Eikö olekin kaks ihan maks turvaverkottomalle perheelle?

eikä läheisiä apuna

Tolta musta tuntuu tällä hetkellä, vauva 3 kk ja esikoinen lähempänä 4 v. Meillä ei ole apuja juurikaan saatavilla, ystävät joskus tietysti ottavat esikoisen leikkimään ja me sitten vastavuoroisesti heidän muksuja. Mutta sukulaisia ei ole apuna, asuvat kaukana ja osa ei edes jaksaisi ikänsä takia. Sisarillani on isot perheet, aika menee siinä luonnollisesti. Emme ole olleet mieheni kanssa kaksin yhtään yötä esikoisen syntymän jälkeen, eiks oo surkeeta :) Esikoinen ollut yhden yön kylässä silloin kun kuopus syntyi...

mullakin 9kuukautinen eikä ikinä ole ollut hoidossa,koska tykkään olla hänen kanssaan,ja näin ollen olen kanssasi samoilla linjoilla että useamman lapsen kanssa on omat haasteensa,itselleni riittää tämä yksi on niin ihana,ihailen niitä joilla useampi esim2 tai 3 ja saavat arjen rullaamaan iloisesti:)ties vaikka itsekin vielä joskus tekisi toisen olisi aikaakin kyllä :D

Meilläkin on vain 2 lasta sen takia, etten itse jaksa yhtään enempää kun ei ole ketään apulaisia auttamassa.



No voisi meillä olla vain 2 lasta senkin takia, etten halunnut synnyttää enempää mutta avun puute voi olla kuitenkin suurin syy.

Kaikki on kovin suhteellista. Jollakin joustava työ, toiset asuvat maalla tai tekevät etätyötä kotonaan...



Minusta on hyvä, että kukin miettii aivan omaa tilannettaan pelkästään ja sitä, mitä haluaa elämältä ja mitkä on omat voimavarat. Teille tuo ratkaisu kuulostaa oivalta. Meilläkin on kaksi lasta eikä enempää tule, koska meidän mielestämme elämässä on hyvä olla muutakin kuin ainaista vaipparumbaa. Mutta joku muu taas nauttii juuri isosta perheestä ja se on ok heille.

Meillä on kohta 4 lasta eikä isovanhempia tässä kaupungissa. Meillä arki toimii hyvin ja jouhevasti, vaikka ei olekkaan käytettävissä kuljetusapuja esim. lasten harrastuksiin ja vaatii melkoista sumplaamista, että pääsemme miehen kanssa kahden jonnekin, jota ei kyllä tapahdu kuin max 2-4 kertaa vuodessa. Lapset ovat tottuneet kulkemaan mukana ja osaavat käyttäytyä niin kaupassa kuin esim. pankin lainaneuvotteluissa.



Ihan täysin ilman turvaverkkoa emme kuitenkaan ole. Meillä on nimittäin muutama hyvä ystävä, jotka hädässä tulevat apuun ja lasten ystävien vanhempien kanssa olemme kehitelleet erilaisia avunanto"sopimuksia". Isovanhemmatkin ovat käytettävissä äärimmäisessä hädässä, mutta se vaatii aina järjestelyitä kun toiset ovat työelämässä ja toinen mummo on lastemme isoisän omaishoitaja.

Elämä on toki työntäytteistä, mutta paljon on myös nautinnollisia hetkiä. lapsilla on aina 2v ikäeroa edelliseen. Lapsista on seuraa toisilleen, tappelevat valitettavasti paljon. Kolmas on mennyt aika vähäisellä työlisällä verrattuna aikaan kahden kanssa.



Ainoa minua rassaava juttu on siirtymiset paikasta toiseen. Siinä huomaa, että on tosiaan yksi lisää. Aina jotain ottaa pukeminen päähän tai autossa sai väärän paikan.



Esikoinen on koululainen ja menee kavereilleen itse. Nyt on oikeastaan aika kiva, että kotiin jää vielä kaksi, jotka voivat leikkiä keskenään.

Kyselet puistokavereita kylään, tutustutte. Sitten kun löytyy oikein mukava äiti-lapsi pari, niin kehtaakin jo kysyä voisiko joskus vuorotella hoitovuoroja.



Ei oo vaikeeta.

Lapsilla on kahden vuoden ikäerot. Neljättä emme suunnittele siksikään, että olen jo 38 v, mutta jos ehkäisy pettäisi, niin saisi tulla. Osaisin varmasti järjestää perhe-elämän silloin paremmalle mallille kuin ennen.



Palasin töihin vajaa vuosi sitten, kun nuorin lapsista täytti kolme. Onneksi voin olla osa-aikaisena, niin jää viimeinkin omaa aikaa sekä aikaa perheelle.



Elämääni helpottaa päiväkoti. Surutta hengähdän itsekin, kun minulle jää töiden jälkeen ylimääräistä aikaa. Surutta siksi, että lapseni viiihtyvät sen ajan päiväkodissa / koulun iltapäiväkerhossa. Liikun, harrastan, shoppaan ja käyn kampaajalla. Olisipa tämä ollut mahdollista jo silloin, kun hoidin lapsia kotona!



Silloin olin kiinni lapsissa vuodesta toiseen melkeinpä ympäri vuodokauden. Mieskin odotti, että kun hän palasi töistä, olin minäkin kotona. Kotiäidin olisi hyvä päästä ulos heti kun mies tulee ovesta sisälle! En osannut ottaa riittävästi omaa aikaa. Siihen sokeutuu, kun on liikaa lastensa käytettävissä.



Laita isommat lapsesi hoitoon, jos et saa muuta tukea saa tai sinnittele aikasi, mutta tukiverkottomuuden vuoksi ei välttämättä tarvitse tyytyä pienempään lapsimäärään. Jotkut syyllistävät sinua aina, mutta minä olen lopettanut itseni syyllistämisen, kun ymmärsin, että kyllä minullakin on oikeus hetken lepoon töiden lisäksi. Venyinhän liikaa kotiäitivuosinani. Miehelläni on aina ollut aikaa vievä työ. Minulla on tekemistä riittämiin, kun sentään teen vähän töitä äitinä olemisen lisäksi. Saa riittää yhteiskunnan hyväksi tehtynäkin!

Muuten se on ollut oman päänsä seinään lyömistä. Toiset äidit ottavat pyyteettömän tuntuisesti annetun avun vastaan, mutta mitä he antavat tilalle? Jos pyydät suoraan, että autettaisiin toisiamme, he vetäytyvät kärkkymään tilaisuuksia, joissa ei itse tarvitse vaivautua. Eivät he ilmaisia mummoja korvaa. Heillä on suuret vaatimukset itsellään. Vaatii kovaa työtä jo yrittää ja sitten vielä iso osa yrityksistä menee hukkaan. He eivät kutsu sinun lapsiasi leikkimään jne. Kolmea lasta ei saa yhtä aikaa minnekään jne.



9.