Mitä hittoa mä ajattelin, kun halusin lähihoitajaksi?!

Olin harjoittelussa suuren kaupungin kotihoidossa ja sielläkin työntekijät valittelivat jatkuvasti kovaa kiirettä. En nähnyt oikeaa kiirettä kertaakaan sen kevään harjoittelun aikana! Tai sitten oma kiiremittarini on eri tasolla kuin näillä vakkarityöntekijöillä.

Aamulla oli vähintään puoli tuntia aikaa syödä aamupalaa tai vain hengailla tai nukkua tai höpistä kaverien kanssa. Lounasaikana odottelin parhaimmillaan puolitoista tuntia että työt jatkuisivat... kun oikeasti puheista huolimatta ei ollutkaan niin kiire iltapäivän asiakaskäynneille. Toimistolle tultiin vähintään puolisen tuntia ennen työvuoron loppumista ja ns. paperitöitä tehtiin ehkä just ja just 5 min. Loppuaika istuttiin kahvit kädessä odottamassa työvuoron loppumista.

Olen muutenkin tullut allergiseksi ihmisille, jotka hokevat että heillä on töissä kiire. Varmaan yhdellä kymmenestä on oikeasti kiire, loput vaan teeskentelevät sellaista. On muuten saakelin ärsyttäviä työkavereita nämä jälkimmäiset. Mutta minkäs teet jos työnantaja tämän sallii. Keskityn itsekin vain omaan työpäivääni ja yritän olla ottamatta mallia näistä teeskentelijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuten otsikosta voi päätellä ammatinvalinta kaduttaa ja paljon! Nuorena ja lapsettomana tykkäsin vaihtelevista työajoista, mutta nyt perheellisenä olen kyllästynyt vuorotyöhön ja hankaliin työaikoihin. Pelkän aamuvuoron tekeminen poistaisi kaikki lisät, joten se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. En halua pienentää pieniä tuloja entisestään.

Itse työkin tympii. Olen ollut töissä pääasiassa palvelutaloissa ja päivystyksissä. Joka paikassa lähihoitajan työ on samanlaista koiran hommaa, kusen ja paskan siivousta. Puhumattakaan väkivaltaisista potilaista ja omaisista. Tämä ei tullut yllätyksenä, jos joku sitä nyt miettii. Nyt olen vain kyllästynyt tähän!

Olen miettinyt alanvaihtoa, mutta en keksi mihin vaihtaisin. Minulla on kohtalaiset paperit lukiosta ja amiksesta huomattavasti paremmat. Haluaisin kokonaan pois hoitoalalta.

Kiitos, että sain avautua! Toivottavasti täältä löytyy joku toinenkin, joka tunnistaisi ajatukseni. Vaikkei hoitaja olisikaan.

Hae yliopistoon ja opiskele akateeminen loppututkinto, niin pääset siisteihin sisähommiin, joista vielä maksetaan kunnolla. Mun anoppi kyllästyi 52-vuotiaana lähärin (tai osastoapulainen se kai silloin oli nimikkeeltään) ja haki yliopistoon opiskelemaan kauppatieteiden maisteriks. Pääsi ekalla haulla yliopistoon, opiskeli tutkinnon ennätysajassa 3 vuodessa ja olis opiskellu nopeemminkin mutta kun kaikkia kursseja ei kandivaiheessa järjestetty joka vuosi. Sai työpaikan pari kuukautta valmistumisesta isosta firmasta talouspäällikkönä ja jäi sieltä eläkkeelle 65-vuotiaana muutama kuukausi sitten. Eläkkeensä bruttona 3200 euroa, mitähän olisi lähärinä ollut - tuskin edes 1500 euroa. Eli opiskelu kannattaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Kuten otsikosta voi päätellä ammatinvalinta kaduttaa ja paljon! Nuorena ja lapsettomana tykkäsin vaihtelevista työajoista, mutta nyt perheellisenä olen kyllästynyt vuorotyöhön ja hankaliin työaikoihin. Pelkän aamuvuoron tekeminen poistaisi kaikki lisät, joten se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. En halua pienentää pieniä tuloja entisestään.

