Lue keskustelun säännöt.
Musiikkisoittimen valinta - lapsella vaikeuksia hienomotoriikassa
25.09.2011 |
Poikani on hyvin innostunut musiikista - sen kuuntelusta ja soittamisesta. Nyt hän alkaa olla siinä iässä, että musiikin opiskelun saattaisi voida aloittaa, mutta epäröimme soittimen valinnan kanssa.
Pojalla on nimittäin hankaluutta hienomotoriikassa, siis sormiensa kanssa, ja toisaalta vaikeuksia puheen tuottamisessa (hypotoniaa). Tietysti esim. nokkahuilu varmasti harjotuttaisi näitä molempia, vaan meneekö liian vaikeaksi? Ei olisi kovin mukavaa, jos heti ensimmäinen kokeiltu soitin tuottaa turhautumista ja halun olla jatkamatta.
Poika itse on muutaman kerran puhunut saksofonista ja tuntuu pitävän puhallinsoittimien äänestä enemmän kuin vaikka pianosta. Kumpikohan on motorisesti hankalampi - piano vai puhallinsoitin? Jälkimmäiseen taitaa tie käydä joka tapauksessa nokkahuilun kautta, joten investointina se olisi kevyempi näin ensialkuun.
Pitäisikö kuitenkin kokeilla jotain täysin toisenlaista soitinta, vaikka djembeä... mielipiteitä?
Ikää pojalla nyt kuusi vuotta.
Kommentit (18)
Trumpetissa ja käyrätorvessa on vain muutama venttiili, joita painetaan. Sen sijaan huilussa, klarinetissa ja oboessa tarvitaan varmasti enemmän sorminäppäryyttä. Saksofonista en osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nokkis on helpohko soitin, mutta mielestäni siinä ei ole niin kaunis ääni. Piano on varmasti vielä helpompi. Mutta se saksofoni on sitten jo taas tosi ihana soitin.
Onko lapsi kuitenkin musikaalisesti lahjakas?
Pianolla on kyllä tosi helppo aloittaa soitto, kun nappia painamalla saa juuri oikean äänen.
Itse olen soittanut pianoa, viulua ja saksofonia, niin ja toki sitä nokkistakin koulussa. Kyllä noista se piano on ehdottomasti helpoin aloitussoitin.
Kiitos vastauksista! Näin olen tosiaan ymmärtänyt, että puhallinsoitin valitaan vasta myöhemmällä iällä, kun hampaisto on vakiintunut (rautahampaat) ja sitä ennen soittimena voi olla nokkahuilu.
Minut itseni on aikoinaan pakotettu pianotunneille, joten en ole tosiaan viemässä poikaa minnekään tunneille ilman hänen innostustaan ja/tai suostumustaan. Toisaalta mistään ei voi olla varma ennenkuin kokeilee ja tarjoaa mahdollisuuksia. Meillä kun ei varsinaisesti ole kämppää täynnä soittimia lapsen kokeiltavaksi, vaan se täytyy tehdä jossain muualla...
nostan kuitenkin vielä, jos ns. erityislasten vanhempia sattuisi olemaan paikalla. ap
ettei soittotaito ole vielä hanskassa ensimmäisellä kerralla.
Piltin on totuttava pettymyksiin, yritettävä uudelleen ja uudelleen.
Kaikki soittimet vaatii harjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä on monia puhaltimiakin, joiden soiton voi aloittaa tuossa iässä. Tai siis ehkä etuhampaat pitää olla pysyvät, mutta tiedän kuusivuotiaana aloittaneita taskutrumpetin ja tenori-/baritonitorvien soittajia. Kasittääkseni on ihan yleinen aloitusikä, toki moni vaihtaa myöhemmin soitinta johonkin muuhun hampaiston kehittyessä jne.
Nokkahuilua en aloittaisi, jos se ei lasta kiinnosta, se on kuitenkin aika kaukana vaikka saksofonista ja voi viedä lapsen innostuksen.
