia parin kuukauden välein kahdestaan mun seurassa on liikaa.

en ole tosin osannut pitää sitä niin kummallisena, sillä ei kukaan tuttavapiirissäni missään lomilla tai parisuhdehotelliöillä ole käynyt. Nyt on muutama pariskunta alkanut matkustaa 20 vuoden tauon jälkeen kahdestaan, kun lapset ovat alkaneet muuttaa omilleen. En usko, että parisuhde siihen voi kariutua, että ei ole mummoloita tms., mihin lapset voisi aina tuupata, kyllä siihen erikseen kasvamiseen muita syitä täytyy olla. Kyllä me ainakin jo yhteen mennessämme tiesimme, että mitään matkoja kahdestaan lasten syntymän jälkeen ei ole odotettavissa, ja nyt on avioliitto kestänyt kohta 20 vuotta.