Nukuttaako joku vielä ekaluokkalaista lasta? Miksi ihmeessä?

itseko humalassa sohvalta huutelet puolen yon aikaan etta menes nyt nukkumaan siita.

se toi turvallisuudentunteen, enkä kokenut koskaan olevani "vauva"

Ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Minusta jokaiselle lapselle tekee hyvä läheinen rauhoittumisen hetki vanhemman kanssa ennen nukahtamista.

Viemme hänet sänkyyn ja sitä ennen halataan ja sanotaan hyvää yötä. Hän juttelee hetken yksinään ja nukahtaa. En tiedä missä vaiheessa se satu pitäisi lukea ja onko haittaa, jollemme vielä satua illalla lue... ???? :/

nämä "nukutushetket" nimenomaan rauhoittumishetkenä isän tai äidin kanssa, mutta myös oppimishetkenä ja sellaisena hetkenä, kun vanhemmalle saattoi kertoa mitä vain... esimerkiksi rikkoneensa naapurin pihan portin tai muuta sellaista! Isäni luki meille Seitsemää veljestä tai Tarua sormusten herrasta.

suunnittelen toimivani, kun lapseni kasvaa isommaksi. Vanhempani pitivät noita iltajutteluhetkiä nukkumaan mennessä kuopuksensa kanssa teini-ikäiseksi ja heillä on ollut läpi teini-iän hänen kanssaan ja vielä aikuisenakin parhaiten toimivat välit. Hän on kaikkein parhaiten aina kertonut vanhemmille, jos on jotain missä kaipaa tukea tai on ongelmia. Ei meillä muillakaan huonot välit ole olleet, mutta ei ihan noin hienosti toimivia.

väsynyt. En kyllä nukuta, mutta pyydän sänkyyn rauhoittumaan. Joskus menee oma-aloitteisesti päikkäreille kun väsyttää. Autoillessa myös nukkuu herkästi.

nukutti vielä 13 vuotiaankin. Sittamalla nis ihan nukuukutti.

Istui vieressä, silitteli ja paijasi ja käski laittaa silmät kiinni.

Lapsi siis ei olisi nukahtanut ilamn tätä.



Lapsi oli tosi lapsellinen vielä tuolloin, puhui lässyttämällä ja oli äidin helmoissa kiinni.



tytöllä 2 vanhempaa sisarusta jotka myös paapo tyttöä vauvana.

Mut sit kuitenin tää sai katsella telkkarista kaiken mitä 5 ja 7 vuotta vanhemmat sisarukset katseli. Näki kamalaia painajaisia niistä.

Ja äiti ei vaan tajunnut.

vaikka lapsi on jo 11 v. Tosin en joka ilta lue, koska usein jutellaan jostain tai lapsi kysyy jotain, kertoo huoliaan tai mieltään askarruttavia asioita. Miusta nää iltaiset rauhoittumisen hetket iltahaleineen ja hyvänyöstoivotuksinneen on tärkeitä. Niissä on oma kaavansa jonka mukaan mennään. Kun emme ole uskovaisia, ei meillä ole iltarukouksta, mutta oikeastaan aika vastaavat iltariitit:-)

Viemme hänet sänkyyn ja sitä ennen halataan ja sanotaan hyvää yötä. Hän juttelee hetken yksinään ja nukahtaa. En tiedä missä vaiheessa se satu pitäisi lukea ja onko haittaa, jollemme vielä satua illalla lue... ???? :/

eivät muutu millään tavalla eivätkä tule kaipaamaan asioita, joita eivät kaipaa 1-vuotiaanakaan.

Varmasti samat ruuat, sama rytmi jne. toimimat vielä kun hän menee yläkouluun...

nukutan, ellei tilanne vuodessa muutu!



Menemme kaikki kolme, lapset 4 ja 6 v nukkumaan isoon petiin 180 cm + 80 cm= 240 cm.



Jutellaan, tosin rajoitan jos menee liian villiksi jutut. Iltarukous ja sitten lapset lueskelevat Akuankkojaan/kuvakirjojaan, joskus luen heille ja laulan. Luen itse myös omia kirjojani kunnes lapset nukahtavat. Usein nukahdan itsekin ja hyvä niin, lepo tärkeää.



Joskus nousen vielä ylös tekemään jtn ja nauttimaan hiljaisuudesta.



Minusta tuo yhteinen hetki rauhoittaa kivasti päivän ja saattelee lapset turvalliseen uneen. Usein, varsinkin kun on ollut tosi raivostuttavan toivoton päivä eli kiirettä/kiukkua/uhmaa/tappeluita/väsymystä, niin nautin kiitollisuudella katsoessani kahta nukkuvaa lastani . Pian he kasvavat niin suuriksi että tuskin tahtovat vieressä nukkua . Varsinkin esikoinen, joka harvoin enää sylissä istuu päivisin, tahtoo sen läheisyyden ja turvallisuuden tankata lähellä nkkumisesta. Iltatoimien aikaan alkaa kyselemään että "tulethan sitten äiti meidän viereen nukkumaan"

ja lähelle kuin mitä olivat eskari-iässä. 9-v edelleen istuis mielellään sylissä... Mutta kun poika painaa yli 40 kg niin joutuu vähän katsoon koska ottaa syliin :) Ei selkä kestä jos ei itse istu hyvinja tukevasti

Toivottavasti teillekin vielä tämä syli-ikä tulee takas :)

nukutan vielä 9-v myös.

Ja jos ei meinaa uni tulla niin sitten silitän. Mutta siis yleensä iltasatu ja hyvää yötä.

pientä jutteluhetkeä ja iltasatua nukuttamiseksi. Näiden jälkeen lapsi nukahtaa itse, mutta ei tulisi mieleenikään vain huikata esim. tietsikalta, että menes nukkumaan. Kylmää ja karua minun mielestä.

montakin ekaluokkalaista työkseni anestesiahoitajana.

Mut tää taas riippuu siitä, mitä NUKUTTAMISELLA tarkoitetaan.. Mä ymmärrän sen rauhtoittumisen hetkenä, läheisyyden hetkenä, mukavan jutustelun hetkenä.

Olen vuoroviikkoäiti ja poika haluaa olla lähelläni etenkin sen ensimmäisen illan. Silloin olen hänen vierellään siihen asti, kun nukahtaa - ja sitä ennen juttelemme ja laulan iltalaulunkin. Viikon loppua kohden vain laulan ja juttelemme.

nämä "nukutushetket" nimenomaan rauhoittumishetkenä isän tai äidin kanssa, mutta myös oppimishetkenä ja sellaisena hetkenä, kun vanhemmalle saattoi kertoa mitä vain... esimerkiksi rikkoneensa naapurin pihan portin tai muuta sellaista! Isäni luki meille Seitsemää veljestä tai Tarua sormusten herrasta.