Mitä hittoa mä ajattelin, kun halusin lähihoitajaksi?!

Meiltä lähti tänä vuonna 7 nuorta lähihoitajaa opiskelemaan ihan muita hommia. En muista kaikkia, mihin lähtivät. Mutta yksi lähti maanmittaushommiin, toinen pääsi lukemaan lakia, yksi taisi lähteä lukemaan lastentarhanopettajaksi. Muita en muista. Mutta olivat meillä sijaistamassa. Joku oli ollut pitempään ja joku lyhyemmän ajan.

Alahan tutkia eri vaihtoehtoja. Sinulla on yksi ainoa elämä.

Onpa suuri vaihtuvuus! Lähihoitajia on vaikka kuinka paljon, mutta moni vaihtaa alaa alkuinnostuksen laannuttua. Tuskin mitään hoitajapulaa olisikaan , jos koulutetut hoitajat pysyisivät hoitoalalla.

tai osastonsihteeriksi, joka ei osallistu hoitotyöhön?

Epäreilu esimies, juonittelua, vaikeita omaisia, eritteitä, hankalat työajat. Hoitoala oli nuoruuden haaveeni, mutta nyt olen aivan tympääntynyt työhöni.

Vuorotyöstä en siis pääse eroon mutta se ei ollutkaan se suurin "ongelma" vaan muut asiat kuten se että tuntui ettei muuta työtä oikein ole tarjolla kuin määräaikaisuuksia vanhusten vuodeosastoilla ja sellaista en vaan jaksanut.



Kolmas vuosi opiskeluja menossa ja vielä ainakin olen todella tyytyväinen alanvaihtoon :) Lapsiakin löytyy mutta onneksi pärjätään aso-asunnossa pelkällä miehen palkallakin.



Sanoisin että jos ei ala miellytä niin vaihda ihmeessä alaa! Tee vaikka mollin sivuilta löytyvä yllättävän monipuolinen testi joka antaa alavaihtoehtoja mietittäväksi :)

Niin rasittavaa ja sekin rasittaa että vanhemmat vaatii opelta ihan ihmeitä. Jos lapsi ei ole lahjakas eikä tee läksyjä eikä seuraa tunneilla, miten ope voisi auttaa oppilasta saamaan kiitettäviä arvosanoja ja varmistamaan lapsen ura lääkäriksi tai lakimieheksi, josta aikoinaan koulunsa itse laiminlyöneet vanhemmat voisivat olla ylpeitä.

Kaikki tuntemani ihmiset, jotka on ilmoittautuneet työkkäriin työttömiksi työnhakijoiksi, ovat saaneet samat jatkokoulutusehdotukset. Eli lähihoitajaksi vaan. Yhtään ajattelematta sitä, sopiiko joku tekniikkaan orientoitunut introvertti insinööri ihmisläheiseen hommaan...

Sympatiseeraan ap:tä. Itse olen yläasteen opettaja ja ihan kyllästynyt hommaani. Tai opettamisesta kyllä tykkään ja olen siinä hyvä. Mutta teini-ikäisten kurissa pitämisessä olen huono. En jaksa sitä jatkuvaa mekastusta, järjestyshäiriöitä, tönimistä, vittuilua, homottelua ja huorittelua, mikä yläkoulussa on arkipäivää.

Kotitöitä on kamalasti. Kokeen tekemistä ja korjausta, oppituntien suunnittelua... Kai nekin voisi tehdä vasemmalla kädellä, mutta kun en osaa.

Rasittavinta ovat vanhemmat. Koko ajan pitäisi olla niin kamalan kiinnostunut juuri heidän Malla-Petteristään, tehdä sitä tai tätä, niin ja näin. Jos Malla-Petteri ei kotona itse vaivaudu avaamaan koulukirjoja, ei ope voi sille mitään, jos koulumenestys on huono. Ja jos Malla-Petteri ei tule sanomaan, että Nico-Jessica kiusaa, niin ope ei voi lähes 30 kakaran sakissa, jossa koko ajan huudetaan ja tönitään, sitä aina huomata.

Eikä tappeluihin oikein uskalla mennä väliin. Kollega on jo saanut oppilaalta nyrkistä silmäänsä. Toinen lähti koulusta, kun alkoi saada oppilailta tappouhkauksia. Koko ajan jäytää, koska joku meidän koulun pipipäistä oikeasti tekee kouluaikana jotain kamalaa.