Itse työkin tympii. Olen ollut töissä pääasiassa palvelutaloissa ja päivystyksissä. Joka paikassa lähihoitajan työ on samanlaista koiran hommaa, kusen ja paskan siivousta. Puhumattakaan väkivaltaisista potilaista ja omaisista. Tämä ei tullut yllätyksenä, jos joku sitä nyt miettii. Nyt olen vain kyllästynyt tähän!

Olen miettinyt alanvaihtoa, mutta en keksi mihin vaihtaisin. Minulla on kohtalaiset paperit lukiosta ja amiksesta huomattavasti paremmat. Haluaisin kokonaan pois hoitoalalta.

Kiitos, että sain avautua! Toivottavasti täältä löytyy joku toinenkin, joka tunnistaisi ajatukseni. Vaikkei hoitaja olisikaan.

Paskan siivooja ja potilaiden nostelija tarvii monen vuoden koulutuksen. Siinä tämä maa on perseellään. Jos ei kerran vastuuta, niin siihen voi repäistä kenet tahansa tarpeeksi fiksun kadultakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen hengityshalvauspotilaan 24/7 hoitoringissä

Vuoroa Klo19-07. Vuositulot reilu 36 000e

Suurimman osan ajasta saa olla ihan rauhassa kunhan on paikalla

Ja paskaa en ole raivaamaan joutunut.

Maksavat kyllä järkyttävän huonoa palkkaa sulle. Itse teen myös yötyötä ja vuositulot n. 43 000. En ikinä suostuisi yötyöhön tuolla palkalla.

Itse hoitoalan töitä pitkään tehneenä koen hankalimmaksi sen, että suurin osa työajasta menee hiekkalaatikkoleikkeihin ja valtataisteluihin ja selkään puukottamisiin. Jos oikeasti kaikki tuo aika tehtäisiin töitä, ei todellakaan olisi kiire.

Toinen asia, mikä rassaa on, että töitä ei tehdä kunnolla. Hutaistaan ja söherretään jotain ihan muuta, kuin työtä. Kun asukkaan hoidon pitäisi alkaa hyvästä perushoidosta ja muu sitten päälle. Mutta aika menee ihan johonkin muuhun huseeraamiseen. En tiedä, mitä nykyisessä koulutuksessa painotetaan, mutta töihin tulee porukkaa, joilla ei ole alkeellisia taitoja perushoidosta. Mutta puhua kyllä osataan ja itseä kehua ja valittaa kiirettä.

Paskat roikkuu perseessä asukkaalla, mutta henkilökunta jauhaa kahvipöydässä, kuinka on kiire ja mikä se Maijakin luulee olevansa, kun ei käy tupakkapaikalla, vaan nipona istuu senkin ajan kahvipöydässä, luuleeko olevansa meitä parempi.

Toki hyviäkin paikkoja on, mutta surullista kyllä tällaisia työpaikkoja on ihan liikaa nykyään, kun teen sijaisuuksia nyt moneen paikkaan. Vakituista paikkaa en suostu edes ottamaan vastaan, koska sijaisena voi aina lähteä muualle, kun alkaa kiehumaan tarpeeksi työyhteisö ja se jauhaminen.

Olen loppuvaiheen sh-opiskelija ja olen ollut monessa paikassa hoitotyössä ja harjoittelussa. Usein nämä ihmiset ketkä eivät ole stressaantuneita, väsyneitä ovat myös niitä jotka tekevät vähiten ja hitaasti töitä. On todella turhauttavaa kun on esim. 25 ihmistä hoidettavana, 2 tuntia aikaa ja yksi kolmesta on tälläinen "rento" hoitaja.

Tämä hoitaja hoitaa 5 ihmistä vuoron aikana rauhallisesti rupatellen joka kolon jynssäten ja silitellen samalla kun minä joudun hoputtamaan potilaita nopeasti hutaisten ja hoitaen 10. Ei siinä oma pääkään meinaa kestää kun niin kovasti haluaisi ehtiä hoitaa hyvin mutta ei ehdi kun joutuu hutiloimaan toisen hitauden vuoksi. Tämä on myös se hoitaja joka passaa ja lässyttää sen sijaan, että kuntouttaisi potilasta tekemään itse. Toimintakyvyt laskevat ja muistisairaat unohtavat peruspesut ja pukemiset. Yhtäkkiä osastolla onkin uusi kahden autettava.

