Mustasukkainen mies?

johon voi saada ammattiapua.

Oikeastaan mieheni sopii kuvaamaasi ihmiseen, muuten ihana ym mutta juuri tuollaisista harmittomista tilanteista vetää vasta kotona hirmu kilarit. Luultavasti jos mieheni saisi päättää, en saisi katsoakaan vierasta miestä saati jutella. En tietenkään katso sillä silmällä tai juttelemalla hae mitään seuraa tmv. Haluan olla vain kohtelias jos joku minulle tulee juttelemaan. Ja on todella ärsyttävää olla mustasukkainen noista tilanteista. Enhän minäkään ole mustasukkainen, jos joku vieras nainen tulee juttelemaan miehelleni.



Tästä ollaan ekskusteltu monesti, mutta ainakin humalassa mieheni unohtaa täysin keskustelumme. Nykyään annan vain asian olla, jos herra tahtoo kiukutella noista niin kiukutelkoon.

vuosien saatossa kuulunut useita vastaavia pareja. Osalla on johtanut ajastaan pahoinpitelyyn, kun mustasukkaisuus ei yleensäkään lievity (hoitamattomana) ajan myötä. Mustis käyttää valtaa ja haluaa estää kommunikoinnit toisten kanssa. Hänellä itsellään on kurja olo ja saa sen tarttumaan toiseenkin. Osalla on taustalla lapsuusajan hylkäämiskokemus eli haluaa omistaa toisen ihmisen sitten aikuisena täysin. Jokainen tietää, ettei tuollainen ole tervettä. Jos haluat jatkaa miehen kanssa, vaadi häntä hakemaan hoitoa.Ellei suostu tuohon, ovat vaihtoehdot lopettaa suhde tai sietää miehen käytöstä, joka ei tule muuttumaan paremmaksi.

muuten kiva jne...mutta etenkin humalassa,jos katsonkin johonkin mieheen,esim jos tälläinen tulee puhumaan meille,niin kyllä siitä sitten vedetään johtopäätöksiä ja kiukutellaan..todella rasittavaa! nyt on tehty niin että esim ulos mentäessä kirkkaita ei kurkkuun laiteta.jos tälläistä asiaa puidaan,niin siinä on parempi olla vaan ihan hiljaa,kun loppupeleissä on ihan sama mitä siihen sanoo,,jos toisella on tälläinen ongelma (huono itseluottamus tai jotain).

Kaikessa lukemassani materiaalissa päinvastoin todetaan, että useimmiten mustasukkaisuus vähenee tai lievittyy, kun perusluottamus suhteeseen paranee, ja että mustasukkaisuus on tyypillistä ja yleistä suhteen epävarmassa alkuvaiheessa.



http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mustasukkaisuus-vie-voimat/700/

Työkaveri alkoi tulla mustelmilla töihin, kun mies mustasukkaisuudessaan alkoi hakata aiempien syyttelyitten lisäksi.



Tuttavaperheen mies teki itsemurhan, kun ei enää kestänyt mustasukkaisuutensa kanssa. Vaimo kertoi myöhemmin perhehelvetistään.





Terapian avulla voi mustasukkaisuudetsa päästä, onneksi. Nämä tuntemani siis eivät hakeneet apua.



Mustasukkaisuus on aina sairaus. En tiedä yhtään pariskuntaa, jolla suhteen alkuvaihe olisi ollut mustasukkaisuuden aikaa. Päinvastoin, onnen kukkuloillahan silloin ollaan, kun näkee vain toisensa.

Mieheni on äärettömän mustasukkainen, on kertonut että päivittäin useita kertoja, ehkä jopa kymmeniä kertoja mieleensä tulee mustasukkaisia ajatuksia, synkeitä kuvia minusta entisten heilojeni kanssa tai kaipaamassa muiden syleilyä tai jopa parhaillaan pettämässä häntä työkaverin kanssa tms.



Minäkin näen hänen kasvoistaan ja käytöksestään milloin ajatukset masentavat häntä, itse hän ei haluaisi niistä puhua koska menevät kuitenkin nopeammin ohi kun niihin ei kiinnitä huomiota.



Mies ei anna mustasukkaisuuden vaikuttaa käytökseensä, ei millään lailla rajoita minua eikä missään nimessä ole uhkaava, haukkuva tai mitään sellaista. Hän tiedostaa, että kyseessä on hänen ongelmansa ja haluaisi todella päästä eroon näistä tuskallisista tunteista ja ajatuksista, jos vain voisi.



Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, ja tänä aikana mustasukkaisuuden tunteiden voima ja ahdistavuus on vähentynyt, mutta edelleen ne tykyttävät sydäntä ja pakottavat päätä ajoittain, ja niitä on siis todella usein.



Me emme tiedä mitä asialle voisi tehdä. Miehen lapsuus ja nuoruus on ollut vaikea, ja uskon että hän on jo joskus siellä mennyt sillä lailla rikki, että koko psykoseksuaalinen ja kiintymyssuhdepaketti on yhtenä sekasotkuna ja menettämisen pelko ja kelpaamattomuuden tunne siinä mustasukkaisuudessa varmaan puhuu. Mutta voiko siitä ikinä päsätä irti? Ehkä pitkällä, pitkällä terapialla ja ihmisenä kasvulla mutta ei meillä tule olemaan sellaisiin terapioihin varaa eikä mies oikein ole sitä tyyppiä joka onnistuneen terapiasuhteen voisi elääkään.



Minä rakastan puolisoani kaikkine vajavaisuuksine ja ongelmineenkin, ja tämä piirre tai ominaisuus ei ole poikkeus siitä. Asia olisi eri, jos häneltä puuttuisi se järjen taso, joka tietää että mustasukkaisuuteen ei ole syytä, ja joka estää häntä toimimasta mustasukkaisuuden vallassa (esimerkiksi ei lue viestejäni puhelimesta tms).



Jonkin verran rajoitan itse käyttäytymistäni tämän mustasukkaisuuden vuoksi. En esimerkiksi juurikaan puhu tietyistä jaksoista elämässäni, joista tiedän että niiden ajatteleminen tuo takuuvarmasti tuskat miehen mieleen. On surullista, että minusta tuntuu että näin täytyy tehdä (mies on kieltänyt minua mitenkään rajoittamasta itseäni mutta....). Ehkä vuosien varrella asiat pikkuhiljaa helpottavat, kyllä me näistä puhumme ja käymme läpi. Ei syyttävästi kumpaankaan suuntaan.

Sinä puhut nyt sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.



Asiantuntija;



"Psykologi, pariterapeutti Keijo Markovan mukaan ei ole olemassa ihmistä, joka ei olisi koskaan tuntenut mustasukkaisuutta.



– Näin väittävä joko kätkee tunteensa ulkomaailmalta tai ei pysty syvemmin rakastamaan. Teemat mustasukkaisuuden taustalla ovat niin keskeinen osa elämää. On huuhaata kuvitella, että jokin ihmisen kehityksen korkein taso olisi täydellisen vapaa mustasukkaisuudesta, vakuuttaa Keijo Markova.



Parisuhteen alussa on tavallista tuntea mustasukkaisuutta. Markovan mukaan se on rajojen määrittämistä: oletko minun kanssani vai jonkun muun?"



Siis mustasukkaisuus ei ole sama kuin itsemurha, pahoinpitely tai toisen kontrollointi. Se on TAVALLISTA, ja KAIKKI kokevat mustasukkaisia tunteita.

tiedoksi eräälle edelliselle kirjoittajalle. Naiset ovat aivan yhtä mustasukkaisia.