Mitä mun pitäis tehdä, mies löi sohvatyynyllä lasten nähden.
Oli aamulla riitaa päivän töistä. Joskus harmittaa kun olen viikonloppunakin palveluautomaatti. Pizzasta jäi hiiva ostamatta ja sitten heti aamusta olisi pitänyt kiireellä juosta kauppaan, jotta perhe saa lounaaksi pizzaa. Harmitti ja annoin miehelle suoraa palautetta siitä, että saisi hänkin joskus tehdä viikonloppuna ruokaa. Siinä riita sitten levisi ja sitten mies hermostui, kiroili ja huusi ja löi mua sohvatyynyllä. Kaksi pientä lasta vieressä. Ja pahinta on, että sillä on hermot niin kireellä, että uhkaili meidän tappamisella. Mä läksin sitten ulos lasten kanssa ja mies laittoi muuta ruokaa meille. Nyt mies nukkuu sohvalla, on valittanut kuinka väsynyt on. Mä en tiedä mitä ajatella, paiskoi lyömisen jälkeen keittiössä vielä tavaroita ja veitsiäkö. No nyt saan vastauksen, että lähde. Mutta kun minusta tuntuu vain siltä, että tuon mun miehen pitäis oppia menemään viikolla ajoissa nukkumaan. Turha valitella viikonloppuna väsymyksestä, kun viikolla saattaa valvoa puolille öin ja aamulla täytyy nousta kuudelta. Ja mulla on ajatukset aika sekaisin.
Kommentit (24)
Imagen artikkeli "aivan tavallinen perhe". Löytyy googlaamalla.
Voimia ja rohkeutta sinulle!
Mies on lasten syntymän jälkeen uhannut mua toistuvasti väkivallalla. Tappamisesta on puhunut ainakin pari kertaa. En ole sen parempi itsekään, olen lyönyt häntä joskus itsekin. Ammattini ja pienen paikkakunnan vuoksi emme voi mennä perheneuvolaan, apua pitäisi hakea jostain toiselta paikkakunnalta. Ja tiedän, että nalkutus jne, ei oikeuta toisen väkivaltaisuuteen, mutta omasta itsestäkin löytyy vikaa. Joskus kyllä tuntuu, että oliko tää tässä nyt, mutta kun vain jaksaisin tyytä vähän vähempään ja tehdä 80 % kotitöistä, niin meidän elämä olisi ihan hyvää.
Hän vain yrittää venyä vähän liikaa suuntaan jos toiseen elämänvaiheessa, jossa pitäisi rauhoittua ja keskittyä kotiin. Tuo hänen purkauksensa liittyy pohjimmiltaan hänen väsymykseensä, ja minun tyytymättömyys aas siihen, että joudun kantamaan ihan liikaa vastuuta kotiin liittyvissä asioissa. Pystyn kyllä pitkälle prosessoimaan näitä juttuja, mutta kun meille ei synny sellaista keskusteluyhteyttä ja molemminpuolinen kunniioitus puuttuu. Ap.
juttu kuin sohvatyynyllä lyöminen, mikä ei ole vähäpätöinen asia toki sekään.
Ja nyt oot saanut aika monta vastausta. Ehkä et halua kuulla sitä minkä jo itsekin tiedät. Hae apua tai lähde pois kun siihen on vielä mahdollisuus. Selitellä ja ymmärtää voit vaikka ihan siihen viimeiseen pisteeseen asti. Toimiminen on ainoa asia mikä oikeasti auttaa, usko huviksesi.
Luulen, että sinua motivoi edes ihan vähän, kun tulee viellä yksi kehoitus: heti, oitis, välittömästi ja ensi tilassa hankit apua.
Hanki apua ilman mitään neuvotteluja miehesi kanssa!
Älä uhkaa häntä millään, äläkä vetoa mihinkään! Hanki apua, sillä nyt ei ole keskustelun aika.
Mitä nopeammin olet poissa tuosta tilanteesta, sitä nopeammin laskeutuu rauha. Vasta sen jälkeen, kun sinä olet saanut turvallisen olon ja miehesi on ollut jonkin aikaa rauhallisilla mielin, voi keskustella rakentavasti. Ja vain rakentava keskustelu johtaa muutoksiin.
Ehdotan, että pakkaat välttämättömät tavarat itsellesi ja muksuille ja menet vaikka vanhempiesi luokse tai appelaan tai mihin vain, missä on rauhallista.
Vielä muistutan, että kotitöiden määrästä koituvassa riidassa on usein taustalla muitakin asioita kuin työn määrä. Sekin on asia, joka ei ratkea nalkuttamalla ja tappelemalla. Eikä niiden töiden jakoon tule tasapuolisuutta ilman sovinnollista keskustelua, jossa kummankin tarpeet lepoon huomioidaan.
Vielä kerran! Älä jää tuohon tilanteeseen! Mikään ryhtiliike ei tuota parempaa tulosta, eikä tuossa asiassa mikään kärsimys jalosta. Äläkä luule, että olisitte ainoat pikkupaikkakunnallanne, jossa tapellaan ankarasti. Ole sinä esimerkki ja näytä, että siihen tuleen ei tarvitse jäädä makaamaan. Pistä toimeksi!