Tälläinen hoitaja puhuu myös siitä, että aina on aikaa pitää kahvi ja ruokatauot ja pitääkin ne. YKSIN, samalla kun muut huitovat kentällä selät hikisenä. Tällainen hoitaja on potilaiden mielestä usein aivan mahtava, mutta todellisuudessa heidän läsnäolo kuormittaa työyhteisöä hitauden vuoksi.  On mahtavaa, että haluaa tehdä työnsä huolella mutta täytyy muistaa että jokainen minuutti minkä vietät yhden potilaan luona on pois joltakin toiselta.

Tämä on valitettavasti karu todellisuus monesta "hyvästä" hoitajasta. Joku muu joutuu korjaamaan perässä tekemättömät työt kahvittelun ja pään silittelyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten otsikosta voi päätellä ammatinvalinta kaduttaa ja paljon! Nuorena ja lapsettomana tykkäsin vaihtelevista työajoista, mutta nyt perheellisenä olen kyllästynyt vuorotyöhön ja hankaliin työaikoihin. Pelkän aamuvuoron tekeminen poistaisi kaikki lisät, joten se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. En halua pienentää pieniä tuloja entisestään.

Itse työkin tympii. Olen ollut töissä pääasiassa palvelutaloissa ja päivystyksissä. Joka paikassa lähihoitajan työ on samanlaista koiran hommaa, kusen ja paskan siivousta. Puhumattakaan väkivaltaisista potilaista ja omaisista. Tämä ei tullut yllätyksenä, jos joku sitä nyt miettii. Nyt olen vain kyllästynyt tähän!

Olen miettinyt alanvaihtoa, mutta en keksi mihin vaihtaisin. Minulla on kohtalaiset paperit lukiosta ja amiksesta huomattavasti paremmat. Haluaisin kokonaan pois hoitoalalta.

Kiitos, että sain avautua! Toivottavasti täältä löytyy joku toinenkin, joka tunnistaisi ajatukseni. Vaikkei hoitaja olisikaan.

Hae yliopistoon ja opiskele akateeminen loppututkinto, niin pääset siisteihin sisähommiin, joista vielä maksetaan kunnolla. Mun anoppi kyllästyi 52-vuotiaana lähärin (tai osastoapulainen se kai silloin oli nimikkeeltään) ja haki yliopistoon opiskelemaan kauppatieteiden maisteriks. Pääsi ekalla haulla yliopistoon, opiskeli tutkinnon ennätysajassa 3 vuodessa ja olis opiskellu nopeemminkin mutta kun kaikkia kursseja ei kandivaiheessa järjestetty joka vuosi. Sai työpaikan pari kuukautta valmistumisesta isosta firmasta talouspäällikkönä ja jäi sieltä eläkkeelle 65-vuotiaana muutama kuukausi sitten. Eläkkeensä bruttona 3200 euroa, mitähän olisi lähärinä ollut - tuskin edes 1500 euroa. Eli opiskelu kannattaa aina.

WOW! Todella inspiroiva viesti! Itse juuri harmittelin, että olen 30-vuotiaana liian vanha yliopistoon...

Miksi tuota viestiä on muuten alapeukutettu?

Vierailija kirjoitti:

Olen loppuvaiheen sh-opiskelija ja olen ollut monessa paikassa hoitotyössä ja harjoittelussa. Usein nämä ihmiset ketkä eivät ole stressaantuneita, väsyneitä ovat myös niitä jotka tekevät vähiten ja hitaasti töitä. On todella turhauttavaa kun on esim. 25 ihmistä hoidettavana, 2 tuntia aikaa ja yksi kolmesta on tälläinen "rento" hoitaja.

Tämä hoitaja hoitaa 5 ihmistä vuoron aikana rauhallisesti rupatellen joka kolon jynssäten ja silitellen samalla kun minä joudun hoputtamaan potilaita nopeasti hutaisten ja hoitaen 10. Ei siinä oma pääkään meinaa kestää kun niin kovasti haluaisi ehtiä hoitaa hyvin mutta ei ehdi kun joutuu hutiloimaan toisen hitauden vuoksi. Tämä on myös se hoitaja joka passaa ja lässyttää sen sijaan, että kuntouttaisi potilasta tekemään itse. Toimintakyvyt laskevat ja muistisairaat unohtavat peruspesut ja pukemiset. Yhtäkkiä osastolla onkin uusi kahden autettava.

