Mitä hittoa mä ajattelin, kun halusin lähihoitajaksi?!

up

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani ihmiset, jotka on ilmoittautuneet työkkäriin työttömiksi työnhakijoiksi, ovat saaneet samat jatkokoulutusehdotukset. Eli lähihoitajaksi vaan. Yhtään ajattelematta sitä, sopiiko joku tekniikkaan orientoitunut introvertti insinööri ihmisläheiseen hommaan...

Sympatiseeraan ap:tä. Itse olen yläasteen opettaja ja ihan kyllästynyt hommaani. Tai opettamisesta kyllä tykkään ja olen siinä hyvä. Mutta teini-ikäisten kurissa pitämisessä olen huono. En jaksa sitä jatkuvaa mekastusta, järjestyshäiriöitä, tönimistä, vittuilua, homottelua ja huorittelua, mikä yläkoulussa on arkipäivää.

Kotitöitä on kamalasti. Kokeen tekemistä ja korjausta, oppituntien suunnittelua... Kai nekin voisi tehdä vasemmalla kädellä, mutta kun en osaa.

Rasittavinta ovat vanhemmat. Koko ajan pitäisi olla niin kamalan kiinnostunut juuri heidän Malla-Petteristään, tehdä sitä tai tätä, niin ja näin. Jos Malla-Petteri ei kotona itse vaivaudu avaamaan koulukirjoja, ei ope voi sille mitään, jos koulumenestys on huono. Ja jos Malla-Petteri ei tule sanomaan, että Nico-Jessica kiusaa, niin ope ei voi lähes 30 kakaran sakissa, jossa koko ajan huudetaan ja tönitään, sitä aina huomata.

Eikä tappeluihin oikein uskalla mennä väliin. Kollega on jo saanut oppilaalta nyrkistä silmäänsä. Toinen lähti koulusta, kun alkoi saada oppilailta tappouhkauksia. Koko ajan jäytää, koska joku meidän koulun pipipäistä oikeasti tekee kouluaikana jotain kamalaa.

Ilmapiiri opehuoneessa on huono. Palkka työoloihin ja riskeihin nähden surkea. Ruoka silkkaa sontaa. Koulu ympäristönä ankea, vanhanaikainen ja homeessa.

Mitä hittoa ajattelin, kun jaksoin monta vuotta opsikella TÄTÄ varten? Vain odottaakseni kesä-, syys- ja joululomaa? Ei oikein riitä motivaatioksi.

Mä olen työtön opettaja ja tekisin oikein mielelläni töitä! Työkkäri ehdotti lähihoitajakoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Omalla alallani on tällä hetkellä huono työtilanne, ja hoitovapaan jälkeen voi olla, että kouluttaudun uudelleen. Työkkäri mainosti kovasti lähihoitajakoulutusta. Katsoin tuota palkkaa, ja minusta se näytti aivan järkyttävän pieneltä (1100-1700/kk). En oikein jaksa uskoa, että palkka on ihan noin pieni, eihän tuolla voi ihminen elää!

Muutenkin vähän ihmetyttää, miksi työvoimatoimisto painostaa niin kovasti juuri lähihoitajaksi. Ei kai se nyt ole sellaista työtä, että siihen kuka tahansa sopisi?

Siis bruttona 1100- 1700€ ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alallani on tällä hetkellä huono työtilanne, ja hoitovapaan jälkeen voi olla, että kouluttaudun uudelleen. Työkkäri mainosti kovasti lähihoitajakoulutusta. Katsoin tuota palkkaa, ja minusta se näytti aivan järkyttävän pieneltä (1100-1700/kk). En oikein jaksa uskoa, että palkka on ihan noin pieni, eihän tuolla voi ihminen elää!

Muutenkin vähän ihmetyttää, miksi työvoimatoimisto painostaa niin kovasti juuri lähihoitajaksi. Ei kai se nyt ole sellaista työtä, että siihen kuka tahansa sopisi?

Siis bruttona 1100- 1700€ ?

Nettona. Tosin tuo 1700 sisältää jo kaikki mahdolliset lisät.

up

Olisi pitänyt minunkin lukea sairaanhoitajaksi. Työkkäri puhui vaan lähihoitaja koulusta. Nyt sh tekee kaikki vaativat työt esim laimeaa sytostsatti vklna ja hoitaa suonilääkkeet jms toimenpiteet. Ja mä kuljetaan pesuille.

Keski-ikäisenä toiselta alalta yt-neuvotteluiden johdosta irtisanottuna, kouluttauduin lähäriksi. Ei olisi kannattanut. Hirvittäviä työyhteisöjä, katkeria hoitsuja. Selkään puukottamista, pomojen suosikkeja, määrä-aikaiset ovat b-luokan työntekijöitä. Pieni piiri pyörii, jos uskallat kritisoida, työt loppuvat. Järkyttävää toimintaa , hyväveli järjestö peittelee laiminlyönnit.