Ilmapiiri opehuoneessa on huono. Palkka työoloihin ja riskeihin nähden surkea. Ruoka silkkaa sontaa. Koulu ympäristönä ankea, vanhanaikainen ja homeessa.

Mitä hittoa ajattelin, kun jaksoin monta vuotta opsikella TÄTÄ varten? Vain odottaakseni kesä-, syys- ja joululomaa? Ei oikein riitä motivaatioksi.

ollut ikinä töissä kotihoidossa?



Minä ainakin suosittelen! Vaihdoin itse vanhainkodeista ja palvelutaloista kotihoitoon.



Työajat on enimmäkseen mukavat. Esim. meillä 6 viikon listat ja siitä yleensä n.2 viikonloppua tehdään töitä. Toiset tekee paljon enemmänkin jos haluavat. Iltavuorojakaan ei kauheasti ole, ehkä maksimissaan 6-8 sen 6 viikon aikana. Itselläni yleensä vielä vähemmän, koska toivon lähinnä aamuvuoroja.

Pyhiä teen silloin tällöin, jotta palkka olisi vähän mukavampi.



Aika harvoin työssä on sitä nimenomaista kusen ja paskan korjaamista. Suurin osa asikkaista on suht hyväkuntoisia vanhuksia, koska kotonaan pystyvät vielä asumaan. Työ on enimmäkseen lääkkeiden vientiä, aamupalassa yms. avustamista, kaupassa käyntejä, ulkoiluja, kylvetyksiä, vanhusten asioiden hoitoa jne.



Minä olen ainakin viihtynyt hyvin!

Kun taas vanhainkodissa ahdisti suunnattomasti ne seiniä tuijottelevat ja käänneltävät vanhukset.



Kotihoidossa tuntuu välillä niinkuin olisi vain kylässä jonkun tutun luona rupattelemassa =)



Palkka minulla on 10 vuoden kokemuksen jälkeen 2150e kuussa + lisät.

9v alalla ollut, päiväkodeissa siis.

En jaksa enkä halua tätä vielä seur30v mutta ongelma on sekin ettne tiedä mitä sitten jaksaisin ja haluaisin:/ opiskeluintokin on aika nollassa..

On sellainen ajelehtiva luuseriolo, evvk kaikki:´(

puitteissa esim. kehitysvammaisten asuntolassa, mt-kuntoutujien päivätoiminnassa, a-klinikalla, vastaanotolla. Voi myös erikoistua johonkin ja saada mieluisaa työtä.

vuosikausia alalla olleethan saisitte aikuiskoulutustukea 18kk eli ainakin minun lähärinpalkastani se tarkoittaisi noin reilua tonnia kuussa käteen.



Voihan sitä mennä vaikka pariksi vuodeksi "huilaamaan" koulun penkille ja kokeilemaan jotain muuta alaa, jos pärjää sillä reilulla tonnilla kuussa.

nimikkeellä.

nimikkeellä.

palkan ja toimii lähihoitajana.

Sairaanhoitaja tai sosionomi.

Itse kadun, kun joskus halusin ja opiskelin. Kunnollisia töitä ei ole (tai sitten olen sellainen edellä mainittu surkimus), eikä varsinkaan kaikille sosionomeille, joita koulutetaan aivan liikaa tarpeeseen nähden. Palkka on myös mitäänsanomaton. Ehkä lto-pätevyyden omaavilla on parempi tilanne tai lastensuojelun osaajilla.? Ja puhun pk-seudun työtilanteesta. Eilen viimeksi kävin mol.fi:ssä.

Itse harkitsen jatkokouluttautumista tai sitten alanvaihtoa.

Joku ehdotti kotihoitoa. Muutama ystäväni on kotihoidossa eivätkä hekään kovin innoissaan työstään ole. Osa kotona hoidettavista tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, mutta hoitopaikkoja ei ole. Hoitajia on liian vähän, joten ne vähäiset työntekijät saavat juosta peräsuoli pitkällä ehtiäkseen kaikki paikat läpi. Ei kuulosta kovinkaan kivalta.