Erityislapsen mussikin opiskelusta ei ole muuta kokemusta, kuin kuuntelijana konsertissa. Yksi lapsistani aloitti soitonopiskelunsa suzuki-metodilla koulussa, jossa osa soittajista oli erityislapsia. En heidän musiikkihistoriaansa sen kummemmin tiedä, mutta hienosti esiintyivät muiden mukana konserteissa jne. Tärkeintä on löytää opettaja, joka antaa lapsen edetä tahdissaan (jos siis esim. motoriikka tettää tavallista enemmän töitä).
on samankaltaisia (lieviä) vaikeuksia kuin pojallasi. Hän soitta nyt toista vuotta viulua koska siihen on koulussa mahdollisuus. Tärkeää on tosiaan, että opettaja ymärtää lapsen erityisvaikeudet ja jaksaa olla kannustava vaikka lapsi edistysikin vähän hitaanlaisesti. Valitkaa soitin innostuksen mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ellei sitten ajattele sitä terapiana.
Nokkis on helpohko soitin, mutta mielestäni siinä ei ole niin kaunis ääni. Piano on varmasti vielä helpompi. Mutta se saksofoni on sitten jo taas tosi ihana soitin.
Onko lapsi kuitenkin musikaalisesti lahjakas?
Pianolla on kyllä tosi helppo aloittaa soitto, kun nappia painamalla saa juuri oikean äänen.
Itse olen soittanut pianoa, viulua ja saksofonia, niin ja toki sitä nokkistakin koulussa. Kyllä noista se piano on ehdottomasti helpoin aloitussoitin.
Antakaa pojan itse valita. Puhallinsoittimissa on kaikissa omat vaikeutensa ja se että osassa niistä on vain kolme venttiiliä, ei tee niiden soittamisesta yhtään helpompaa. Joskaan ei vaikeampaakaan mutta sillä perusteella en valintaa tekisi.
Osan puhallinsoittimista soitto on teknisesti hyvin haastavaa ellei ole pysyviä hampaita mutta tiedän kyllä sen onnistuneen joillakin lapsilla. Samoin jos sormet on hyvin pienet, voi olla etteivät ne riitä peittämään reikiä. Siihenkin tosin on joissakin soittimissa muovipaloja, joilla reiät voi peittää. Mutta en tiedä löytyykö niitä saksofonille.
Pianosta ehkä on helpointa aloittaa ja opetella senavulla vaikkapa ensin nuotit ja sitten vaihtaa johonkin toiseen soittimeen. Mutta siis antakaa todella pojan itse valita soitin ja etsikää opettaja joka osaa ottaa huomioon pojan erityistarpeet ja olla kannustava vaikkei edistystä tapahtuisi toivotulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa pojan itse valita. Puhallinsoittimissa on kaikissa omat vaikeutensa ja se että osassa niistä on vain kolme venttiiliä, ei tee niiden soittamisesta yhtään helpompaa. Joskaan ei vaikeampaakaan mutta sillä perusteella en valintaa tekisi.
Osan puhallinsoittimista soitto on teknisesti hyvin haastavaa ellei ole pysyviä hampaita mutta tiedän kyllä sen onnistuneen joillakin lapsilla. Samoin jos sormet on hyvin pienet, voi olla etteivät ne riitä peittämään reikiä. Siihenkin tosin on joissakin soittimissa muovipaloja, joilla reiät voi peittää. Mutta en tiedä löytyykö niitä saksofonille.
Pianosta ehkä on helpointa aloittaa ja opetella senavulla vaikkapa ensin nuotit ja sitten vaihtaa johonkin toiseen soittimeen. Mutta siis antakaa todella pojan itse valita soitin ja etsikää opettaja joka osaa ottaa huomioon pojan erityistarpeet ja olla kannustava vaikkei edistystä tapahtuisi toivotulla tavalla.
Luin vasta nyt että vaikeuksia on myös puheen tuottamisessa. En voi tuolla perusteella suositella vaskisoitinta, koska niissä pitää suulla tuottaa oikea ääni, koska niitä venttiileitä tosiaan on vain kolme. Tai mistä sen tietää, voihan se olla että soittamisen avulla myös suun motoriikka paranisi.
