Lue keskustelun säännöt.
Miten olette ratkaisseet
28.09.2011 |
tilanteenne?
Itse mietin omalla kohdallani mitä tekisin joko
-kotona monen pienen lapsen kanssa hermo kiristyy joka päivä, vasta vähän aikaa totaalisesta uupumuksesta, kuitenkin mahdollisuus tehdä itselle tärkeitä asioita siis energiaa niihin on
tai
-mahdollisesti mielenkiintoista työtä, mutta lapsia näkisi käytännössä tosi vähän, vain aamusta ja illasta, ei energiaa/aikaa enää omille asioille kun lapsia mahdollisuus huomioida niin vähän
teen niin tai näin kaipaan aina siihen toiseen...molempia siis kokeiltu jo aiemmin
Kommentit (3)
Ei lapset ole äitiä varten vaan äiti lapsia varten. Jos lapset on jo isompia, ja heidän hoitopäivänsä on kohtuullisia, niin kannattaahan tuot töihin menoa miettiä.
Mutta, jos lapset on pieniä ja todella tarvitsevat äitiä, en ymmärrä miksi heiltä pitäisi riistää se kaikkein tärkein, äidin kanssa vietetty aika. Onko ihan mahdotonta, että kotona olemisen taakkaa vähän kevennettäisiin? Eli isommat lapset osapäivähoitoon/kerhoon että saisit aikaa olla vain pienempien kanssa ja ehkä nukkua kun he nukkuvat jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapset ole äitiä varten vaan äiti lapsia varten. Jos lapset on jo isompia, ja heidän hoitopäivänsä on kohtuullisia, niin kannattaahan tuot töihin menoa miettiä.
Mutta, jos lapset on pieniä ja todella tarvitsevat äitiä, en ymmärrä miksi heiltä pitäisi riistää se kaikkein tärkein, äidin kanssa vietetty aika. Onko ihan mahdotonta, että kotona olemisen taakkaa vähän kevennettäisiin? Eli isommat lapset osapäivähoitoon/kerhoon että saisit aikaa olla vain pienempien kanssa ja ehkä nukkua kun he nukkuvat jne.?
mutta toisaalta jos lukee vaikkapa tuota kotiäitien päivät-ketjua niin aika harva siellä todella viettää aikaa lastensa kanssa, aika kuluu kotitöissä ja ruoanlaitossa ja tietysti lapset ovat siinä läsnä koko ajan mutta kuitenkin.
Eli eikö siinäkin ole laatuero MITEN siellä kotona ollaan, vai onko se itsessään jotenkin meriitti?
Ja kerhoihin (useaan) tai pk:hon viemisessä on oma rumbansa ja päivä menee siitä tietysti rikki...
Tämä vain kommenttina, itse en muuta osaa tilanteeseen sanoa.
vaikeaa, pitäiskö mennä sit fiilispohjalta jos ei muuten tule ratkaisua suuntaan tai toiseen?