Miksi sosiaalitoimesta ei saa enää nykyään oikeata apua perheisiin?

Meillä oli hyvin raskas tilanne muutama vuosi sitten, ekaluokkalaisella ei ollut koulu alkanut hyvin ja oli kaikennäköistä ongelmaa varsinkin koulussa mutta myös kotona (ylivilkkautta yms. joka sitten myöhemmin diagnosointiinkin ADHD:ksi ja nyt on lääkitys).

Lopulta päädyttiin siihen tilanteeseen että jouduttiin sosiaalitoimiston asiakkaiksi vasten tahtoamme. Siellä sitten (ihan ystävälliset) tädit kyselivät että mitä nyt tehtäisiin teidän perheen auttamiseksi, mitä toivoisitte. Ilahduin tästä toiveiden kyselemisestä ja kerroinkin että omasta mielestäni parhaiten auttaisi jos joku voisi vaikka edes kerran viikossa käydä vähän auttelemassa kotitöissä kuten siivouksessa, tiskeissä ja pyykeissä. Jaksaisin sitten paremmin hoitaa lapsen ja muiden lastenkin asioita ja jäisi aikaa enemmän lasten kanssakin olemiseen.



No tämähän ei tietysti onnistunut, ensimmäinen vastaus oli että "me ei sitten kyllä siivota". He olivat siis ajatelleet avun olevan sellaista että perhetyöntekijä olisi tullut meille vaan olemaan ja oltaisiin sitten voitu yhdessä leikkiä lasten kanssa tms. Minulle tuollaisesta "avusta" taas ei olisi ollut kuin haittaa kun muutenkin siihen aikaan stressasi kaikki mikä tuntui vähänkin kyttäämiseltä ja mun äidin taitojen arvostelulta (lapsen oireista syytettiin ensin todella voimakkaasti meitä vanhempia).



Onneksi sitten hekin näkivät että mitään pakkotoimien tarvetta ei ollut ja niinpä sitten jäätiin kokonaan ilman apua. Vähän kuitenkin harmitti kun oma jaksaminen kuitenkin aika äärirajoilla oli ja nimenomaan konkreettinen kotiapu olisi ollut se paras jaksamisen lähde mulle.



Miksiköhän sellaista ei sitten enää ollenkaan voi saada? Tiedän erään perheen joka (ihme ja kumma) sai siivousapua mutta sekin tuli (toisen) kunnan maksamana siivousfirmalta, ei perhetyöntekijöiltä.