Tälläinen hoitaja puhuu myös siitä, että aina on aikaa pitää kahvi ja ruokatauot ja pitääkin ne. YKSIN, samalla kun muut huitovat kentällä selät hikisenä. Tällainen hoitaja on potilaiden mielestä usein aivan mahtava, mutta todellisuudessa heidän läsnäolo kuormittaa työyhteisöä hitauden vuoksi.  On mahtavaa, että haluaa tehdä työnsä huolella mutta täytyy muistaa että jokainen minuutti minkä vietät yhden potilaan luona on pois joltakin toiselta.

Tämä on valitettavasti karu todellisuus monesta "hyvästä" hoitajasta. Joku muu joutuu korjaamaan perässä tekemättömät työt kahvittelun ja pään silittelyn vuoksi.

Useimmiten ne, jotka hoitavat 10 potilasta nopeasti ja hutaisten eivät myöskään ehdi kuntouttaa potilasta tekemään itse. Ainakin hoitajat valittavat, ettei potilaalle voi antaa aikaa tehdä itse, kun on niin kiire. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten otsikosta voi päätellä ammatinvalinta kaduttaa ja paljon! Nuorena ja lapsettomana tykkäsin vaihtelevista työajoista, mutta nyt perheellisenä olen kyllästynyt vuorotyöhön ja hankaliin työaikoihin. Pelkän aamuvuoron tekeminen poistaisi kaikki lisät, joten se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. En halua pienentää pieniä tuloja entisestään.

Itse työkin tympii. Olen ollut töissä pääasiassa palvelutaloissa ja päivystyksissä. Joka paikassa lähihoitajan työ on samanlaista koiran hommaa, kusen ja paskan siivousta. Puhumattakaan väkivaltaisista potilaista ja omaisista. Tämä ei tullut yllätyksenä, jos joku sitä nyt miettii. Nyt olen vain kyllästynyt tähän!

Olen miettinyt alanvaihtoa, mutta en keksi mihin vaihtaisin. Minulla on kohtalaiset paperit lukiosta ja amiksesta huomattavasti paremmat. Haluaisin kokonaan pois hoitoalalta.

Kiitos, että sain avautua! Toivottavasti täältä löytyy joku toinenkin, joka tunnistaisi ajatukseni. Vaikkei hoitaja olisikaan.

Hae yliopistoon ja opiskele akateeminen loppututkinto, niin pääset siisteihin sisähommiin, joista vielä maksetaan kunnolla. Mun anoppi kyllästyi 52-vuotiaana lähärin (tai osastoapulainen se kai silloin oli nimikkeeltään) ja haki yliopistoon opiskelemaan kauppatieteiden maisteriks. Pääsi ekalla haulla yliopistoon, opiskeli tutkinnon ennätysajassa 3 vuodessa ja olis opiskellu nopeemminkin mutta kun kaikkia kursseja ei kandivaiheessa järjestetty joka vuosi. Sai työpaikan pari kuukautta valmistumisesta isosta firmasta talouspäällikkönä ja jäi sieltä eläkkeelle 65-vuotiaana muutama kuukausi sitten. Eläkkeensä bruttona 3200 euroa, mitähän olisi lähärinä ollut - tuskin edes 1500 euroa. Eli opiskelu kannattaa aina.

WOW! Todella inspiroiva viesti! Itse juuri harmittelin, että olen 30-vuotiaana liian vanha yliopistoon...

Miksi tuota viestiä on muuten alapeukutettu?

Koska se on ilmiselvää paskapuhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Työaikaa vain pidemmäksi, niin lähärit jaksaa paremmin 65 vuotiaiksi asti töissä

Näin. Sitä vähemmän käsiä tarvitaan, mitä enemmän työaikaa lisätään. Hallitus edistää työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan ole koskaan ollut. Kyse ei ole siitä. Vaan juuri siitä, että hoitotyötä ei voi tehdä niin kuin sitä pitäisi vaan sitä sotkee valtataistelut, rahapula ja henkilökuntapula ja ainainen kiire. Lisäksi pieni palkka työmäärään nähden.

