Palavassa talossa on sinun
koirasi (tai muu lemmikki) ja lapsi, joka ei ole sinun.
Voit pelastaa vain toisen. Kumman pelastat ? Mielellään perustelut.
Kommentit (18)
Täytyykö tätä tosiaan edes perustella?
Koska se on inhimillistä. Ei ole mitään muuta vastausta. Jos kyse olisi aikuisesta ihmisestä, vastaus on yhä sama.
Toinen perustelu on siinä, että ellei auta hengenvaarassa olevaa ihmistä, voi saada jopa 2 vuoden vankeustuomion. KOirien kohdalla tällaista ei ole säädetty.
varata aika mielenterveystoimistoon.
muodostuu aika tehokkaasti savua. Ehkä en pelastaisi kumpaakaan. Hyvä jos pääsisin itsekin ulos. Ei tulipalotilanteessa voi todellakaan ryhtyä laittamaan ihmisiä tärkeysjärjestykseen, koska sitä savua muodostuu järkyttävän nopeasti, eikä sen läpi oikein voi mennä. Onhan näitä tapauksia jotka yrittävät vaikka kerrostalossa rappukäytävässä mennä savun läpi toisesta kerroksesta ulos ja portaikkoon jäävät.
mutta voihan olla, että olis helpompi pelastaa se koira... Ei oikeasti kait kukaan jättäis kokeilematta pelastaa lasta, mutta onko se edes lähelläkään mahdollista, ei voi tietää.
Jos oisit laittanut:
Koira vai koulukiusaajani niin aivan varmasti oisin pelastanu koirani ensin ja tarkkaan miettiny mitä sen kusipään kohdalla oisin tehny sen jälkeen.
lapsi on vaikka kellarikerroksessa ja painaa 70-kiloa (teini, lihava tms.), niin enpä minä sitä sieltä pois saisi vaikka haluaisin, jos ei itse pysty kävelemään.
sokissa en tiedä osaisinko olla looginen, jos koirani tulisi ekana minua "vastaan" niin saattaisin pelastaa sen ensin ja sitten pihalla miettiä että ei hemmetti, sisällähän on vielä ihmisiäkin.
Toivon etten koskaan tuohon tilanteeseen joudu, mutta ei kokemusta miten loogisena pysyisin tuommoses tilanteessa.
:D Mutta se olikin mielenkiintoinen kysely. Vastaan kyselyyn että lapsen.
lapsettomalle koiranomistajalle aikast lailla moraalikysymys kuin nenä päähän.
Pelastaisin vieraan lapsen.
Perustelut:
Ajattelen tässä puhtaasti omaisia asettamatta kahta elämää arvopuntariin. Koirallani on minut. Rakastava emäntä joka olen kasvattanut sen pennusta asti ja jonka elämää se on täyttänyt kaikki nämä vuodet. Kun otin koiran joku sanoi minulle ettei kannata sillä koiran menettää joskus. Olen koiran ottaessani ollut tietoinen siitä että jollei jotain yllättävää tapahdu minulle, joudun jossain vaiheessa tekemään surutyön sen menettäessäni. Olen jo miettinyt asiaa ja jossain takaraivon alueella valmistautunut siihen. Olen myös melko vahva kestämään surua ja vastoinkäymisiä, näin ääriherkän ihmisen on pakko olla.
Lapsella on perhe. Luultavasti useita ihmisiä jotka eivät ikimaailmassa ole ajatelleet varautua lapsen kuolemaan. Sellaiseen ei vain voi varautua. Puolisonsa menettäneelle on nimi: leski. Vanhempansa menettäneelle on nimi: orpo. Mutta lapsensa menettäneelle ei ole edes nimitystä. Niin hirveä asia se on ettei sitä halua nimityksellä kenellekään mielikuvaksi. Siksi pelastaisin lapsen, sillä mielestäni kuolemantapauksessa kärsivät eloon jääneet, eivät vainajat. Näin minimoitaisiin aiheutuneen kärsimyksen määrä.
Ja vaikka lapsi olisi orpo, ajattelisin tulevia omaisia ja elämiä joita ihminen tulee koskettamaan. Koirani on minulle äärettömän tärkeä mutta naapurin mielestä se on vain ihan söpö.
Huh. Nyt täytyy katsoa joku komedia.
Jopa naapurin lapsen. t. koiran omistaja
Ei varmaan tarvitse vastata enää, että kumman.
...se kiusaajalapsikin menee lemmikini edelle.
Perustelu: En voisi elää itseni kanssa jos olisin antanut lapsen kuolla. Eläin on eläin. Lemmikki on ihmisen elämässä hyvin väliaikainen. Se on hyvä tiedostaa. En ikinä voisi antaa ihmislapsen kärsiä sillä tavalla. Koskaan ikinä!
Eläimen elinaikaodote on kuitenkin moninkertaisesti ihmisen elinaikaodotetta lyhyempi.
molemmat. En ymmärrä, miksi en pelastaisi molempia.
En ole mitenkään psykopaatti, mutta kuten joku jo tuolla aiemmin sanoi, kukaan tuossa tilanteessa ei ole niin looginen.
Olen jo kertaalleen menettänyt oman lapsen. Teen ihan mitä vain vaaditaan, jotta pelastan iäkkään lemmikkini.
Lapsen tietysti.
Lapsi on aina lapsi ja ihminen. Vaikka oma koirani on rakkaampi kuin jonkun toisen lapsi, on toisen lapsen HENKI silti arvokkaampi kuin oma koirani. En edes miettisi.