Uskokaa lapsiinne, kehukaa ja kannustakaa!!
Muistakaa kiireenkin keskellä joka päivä kertoa lapsillenne kuinka arvokkaita he ovat iha omina itsenään ilman mimtään suorituksiakin.
Kuunnelkaa kuulumisista edes 10 min., ne tärkeimmtä, vaikka olisi kiire tai hermostuttaisi.
Rapsuttakaa ja ottakaa pieniä syliin. Muistakaa että en isot murkkuikäisetkin on lapsia ja hirmuisen herkässä vaiheessa kasvussaan. Eivät ne pärjää siinä missä aikuiset ja kyllä niihin huolenpidon puuttuminen sattuu ja niitä harmittaa myös omat mokailut, vaikka ulkokuori olisi välinpitämätön.
Isoja yläkoulun oppilaita opettaessa on osan pahoinvointi ja epävarmuus omasta olemassaolon oikeutuksesta niin käsinkosketeltavaa, että pahaa tekee. Kodin lämmön ja tuen puute on jotain mitä ei tukiopetus tai mikään koulun tukimuoto voi paikata tai korvata.
itse ajattelen ja teen. Tosin murkkuani ärsyttää jatkuva kyselyni. :)