Mitä mun pitäis tehdä, mies löi sohvatyynyllä lasten nähden.
Oli aamulla riitaa päivän töistä. Joskus harmittaa kun olen viikonloppunakin palveluautomaatti. Pizzasta jäi hiiva ostamatta ja sitten heti aamusta olisi pitänyt kiireellä juosta kauppaan, jotta perhe saa lounaaksi pizzaa. Harmitti ja annoin miehelle suoraa palautetta siitä, että saisi hänkin joskus tehdä viikonloppuna ruokaa. Siinä riita sitten levisi ja sitten mies hermostui, kiroili ja huusi ja löi mua sohvatyynyllä. Kaksi pientä lasta vieressä. Ja pahinta on, että sillä on hermot niin kireellä, että uhkaili meidän tappamisella. Mä läksin sitten ulos lasten kanssa ja mies laittoi muuta ruokaa meille. Nyt mies nukkuu sohvalla, on valittanut kuinka väsynyt on. Mä en tiedä mitä ajatella, paiskoi lyömisen jälkeen keittiössä vielä tavaroita ja veitsiäkö. No nyt saan vastauksen, että lähde. Mutta kun minusta tuntuu vain siltä, että tuon mun miehen pitäis oppia menemään viikolla ajoissa nukkumaan. Turha valitella viikonloppuna väsymyksestä, kun viikolla saattaa valvoa puolille öin ja aamulla täytyy nousta kuudelta. Ja mulla on ajatukset aika sekaisin.
Kommentit (24)
mutta en myöskään tajua miks ap:n pitää stressata perheen ruuista? Sunnutaina lounaaksi pitsaa, jonka tekeminen voi olla aika työlästä. Eihän siinä mitään, jos nauttii hommasta, mutta ei mitään järkeä, jos siitä tulee vaan riitaa. Hellitä vähän, jooko :)
sunnuntaisinkin? Ei se ongelma ole se pizza, vaan se että minä teen ruoat 95 % viikonloppuisinkin. Haluaisin, että mieskin ottaisi vastuuta ruoanlaitosta, mutta siinä on tietysti sellainen ongelma, että miehellä menee kaksinkertainen aika keittiössä minuun verrattuna, joten on helpompaa tehdä se ruoka itse, niin jää aikaa muuhunkin. Ei silti, tunnistan kyllä itsestäni liian korkeat vaatimukset asettaneen äidin. Olisi helpompaa kun voisi ottaa rennosti, mutta en minä itsekään jaksa syödä sitä makaronilaatikkoa päivästä toiseen. Ja tosiaan, kun miehellä tuntuu niihin yksinketaisiinkin hommiin menevän tupla-aika, niin helpompi on tehdä itse. Taidan olla sitä naistyyppiä, jonka olisi paljon helpompaa elää ilman miestä.
Ei se mies ihmeempiä kommentoinut, kun luki nämä viestit. Aika hiljainen oli.
sunnuntaisinkin? Ei se ongelma ole se pizza, vaan se että minä teen ruoat 95 % viikonloppuisinkin. Haluaisin, että mieskin ottaisi vastuuta ruoanlaitosta, mutta siinä on tietysti sellainen ongelma, että miehellä menee kaksinkertainen aika keittiössä minuun verrattuna, joten on helpompaa tehdä se ruoka itse, niin jää aikaa muuhunkin. Ei silti, tunnistan kyllä itsestäni liian korkeat vaatimukset asettaneen äidin. Olisi helpompaa kun voisi ottaa rennosti, mutta en minä itsekään jaksa syödä sitä makaronilaatikkoa päivästä toiseen. Ja tosiaan, kun miehellä tuntuu niihin yksinketaisiinkin hommiin menevän tupla-aika, niin helpompi on tehdä itse. Taidan olla sitä naistyyppiä, jonka olisi paljon helpompaa elää ilman miestä.
Ei se mies ihmeempiä kommentoinut, kun luki nämä viestit. Aika hiljainen oli.
Siis että joku tekee suurimman osan kotitöistä on se pulma mikä johtaa tuommoiseen?
Ja jos et jaksa syödä aina makaronilaatikkoa, ei sillä pitäs olla mitään tekemistä tämmösten vakavien ongelmien kanssa, kyllä nykydaami vähästä hermostuu! Vähän peiliin katsomista nyt jos tommosesta pulmat syntyy, teillähän kuulostas olevan asiat hyvin.
Mitä sitten jos miehellä menee tupla-aika ruuan laitossa? Mitä sitten jos sä sen teet kuitenkin, jos kerran "on helpompaa tehdä se ruoka itse"?
Meillä ainakin se tekee joka osaa paremmin ja niinpä emäntä hoitaa ruuat, minä auttelen siivouksessa vaikka tietty liian harvoin, ja sitten herään laittelemaan autolle sähköjohtoa tms. aamuisin ku toinen oikeesti vaan ei viitsi. Enkä nurise vaikka tiedän että hän toki osaa mutta ei vaan viitsi. Meilläpäin siis talvisin -25 on ihan normipakkanen yli 1kk vuodessa, ja 2 tunnin ajastin ei ihan riitä.
Enkä jaksa valittaa että joskus moniakin asioita teen enempi ku toinen, jos laiskottaa ni sanon vaan että se hoitaa jota kiinnostaa. Jos hän haluaa takkaan tulet ku mua laiskottaa ni sit vaan laittaa. Ei oo vielä laittanut, eikä siis ilmeisesti riittävän kiinnostunut niistä tulista:)
Nii, syökääs toki joskus vaikka pari omenaa ja porkkanaa ruisleivän kanssa ni saatte vaihtelua makaronilaatikkoon!
sillä tavalla, että lapset olisivat sitä ymmärtäneet. Sanoi sen sillä tavalla, että mulle ei jäänyt epäselväksi, mutta pienet lapset eivät sitä ymmärtäneet. Ja mies on ainakin kerran aiemmin uhannut samaa. Lasten kannalta mua mietityttää tuollaisen tilanteen pelottavuus.
Pakotin nyt mieheni puhumaan, mutta mulle on edelleen epäselvää, että ymmärtääkö mies, kuinka väärin tekee. Että mikään mun nostattama riita ei oikeuta tuollaiseen äärimmäisyyteen kuin tappouhkaukseen. Sanoin miehelle, että jos hän vielä kerran uhkaa mua väkivallalla, niin se on sitten viimeinen kerta ja minä lähden lasten kanssa. En tosin tiedä mihin lähtisin.
Näytin miehelleni myös tämän viestiketjun jonnekin klo 15.30 asti, jotta hän ymmärtäisi kuinka tuomittavaa hänen käytöksensä on ja kuinka moni sanoo, että minun pitäisi lähteä jo nyt. Mies luki viestit.
Käskin miestä myös pyytämään lapsilta anteeksi hänen räyhäävää käytöstään ja vanhin lapsi sanoi, että häntä pelotti kovasti isin käytös. tällainen sunnuntai meillä. Ap.