Itse teen hengityshalvauspotilaan 24/7 hoitoringissä

Vuoroa Klo19-07. Vuositulot reilu 36 000e

Suurimman osan ajasta saa olla ihan rauhassa kunhan on paikalla

Ja paskaa en ole raivaamaan joutunut.

Valmistuin itse yli 10v sitten ja sain ihan mielettömän ihanan työpaikan kotihoidosta. Vitsi miten tykkäsin siitä, kaikki asiakkaan tunsi ja tuntui todella kotikäynnille mennessä että menee omaan mummolaan rupattelemaan. Asiakkaat ehti hoitaa hyvin, työpäivässä oli ilmaa käyntien välissä jotta pystyttiin reagoimaan äkillisiin tilanteisiin joita kotihoidossa väistämättä on aina. Asiakkaat oli tyytyväisiä ja henkilökunta motivoitunutta. Vuorotyökän ei haitannut, eikä satunnaiset tuplavuorot tai vuoronvaihdot sairastapauksissa.

Sitten tuli romahdus. Kuntaan lomautuksia, kiristyksiä, pomot vaihtui. Tuli optimointi. Lähti kaikki työpaikkaedut, työterveys supistettiin, toimia ei avattu vaan täytettiin vaihtuvalla varahenkilöstöllä, kotikäyntejä lisättiin. Nyt on vaihtuva henkilöstö, joka aamu melkein uudet naamat, asiakkaita yli 200, joista puoliakaan ei tunne, käyntejä päivässä niin paljon että tauosta saa haaveilla, vasta aamulla saan tietää minne menen kun ennen tiesin viikon ajalta ja pystyin ennakoimaan. Nyt ollaan tilanteessa että hoitotyötä ei pysty tekemään kunnolla, ns. loppuun asti, kun en tiedä koska kohtaan asiakkaan uudelleen. Enkä tiedä kuka menee seuraavaksi. Yritän kirjata parhaani mukaan, mutta ongelma on että terveystiedot ehtii lukea vain välttämättömän, jos ollenkaan. Esimerkiksi loman jälkeen aloitat työt klo 7 ja ensimmäisellä asiakkaalla olisi oltava klo7:15, sisältäen siirtymiset ja tarpeellisten tarvikkeiden keräykset, asiakkaita päivän aikana 18 joista puolet tuntemattomia ja yksi hoitopalaveri. Asiat jää puolitiehen, sillä entisten 8-10 hoitajan sijaan jotka hoiti n. 80 asiakasta, on nyt 20-25 hoitajaa jotka käy ristiin rastiin yli 200 asiakkaalla. Työpäivän aikaan ehdit tehdä vain välttämättömän eikä parannusta ole luvassa.

En todellakaan jaksa tässä työssä 68-vuotiaaksi.

Itse olen aikuisena 40v lähtenyt lähihoitajaksi opiskelemaan, ihan ilman kuvitelmia että tässä nyt on joku maailmanparannusammatti kyseessä. Realistisin odotuksin lähdin matkaan, kyllähän sitä omankin persiiinsä joka päivä pyyhkii.

Olen nyt 12v tehnyt työtä vanhusten kanssa, ihana pieni hyvähenkinen työyhteisö, työstäkin tykkään, vastuutakin saan ihan riittävästi, silti ennen lomaa ajattelin oikeastiko jaksan tätä vielä 12vuotta, tässä iässä, 53v, uudelleen koulutus ei ehkä enää ole vaihtoehto, vaikka välillä haaveilenkin.

Mutta nuoremmille sanon, työssäkin, että tottakai eteenpäin, sairaanhoitajaksi, fyssariksi, sosiaalipuolelle tai sitten ihan eri hommiin, ihmisen kuuluu vaihtaa työtä monta kertaa elämän aikana.

Lähihoitaja on neljäs ammatti, jossa olen, mun urani on ollut laskusuuntainen, ensimmäisessä vakipaikassa 25v olin 20 ihmisen pomo ja ihan oli oma työhuone ja nyt pyyhin 15 ihmisen peffoja.:)

20 vuotta tehny lähihoitajan hommia kunnallisella ja yksityisellä sekä henkilökohtaisena avustajana. Ite työ on ollut ihan kivaa eri vanhainkodeissa, palvelukodeissa sekä mielenterveyspuolella. Mukavia asiakkaita yms. Huono työilmapiiri joka on naisvoittoinen, ainainen kiire joka johtuu suurimmaksi osaksi huonosta johtamisesta ( pomoina tyyppejä joilla ei ite hoitotyöstä ole kokemusta) ja kuten mainitsikin valtataistelut ja muu paska...

