Työttömäksi jäänyt ystäväni.

mä olen kans ollut työtön, ja laskenut, että pitäiskö myydä talo, josta oli silloin vielä paljonkin velkaa. En myynyt, koska velanhoitokulut olivat kuitenkin vähemmän kuin perheelleni sopivan asunnon vuokra olisi ollut. Siis siitä huolimatta, että me oltais voitu muuttaa paljon pienemään asuntoon vuokralle, koska meidän omassa talossa oli liikaakin tilaa. Kuukausittain kuluva raha olisi siinä pienemmässä vuokra-asunnossa ollut suurempi tai ainakin yhtä suuri kuin omassa talossa.



Julkisten käyttö varmaan riippuu aika paljon siitä, missä asuu. Maalla ilman eläminen voi olla tosi hankalaa. Mä en silloin myynyt myöskään autoani sen takia, että se auto mulla oli valmiiksi, siitä ei enää ollut kuluja - Jos ja kun meni niin tiukaksi, että rahat ei riittäneet bensaan niin ei ne sit enää riittäneet bussikortin täyttöönkään. Silloin mä kävelin.

talon myi mutta jos kyseessä on kesämökki jolla tunnearvoa tai sitten esim. suvulla kauan ollut talo, niin myyminen tuntuu kauhealta, petokselta myös menneitä sukupolvia kohtaan.

huomattavasti, vaikka autoa käyttäisikin bensarahan puutteessa vähemmän. Myyntiin vain!

..eli on velaton talo, auto ja mahdollisesti jopa mökki. Mistään niistä ei voida luopua ja kuvitellaan että elämäntyyli pysyy 100% samanlaisena vaikka tulot tippuisivat 80%.

vain ehkä hetkellisen epäonnen takia!

Hän voi huomenna saada töitä ja autosta ei tosiaan kannata luopua ja asunnon tarvitsee kuitenkin.

Sen sijaan, että haukut häntä täällä, auta työnsaannissa, niin silloin olet tosiystävä.

Hän jäi työttömäksi noin kolme vuotta sitten. Koko tämän ajan hän on yrittänyt päästä takaisin työelämään. Hänen taloutensa on vedetty tappiin. Joka kuukausi hän miettii, että mistä saisi rahaa välttämättömimpään.

Hän ei ole

a) myynyt taloaan, josta on runsaasti velkaa

b) siirtynyt käyttämään julkisia liikennevälineitä

Pelkäänpä, että hän antaa kaiken vain mennä omalla painollaan nurin, vaikka hänellä olisikin ollut runsaasti aikaa sopeuttaa taloutensa nykyiseen tulotasoonsa. Pahinta on, että lapsetkin joutuvat kärsimään tästä.

Miksi on niin vaikeaa luopua saavutetuista eduista? Hän on mielestäni aivan järjetön, kun jaksaa uskoa, että saisi töitä ja voisi pitää vastarakennetun omakotitalonsa! Järjen puhuminen ei auta. Vaimokin on pienellä sairaseläkkeellä. Enkä usko siis miehenkään työllistyvän, koska hänenkään terveytensä ei ole hyvä ja ammattitietouskin on vanhentunutta.

Ai sinustako hänen pitäisi luopua kaikesta saavuttamastaan vain ehkä hetkellisen epäonnen takia!

Hän voi huomenna saada töitä ja autosta ei tosiaan kann...

ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeempi saada töitä.

Minusta realistisinta olis opiskella uusi ammatti.

Osa ihmisistä on valmiita maksamaan asennevammastaan äärimmäisen hinnan.



Kyllä ASENNE vammastaan. Edelleenkin voidaan sanoa, että töitä on. Jos vaan huvittaa tehdä.