Sosionomeja pyörii meillä tekemässä ihan samaa työtä, mitä me lähärit. Ja ihan samalla palkalla. Ei mitään järkeä jatkaa sosionomiksi lukemista. Kokonaan toiselle alalle vain ja pois hoitotyöstä.

esim. sosionomiksi? Itse olen sosionomi, enkä ole juuri ikinä ollut tekemisissä eritteiden kanssa töissäni (tosin en ole päiväkodissa/ varhaiskasvatuksen puolella). Palkka nyt ei kovin huikea ole näissäkään hommissa, mutta työ ei kuitenkaan ole fyysisesti raskasta tms. Tykkään kovasti, mutta "ihmistyö" onkin minun juttuni.

Töihin Norjaan?

Siellä kuulemma työtahti hoitoalalla on inhimillisempi kuin meillä ja paikalla tulee toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae yliopistoon ja opiskele akateeminen loppututkinto, niin pääset siisteihin sisähommiin, joista vielä maksetaan kunnolla. Mun anoppi kyllästyi 52-vuotiaana lähärin (tai osastoapulainen se kai silloin oli nimikkeeltään) ja haki yliopistoon opiskelemaan kauppatieteiden maisteriks. Pääsi ekalla haulla yliopistoon, opiskeli tutkinnon ennätysajassa 3 vuodessa ja olis opiskellu nopeemminkin mutta kun kaikkia kursseja ei kandivaiheessa järjestetty joka vuosi. Sai työpaikan pari kuukautta valmistumisesta isosta firmasta talouspäällikkönä ja jäi sieltä eläkkeelle 65-vuotiaana muutama kuukausi sitten. Eläkkeensä bruttona 3200 euroa, mitähän olisi lähärinä ollut - tuskin edes 1500 euroa. Eli opiskelu kannattaa aina.

Mahtava tarina, jos tämä on totta, niin toivoa ilmeisesti on vielä 50-v jälkeen vaihtaa alaa!

Sä ajattelit, että haluat työn, jolla on merkitystä ja että voit oikeasti tehdä jotakin hyvää. Suunnilleen noin minäkin ajattelin kerran. Sittemmin väsyin ja viisastuin enkä enää mennyt hoitotyöhön.

Karma. Ahneella on paskainen loppu.

Itse mietin tätä samaa kysymystä joka hemmetin päivä!Mutta kun tässä taloustilanteessa kunnan vakituinen virka ja pitkät lomat,olen jumissa.Ei rohkeutta lähteä kävelemään.

Hoitoalalle ja etenkin vanhustenhoivaan pitää olla oikea asenne, jotta vanhukset saavat hyvää hoitoa ja hoivaa. Ei kannata tuolla asenteella jäädä missään tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitoalan töitä pitkään tehneenä koen hankalimmaksi sen, että suurin osa työajasta menee hiekkalaatikkoleikkeihin ja valtataisteluihin ja selkään puukottamisiin. Jos oikeasti kaikki tuo aika tehtäisiin töitä, ei todellakaan olisi kiire.

Toinen asia, mikä rassaa on, että töitä ei tehdä kunnolla. Hutaistaan ja söherretään jotain ihan muuta, kuin työtä. Kun asukkaan hoidon pitäisi alkaa hyvästä perushoidosta ja muu sitten päälle. Mutta aika menee ihan johonkin muuhun huseeraamiseen. En tiedä, mitä nykyisessä koulutuksessa painotetaan, mutta töihin tulee porukkaa, joilla ei ole alkeellisia taitoja perushoidosta. Mutta puhua kyllä osataan ja itseä kehua ja valittaa kiirettä.

Paskat roikkuu perseessä asukkaalla, mutta henkilökunta jauhaa kahvipöydässä, kuinka on kiire ja mikä se Maijakin luulee olevansa, kun ei käy tupakkapaikalla, vaan nipona istuu senkin ajan kahvipöydässä, luuleeko olevansa meitä parempi.

