Ihan hirveätä kun tuntuu ettei jaksaisi enää elää :´´(
lasten takia ja vuoksi on vaan pakko.
Ja tänään vielä syntymäpäiväni.
Kommentit (11)
Älä luovuta. Ota heti huomenna yhteyttä mt-toimistoonne ja kerro tilanteesi.
Heidän ON aloitettava auttamisesi.
Voimia, sillä lasten takia todella kannattaa nousta vaikeistakin (mahdottomalta tuntuvistakin) paikoista.
ja hakea ammattiapua huomenna. Mitäs jos tehtäisi se, ap, yhdessä, tartutaan molemmat luuriin heti aamulla? Ei asiat siitä ainakaan huonommaksi mene ja lapsillesi olet maailman tärkein eli heidän takiaan kannattaisi yrittää.
3
ensinnäkin koska olen työtön=ai oikeutta ssairastaa.
Toiseksi olen muutama vuosi sitten hakenut sieltä apua koska äitini sairasti, hoidin häntä, hän kuoli, oli pienet lapset jne ja se apu oli sh juttusilla käymistä 1x/kk ja jotain pillereiden saamista.
Sanoivat että yleensä tänne pääsee psykoosipotilaat tai itsemurhaa yrittäneet saamaan "edes tämän avun".
ap
ensinnäkin koska olen työtön=ai oikeutta ssairastaa. Toiseksi olen muutama vuosi sitten hakenut sieltä apua koska äitini sairasti, hoidin häntä, hän kuoli, oli pienet lapset jne ja se apu oli sh juttusilla käymistä 1x/kk ja jotain pillereiden saamista. Sanoivat että yleensä tänne pääsee psykoosipotilaat tai itsemurhaa yrittäneet saamaan "edes tämän avun". ap
Älä luovuta !
Se alkaa yhdestä puhelinsoitosta! Ammattiapua on meidän maassa toki joskus perustuloisen vaikea saada, mutta lasten takia ja ilmeisesti työikäisenä sinun on sitä helpompi saada kuin vaikkapa lapsettoman tai eläkeläisen.
Elämänhalun ja -ilon VOI saada takaisin ja sinulla voi olla edessäsi monta iloista ja onnellista asiaa ja hyviä vuosia ja hienoa elämää. Tämä on fakta, vaikkei se siltä juuri nyt tunnukaan. Sinun elämäsi ei ole yhtä kuin tämänhetkiset vaikeudet ja tuntemukset; ei vaikka ne olisivat kestäneet vuosiakin. Sinulla on vuosikymmeniä vielä jäljellä ja elämä muuttuu. Oikealla avulla voit löytää siihen ilon ja keinot epäkohtien parantamiseen.
Kuten sanottu, lastesi takia sinun on jaksettava jatkaa elämistä: eikö kannattaisi hakea apua, jolloin se eläminen voisi käydä mielekkäämmäksi tulevaisuudessa.
Ihan varmasti et saa apua - eikä se auttaisikaan -jos ajattelet, ettet sitä saa eikä se voi auttaa.
Soitat heti huomenna paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja kerrot tilanteestasi rehellisesti. HE ovat ammattilaisia ja HEILLÄ on velvollisuus tehdä sinulle hoitosuunnitelma, mutta sinun tulee pyytää, haluta ja vaatia sitä apua.
Ja jos menen nuppilekuria vaatimaan ja hoitoa siihen niin työkkärissä katsovat etten ole oikeutettu saamaan ansiosidonaistani.
Ja se taas tietäisi entisestään lisää paska aoloa ja vaikeuksia koska tulot pienenesivät tästä nykyisestäkin.
ap
työttömällä ei ole oikeutta sairastaa.
Eikä pahemmin matkustaakaan.
Kun on työtön, on eri instanssien talutusnuorassa ja inhimillisyys on vieras käsite (esim työmatka saa olla 80km/suuntaansa ja jos ei ole omaa autoa millä suhata se suht inhimillisessä ajassa niin päivät venyvät jopa 12h mittaisiksi mutta sekös niitä kiinnostaa).
Jne.
myös työttömillä, on oikeus onnelliseen elämään. Se on tärkeintä. Raha-asiat varmaan pystyy jollakin tavoin järjestämään. Mieluummin sitten niukemmin tuloja, jos vaan saa elämän muuten valoisammaksi.
Pidä itsestäsi huolta ja hae apua, kun tunnet sitä tarvitsevasi.
Ja toisekseen, miksi sinusta noin pahalta tuntuu? Itsekin olen mieli maassa tällä hetkellä mutta ehkä voin jotenkin auttaa?