Onkohan muilla tämmöisiä fiiliksiä..?

Arki sujuu jotenkin. Pitkä liitto miehen kanssa takana, yksi (lievästi) erityinen lapsi. Rahaa ei ole kamalasti mutta se riittää jotenkin, perusjutut saadaan ostettua. Tukiverkostoa ei ole kauheasti. Minulla yksi harrastus, miehellä samoin. Mies töissä, minä kotona. Elämä suht mallillaan.



Ei pitäisi valittaa, mutta minulla on nuutunut olo. Elämästä on katoamassa kaikki intohimo, syvemmät tunteet ja mielenkiinto. Kaikki toistuu samanlaisena päivästä toiseen ja sen on pakko, sillä erityislapsi on kiinni rutiineissa. Minä tukehdun. Mies ei välitä tehdä kanssani juuri mitään, minä en halua häntä seksuaalisesti. Joka yö näen unta vieraista miehistä. En kuitenkaan tahdo pettää miestäni.



Milloin elämä muuttui näin...arkiseksi? Mihin katosi mielenkiinto, uteliaisuus, naiivi usko siihen että kyllä tämä tästä?