Toki hyviäkin paikkoja on, mutta surullista kyllä tällaisia työpaikkoja on ihan liikaa nykyään, kun teen sijaisuuksia nyt moneen paikkaan. Vakituista paikkaa en suostu edes ottamaan vastaan, koska sijaisena voi aina lähteä muualle, kun alkaa kiehumaan tarpeeksi työyhteisö ja se jauhaminen.

Se itsekehun taito alkaa siitä koulutuksesta ja "näyttötutkinnoista". Niissähän oikein juurrutetaan se p:kan puhumisen taito jokaiseen tulevaan lähäriin. Ei väliä vaikka et osaa mitään, kunhan vaan olet osaavinasi.

Työpaikoilla taas selkäänpuukotuksen ym. lisäksi vallitsee sellainen vääntö. Auta armias jos saat tehdä iltavuoron jonkun lusmun kanssa, joka häippäsee vähä väliä tupakkitauolle tai puuteroimaan nenäänsä vessaan. Hoidat siinä sitten senkin asukkaat.

En ole lähihoitaja vaan sairaanhoitaja, mutta samat fiilikset kuin ap:llä. Ala oli ihan muuta kuin lukiosta suoraan koulun penkille mennessäni kuvittelin. Vaikka oli niitä lääke ym. vastuita niin samaa pepun pesemistä se sairaanhoitajan hommakin oli. En suosittele. Ja samalla näin sitä lääkärin työtäkin ja totesin, että en haluaisi tehdä sitäkään (tuskin olisin lääkikseen päässytkään, muttei tehnyt mieli edes yrittää). Ehkä olisin viihtynyt, jos olisin lukenut röntgenhoitajaksi tai laboratorioanalyytikoksi, mutta sairaanhoitajan homma oli ainakin ihan peestä.

Olin alalla kolme vuotta, luin työn ohessa pääsykokeisiin ja pääsin luonnontieteelliseen kemiaa lukemaan FM-tutkinnon, jonka tein alle 4 vuodessa, koska takaraivossa nakutti opintorahojen loppuminen toista tutkintoa suoritettaessa. Tein samalla kesät ja opintojen ohellakin sairaanhoitajan keikkaa, kunnes vikana kesänä sain kemian alan töitä. Rahakin siis riitti opintohin. Nyt olen kemistinä vakityössä, joten tuuri on käynyt, koska vaihdoin hyvin työllistävältä alalta huonommin työllistävälle. Ensin tein pätkätöitä tällä uudella alalla kunnes kävi flaksi. Tiedän useita opiskelukavereitani, jotka ovat vaihtaneet alaa: yksi opiskeli fysiikkaa, toinen insinööriksi, joku datanomiksi. Kaikki nyt ihan muissa kuin hoitoalan töissä.

Joten ap siitä vain hakemaan jotain ihan muuta koulutusta elämääsi. Ja samalla kun opiskelet voit tehdä lähihoitajana keikkatöitä, joten ei tarvitse ihan köyhäillä.

Suomen progressiivinen verotus vain tekee palkan suhteen tenän. Vaikka palkka on nyt parempi bruttona verrattuna sairaanhoitajaan lisineen, niin nettona se on vain pari sataa enemmän kuin mitä sain sairaanhoitajana. Veroprosentti on niin paljon isompi. Eli rahan perässä mentäessä edes yliopistotutkinto ei hirveästi auta. Mutta silti en hoitoalalle palaisi ellei ihan pakko olisi, onhan tuo hoitajan koulutus takataskussa hyvä varasuunnitelma, jos yhtäkkiä saisi kenkää vaikka tuotannollista ja taloudellisista syistä.

120 (kemiaan alaan vaihtanut) jatkaa vielä, että isoin miinus on selväsit huonommat lomat ja työajat. Hoitajana kunnalla oli 6 vko lomaa ja ikälisien myötä se olisi kasvanut. Työaika oli lyhyempi. Nyt on työaika aina 8h/pv, lyhennyksiä ei tunneta ja lomaa vuodessa 5vko eläkeikään asti, lisää ei kerry. Joskus saa vaihtaa lomarahoista yhden lomaviikon lisää, mutta joka vuosi sekään ei onnistu.

Pieni palkka ja raskas työ. Kannattaa opiskella sellainen ammatti, että palkalla tulee toimeen.