Miten olisi lyömäsoittimet, pitäisikö poika niistä?
aivan innoissaan on, vallan laskee päivä milloin tunti on taas :)
eli tosi mukavaa, ja ryhmäässä taphtuu opetus, rytmiä ja sanoja
eli hyväksi ollisi just ap teidän pojalle
eli sitä suposittelen.
meilä pääaine on piano, ja siitä myös ihan täpinöissään on tyttö. ihan innoissaan tänäänkin soittti ja kesi omia kappaleita :))
musiikki tekee hyvää mieltä ja rentouttaaja antaa iloa soittajalle ja lähipiirille,
eli ei kun mukaan vaan !
tosin kurssit alkaneet, eli välttämättä ei mahdu mukaan, haku on keväällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fonit ovat ihan oma maailmansa, ja voin olla väärässä, mutta mielestäni niissä pitää samalla transponoida mielessään eri sävellajiin. vaikea soitin.
No niin kiitos vastaajille!
Musiikin maailmaan eläytymiseen ehkä tosiaan sopisi sitten joku rytmisoitin paremmin kuin suun ja sormien hienomotoriikkataitoja vaativat "lajit".
Olisi ehkä paras kokeilla jotain muskaria, jossa kokeiltaisiin eri soittimia, jos sellaista nyt on olemassa ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monissa musiikkiopistoissa on soitin kokeilukursseja, joissa sii kokeillaan eri soittimia
Ovat toki eri vireisiä ja näin ollen ei saksofonia (kuten ei esim. klarinettia tai käyrätorveakaan) ei voi soittaa samaan aikaan samoista nuoteista vaikkapa pianon tai huilun kanssa. Mutta ei saksofoni ole yhtään sen vaikeampi kuin esimerkiksi huilukaan.
Mutta ei niitä yksin soittaessaan tarvitse mitenkään transponoida, sen kun soittaa vaan ihan niin kuin nuoteista lukee.
AP: kyselkää jostain musiikkioppilaitoksesta miten kannattaisi menetellä. Ainakin kaupungin ylläpitämissä musiikkiopistoissa on ammattiopettajat, jotka varmasti osaavat tuohon saksofoniasiaankin sanoa jotain. Jos lapsi sen haluaa niin siitä kyllä lähtisin itse aloittamaan ja kokeilemaan.
ja hän on soittanut tenoritorvea musiikkiopistossa kohta kolme vuotta. Tuottaa ääntä hienosti, opettaja sanoo että saa soittimen soimaan kauniisti. Edistyminen on hivenen hitaampaa kuin muilla, mutta eipä tuo haitanne, kun on selvästi samalla mitä parhainta kuntoutusta kaikinpuolin.
Tykkää hurjasti käydä tunnilla, harjoittelu on vähän pitkäpiimäisempää.
Voin suositella ainakin meidän kokemuksemme mukaan tuota tenoritorvea (ehkä trumpettikin kävisi??´). Pojallamme siis dg. dyspraksia ja lievät motoriset häiriöt.
saksofonin soittoa suositellaan aloitettavaksi juurkin siinä n. 7-vuotiaana. Ilmeisesti riippuu vähän siitä, onko etuhampaat vaihtuneet jo rautahampaiksi vai ei.
Perussormitukset saksofonissa on aika samat kun nokkahuilussa. Saksofonista äänen tuottaminen on (kuulema) helpompaa kuin vaskipuhaltimissa, alkuun siis pääsee helposti.
Kannustaisin aloittamaan soittimella, johon lapsella on intoa. Sitten jos se ei jostain syystä sovellu, voi etsiä muuta. Pääasia varmasti on se, että soittoharrastuksesta on iloa lapselle. Ei tarvitse olla huimia kehittymistavoitteita.
T. Saksofonisti
Älkää te valitko soitinta. Antakaa lapsen tehdä se. Minä uskon, että lapsi oppii mitä tahansa soitinta soittamaan ajallaan ja tavallaan, kunhan aikuiset vain ovat kärsivällisiä ja kannustavat. Jos lapsi ei osoita hurjaa innostusta mihinkään soittimeen, älkää edes harkitko asiaa.