Kiinnostaisi, että mikä on sellianen ammatti, ettei voi hakea apua perheelleen? Itse en sellaista keksi.
ja haluavat pitää kulissit kunnossa ja muut paikkakuntalaiset kateellisina. veikkaan.
Kaikki on sun syytä, eikö niin. Voi jeesus noita sun juttuja. Jollet oo provo, niin sitten sulla on asiat tosi kehnosti, kun et tajua enää tosiasioita.
Ja hän uhkasi sinua ja lapsiasi tappamisella?!
Ja sinä mietit, että pitäiskö laittaa mies aikaisemmin nukkumaan?
Ei nyt hyvänen aika, ap, tee niinkuin muutkin tässä ketjussa kehottavat ja hae apua!! Vaikka naapuripaikkakunnalta jos ei omasta millään kehtaa.
hei haloo!
Eikö elämä ole jo opettanut, että ei kannata rueta marttyyriksi vaan TOIMIA!
Jos mies on sinusta fiksu, niin on varmaan niin fiksu että tajuaa tekevänsä väärin JA uskaltaa myöntää sen itselleen. Apua ON saatavilla, mutta sitä pitää vaan haluta hakea.
...tuskin haluat lapsesi kasvavan moisessa pelon ilmapiirissä, siis otahan asia puheeksi vaikka soittamalla ensin auttavaan puhelimeen - tai puhu asiasta vaitiolovelvolliselle (omalääkäri tai poliisi)
... olin itse tuo huutava, uhkaileva ja huitova yksilö. Ei minulle kukaan perheessä voinut mitään, luimuilivat pitkin seiniä. Sitten tapahtui yksi perheeseeni liittymätön juttu (onneksi) ja minulla leikkasi: menin itse lopulta psykiatrille, sain kuin sainkin sopivat masennuslääkkeet, keskusteluapua ja asioita rupesi tulemaan kuntoon. Mihinkään paratiisiin ei kolmessa vuodessa ole edetty, mutta kokonaisuuden kannalta tilanne on tasapainoisempi.
Erilleenmuutto heti! Et saa altistaa lapsiasi tuollaiselle enää hetkeäkään. Ei väsynyt ihminen normaalisti uhkaile perhettään, kyllä se kertoo vakavista mielenterveysongelmista. Ei mikään mitä olet tehnyt oikeuta miehesi käytöstä.
tappoi koko perheensä. Se opettajapariskunta.
Mutta ei se varsinaisesti liity siihen, että avun hakeminen paikkakunnallamme on hankalaa. Tuo imagen kaava normaalista väkivaltaisesta parisuhteesta pitkällisine alistamisineen ei sovi meihin. Mies ei alista, eikä kontrolloi minua mitenkään. Hän saa näitä raivokohtauksia nykyään muutaman kerran vuodessa riidan yhteydessä. Hän kokee, että saa suuni kiinni sillä tavalla. Toki sehän on alistamista, kun en saa puhua asioista vapaasti. ap
Linkki tuohon aiemmin mainittuun Imagen juttuun:
http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe
Ja artikkelissakin mainittu Naisten Linja, väkivaltaa tai sen uhkaa kohdaneille naisille:
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/
Todella paljon voimia sinulle. Nuo tappouhkaukset todella kylmäävät sydäntäni.
Miehesi uhkaa lasten kuullen tappamisella, ja sinä mietit, nukkuuko miehesi tarpeeksi.
Ja se, että joku säännöllisen epäsäännöllisesti heittelee tavaroita ja uhkaa TAPPAA perheensä ei nyt, anteeksi vaan, sovi samaan puheenvuoroon, jossa sanot, ettei miehesi ole alistava! Väkivallalla uhkailu ON alistamista ja, muuten, myös RIKOLLINEN teko. Lapsesi elävät pelossa ja alistettuina (ja älä yritä sanoa, etteikö lapsi PELKÄISI perheessä, jossa toinen vanhempi on KOSKAAN sanonut tappavansa hänet/toisen vanhemman). Yksikin kerta, kun lapsi joutuu kuulemaan tällaista, tekee peruuttamattoman tuhon hänen turvallisuuden tunteelleen ja henkiselle hyvinvoinnilleen. Saati sitten monta kertaa.
Jos aikuinen ihminen haluaa altistaa itsensä parisuhteessaan uhkailuille ja henkiselle väkivallalle, niin se on kai sitten hänen oma valintansa, mutta millään et voi puolustaa sitä, ettet pelasta lapsiasi tilanteesta. Se on häpeällistä.
Sitten alkoi ihan kunnolla pahoinpidellä vaimoaan ja eristää häntä kavereistaan ja perheestään. Kun vaimo ei alistunut täysin niin mies "kosti": tappoi itsensä. Ja kyseessä oli "ihan tavallinen perhe", itseasiassa hyvin varakas sellainen.
Menette perheneuvolaan HETI. Siis et mieti, menettekö vaan haette apua NYT.
Soitat ajan heti kun neuvola aukeaa, kerrot tilanteen ja sanot, että tarvitsette akuuttikeskusteluajan. Kerrot vaan mitä tapahtui niin pääsette.
Ne on siellä tottuneet näihin juttuihin ja tietävät miten tilannetta selvitellään ja estetään pahenemasta. Teille juttu on uusi, ei kannata jäädä itsekseen ihmettelemään.