17vuotiaana piti tietää mihin hakee ja lähihoitajaksi hain. Sillon ei alasta opo kertonut mitään eikä kukaan muukaan. Laput vain täytettiin.

Tänä vuonna keväällä vaihdoin alaa ja olen onnellisempi kuin koskaan!!! Sairastuin työuupumuksen jälkeen masennukseen ja piti miettiä mitä hemmettiä oikein haluan. Hoitoalaa en! Nyt herään töihin ihan eri fiiliksellä ja mitä parasta tulen iloisena kotiin!

No mitäpä työtä luulit voivasi tehdä parin vuoden vaatimattomalla ja käsittämättömän helpolla koulutuksella...

Onpa "ihana" lukea teidän viestejänne. Nyt tajuan että lähihoitajakoulun keskeyttäminen oli paras tekoni ikinä :)

Edes minä en kestäisi lähärin työtä, ja olen sairaalan laikkari. Periaatteessa samassa sateessa siis, mutta ilman väkivaltaa ja paljon vähemmillä eritteillä.

Jos se raha on kaikki kaikessa, niin miksi ette tsemppaa lääkäriksi tai jos vielä enemmän haluatte massia niin joksikin investointipankkiiriksi? Hölmöähän se on vaihtaa kokiksi tai vartijaksi, kun mikään ei muutu.

Täällä myös yksi uupunut lähihoitaja vanhainkodista... Alanvaihto on mielessä lähes päivittäin, mutta en saa mitään aikaiseksi. Tuntuu, että elämä jumittaa paikoillaan. Omaiset valittavat, kollegat ilkeilevät ja puhuvat p*skaa jatkuvasti. Olen niin poikki. Kaikista sympaattisimmat ja mukavimmat työtoverit ovat vaihtaneet työpaikkaa tai kouluttautuneet toiseen ammattiin.

Eräs vanha, ihana työkaveri pääsi lähes 10 vuotta sitten opiskelemaan ammattikorkeaan optikoksi. Hän teki opiskelujen ohessa ja valmistumisenkin jälkeen lähärin sijaisuuksia, kunnes sai vakituisen työpaikan optikkoliikkeestä. Hän pitää uudesta työstään valtavasti, siistiä sisätyötä ja mukavia asiakkaita. Alan työllisyystilanne ei ole ilmeisesti paras mahdollinen, mutta lähihoitajan ammatti oli hänelle suuri etu, sillä hän pystyi tekemään niitä töitä siihen asti että löysi uudelta alalta töitä. Voi kun saisin otettua itseäni niskasta kiinni, haluaisin niin vaihtaa alaa.

Tuosta kotihoidosta, hassua minulla juuri päinvastaiset kokemukset!

Jatkuva kiire, talvella lumihangessa tarpomista, palkka oli pienempi kuin palvelutalossa, muut työntekijät nuoria epäystävällisiä tyttöjä, paljon enemmän muistettavaa ja kirjaamista mutta toki työ on sitten itsenäisempää. Työhön olisi kuulunut yksi kahvitaukokin mutta sitä ei kerennyt pitää ja ruoka syötiin nopeasti ja "lenkille" takaisin. Ei tuntunut vain omalle työlle! Toki voi riippua ihan työpaikasta.

Itsekkin mietin alan vaihtoa jo...

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisenä toiselta alalta yt-neuvotteluiden johdosta irtisanottuna, kouluttauduin lähäriksi. Ei olisi kannattanut. Hirvittäviä työyhteisöjä, katkeria hoitsuja. Selkään puukottamista, pomojen suosikkeja, määrä-aikaiset ovat b-luokan työntekijöitä. Pieni piiri pyörii, jos uskallat kritisoida, työt loppuvat. Järkyttävää toimintaa , hyväveli järjestö peittelee laiminlyönnit.

Mitä aiot tehdä? Sinnitellä vai vaihtaa alaa?

Olen laiska enkä jaksa lukea aloitusviestiä pidemmälle, mutta kaikkia palkasta ja kiireestä valittavia lähihoitajia kehottaisin hakeutumaan kunnalle/kaupungille töihin. Paremmat olot muutenkin.

12 vuotta tein lähärin hommia kunnes tuli järki päähän! Aivan koiran hommaa koko ammatti ihan käsittömättömän paskalla palkalla suoraan sanottuna. Opiskelin itseni bioanalyytikoksi ja voin sanoa, että ensimmäinen kesä sitten 12 vuoteen nautin kesästä. Viikonloput vapaat , päivätyö ja kaiken kukkuraksi lyhyet asiakaskontaktit. Mukavaa, antoisaa ja hyvä palkkaista työtä. Itselläni yksityisellä saan vastavalmistuneena (jouluna 2015) palkkaa 2680 ja marraskuussa palkkani nousee 200 eurolla. Olen unelma-amatissani! Onneksi jätin HOITOtyön taakseni..