Lähihoitajalle on kuitenkin edes jotain työtä koko ajan, joten alan vaihto pelottaa. Mitäs jos en saakaan uudelta alalta töitä?



ap

Siis täälläkin työhönsä lopen kyllästynyt lähihoitaja. Työn vaatimukset kasvavat kokoa ajan omaisten ja lähijohdon taholta, resurssit eivät. Koulutuksissa käydään oppimassa hienoja teorioita, työssähän näitä sitten ei voi toteuttaa. Selkä remppaa ja apuvälineet on aina joko rikki tai toisella osastolla.

Mutta mikä tuo aikuiskoulutustuki on, mistä nro 10 höpisi? Olen kuvitellut koulutustukien kuuluvan lähinnä työttömille tai vastaaville, ja tällähän alala riittää töitä tekijöille...

Kiirettä, vmäisiä työkavereita, työttömyyttä jne.

Itse tein 20 v ihan muuta alaa, nyt kouluttautumassa lähäriksi. Ompahan ainakin töitä.

http://www.koulutusrahasto.fi/?1;2;900;900.html

Kiirettä, vmäisiä työkavereita, työttömyyttä jne.

Itse tein 20 v ihan muuta alaa, nyt kouluttautumassa lähäriksi. Ompahan ainakin töitä.

no onnea uralle. Mä vedin koko lähihoitajakentän vauvasta vaariin ja sairaalat ja vammaset muutaman vuoden aikana ja löin hanskat tiskiin. Asiakaskunnalta sain aina positiivista palautetta minkä avulla jaksoin sen muutaman vuoden, mutta työyhteisössä se on koiran työtä. Kollegat valittaa koko ajan, että kun on niin rankkaa ja paska palkka ym. Sairaanhoitajat pitää lähes vajakkina (paitsi ne joilla lh-tausta ) ja hyppii silmille, vaikka olen "pelastanut" liudan potilaita sairaanhoitajien lääkesekoilulta jne. Omaiset valittaa joka asiasta ja pomot jakelee jatkuvasti muuttuvia käytännöntyötä hankaloittavia ohjeita. Olen myös oikeasti ollut työpaikassa, jossa talon ainoa sh ratkutti jatkuvasti perässä puuttuen joka asiaan. Kun mainitsin hänelle sen häiritsevän työntekoa hän pokkana toteaa, että hänet on palkattu vahtimaan, että lh.t tekee työnsä. Otin heti lopputilin ja se olikin viimeinen niitti. Lastenhoitajan hommia teen satunnaisesti, mutta hakusessa se toinen ala. Varmaa kuitenkin on, että kovin montaa ammattia ei ole missä kohtaa väkivaltaa, uhkailua, eritteitä, työyhteisön ylikuormitusta, vittuilua, arvostamattomuutta, jatkuvaa osaamisen väheksyntää jne..

Up.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 21:21"]

Nostetaanpa ylös. Kysyisin, että mille alalle lähärit ovat vaihtaneet ja miten sopeutuminen uuteen ammattiin on onnistunut? 

Terveisin 12 vuotta työtä ja kohta kamelinselkä katkeaa. 

[/quote]

Sama kiinnostaa itseänikin. Jotenkin tuntuu, että poistuvuus lähihoitajan töistä on kovin vähäistä ja rajoittuu lähinnä alan sisällä tapahtuviin vaihdoksiin, jotka kokemukseni mukaan eivät ratkaise mitään. Sama paskanhaju, kiire, väkivaltaiset asiakkaat, vittumaiset työajat ja masentava työyhteisö ovat joka paikassa vastassa, ei niitä karkuun pääse. Kokeiltu on. Olisipa kiva kuulla lähäristä, joka on päässyt muihin hommiin ja pitää niistä. Itsehän kävin työkkärissä kyselemässä muista vaihtoehdoista ja tyrmistyin, miten nihkeästi siellä suhtauduttiin koko asiaan. Sen sijaan tuttavani, joka ei todellakaan ole millään tasolla sopiva hoitoalan hommiin, tungettiin väkisin lähäri-kouluun uudelleenkoulutettavaksi, koska jäi työttömäksi. Laatu laskee entisestään ja ne, jotka osaavat hommat, ovat puolikuoliaita vitutuksesta.