Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omakohtainen kokemus epäreilusta mummosta.
24.09.2011 |
Oma mummoni oli syrjivä. Syy: olin väärää sukupuolta. Olen kolmesta sisaruksesta keskimmäinen ja siis tyttö eli mummon mielestä turhake.
Tytöillä ei saanut olla mielipiteitä ja pojille kaikki ensin, jos he armosta antavat tytölle jotain niin sietää olla kiitollinen. Pojat on aina poikia, tytöt samas tilanteessa huonosti kasvatettuja, remmiä vaille.
Lisäksi tämä ilmeni siten, että kyläillessä sisarukseni saivat, rahaa, karkkia ja ties mitä. Minä en mitään. Muistan ikuisesti ne lukuisat kyyneleet kun tajusin, että ei-toivottua-olemassaoloani alleviivattiin oikein näin. Siis mummolle.
Kun isäni otti asian puheeksi mummo, vaarin tuella kielsi kaiken. Tosin sitten mummo rupes kierommaks, laittoi salaa pöytälaatikkoon niitä lahjuksiaan. Jäihän se kiinni siitäkin.
Ikuisen pienen katkeruuden lisäksi jäi sieluuni ikuinen vamma olla superoikeudenmukainen silloinkin kun voisi ehkä antaa asian olla. Joskus jo osaan antaa olla, joskus en. En rähjää kelleen, mutta epäoikeudenmukaisuuden tuon jotenkin esille.
Lapseni en ikinä antaisi kokea samaa. Ai niin, muistan mummon vaarin kanssa olleen pari kertaa "sukujäähyllä" eli ei-toivottuja meille juuri tuon temppuilun takia (+ haukkuivat aina ja kaikki).
Pitäkää immeiset lastenne puolta!
Kommentit (28)
ei syrjitty sulupuolen mukaan vaan kaikkia sisaruksiani, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Olemme aina huonompi kuin serkkumme. Emme koskaan saaneet synttäri/joululahjoja. Mummolla ei kuvia hyllyllä minusta tai sisaruksistani, mutta kaikista meidän serkuista on. Ei tuntunut lapsena kivalta, nyt en enää välitä. Tosin mummoni on aina lapsesta saakka syrjinyt omaa äitiäni ja suosinut muita lapsiaan.
Meitä oli minä ja kolme suht samanikäistä serkkua ja serkkuja mummo aina suosi, minua ei. Hän antoi rahaa ja karkkia heille ja jätti minut huomiotta. Puhui minulle ilkeästi, tukisteli jne. Serkkuja palvottiin. Ikinä en tullut tietämään mikä minussa oli vialla, mutta pahan mielen se jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mummo inhosi "ajattelevia tyttöjä" enkä tarkoita mitään näsäviisastelua vaan yleistä keskustelua ja että "näkyy ja kuuluu" sen verran kuin normaalisti ja yleiskeskustelussa nyt esim koululainen osallistuu, ei suuna päänä.
Ja vanhemmiten mummo esitti niin järkkyjä väitteitä, jotka piti siis ampua vain nätisti alas, ei vain kaikkia valheita voi sulattaa ja siitäkös se raivo nousi. :)
ap
mummon makuun. Mummo suosi enemmän poikia kanssa, mutta pari tyttöserkkua saavutti myös suosion, heidän äitinsä oli kanssa suositumpi kuin minun äitini, joka loppujen lopuksi oli se, joka huolehti mummosta hänen viimeisinä aikoinaan. Samoin minä, joka pesin mummoa kun hän ei enää itse kyennyt, silti en saanut kiitosta vilpittömällä tavalla.
23
Lapsen isoäiti on keskusteluissa ihan normaalin oloinen vanhempi rouva. Välillä sanoo jotain roisimpaa, mutta asiallinen kumminkin. Mutta - tämä isoäiti ei "tunnusta" yhden poikansa lapsia lapsenlapsikseen, koska ei ole ikinä oppinut tulemaan toimeen miniänsä kanssa. Muistuttaa aina poikaansa kuinka huonon vaimon itselleen otti ja teki vielä lapsia sen kanssa. Ei anna näille lapsille lahjoja ym. Lapset vielä pieniä, eivätkä osaa verrata serkkujensa (mm. kummipoikani) saamaan huomioon.
Juhlissa tältä isoäidiltä kysyttiin, kuinka monta lastenlasta hänellä on, niin vastauksesta jätti nämä "väärän äidin" lapset pois. Vaikka ne lapset ovat myös hänen oman poikansa lapsia.
Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaruksia mulla ei ole, mutta serkkuni oli aina mummin suosiossa. Mä en muista ikinä saaneeni rahaa mummilta, mutta serkkujen muistan saaneen useitakin kertoja. Mummi aina hyysäsi ja hössötti serkuista, mä olin aika huomaamaton. En nyt siitä lapsena mitenkään pahoittanut mieltäni, koska toinen mummo ja vaari oli minulle läheisempiä ja rakkaampia muutenkin.
Aikuisella iällä vielä silloinkin jatkunut serkkujeni ihan jatkuva kehuminen alkoi pänniä. Miten olivat niin työteliäitä ja rehtejä ja reippaita ja ja ja jne. Mummi siis joka käynnilläni soitti tätä fanfaaria minulle. Joitain kertoja totesin, että eipä ole minuakaan koskaan töissä laiskaksi haukuttu, mutta sitten vaan annoin olla, kun kuuroille korville tuntui kaikuvan.
Mummini oli muutenkin todella ilkeä suustaan ja oikea epäkorrektiuden ruumillistuma. Miniät (äitini ja setäni vaimo) olivat myös jatkuvia arvostelun kohteita. Setäni vaimo sai jossain vaiheessa mittansa täyteen ja katkaisi välit mummiin vuosiksi, äitini vain ohitti kaiken kuulemansa.
Yksi valtavan älykkäistä lausumista, mitä mummini minulle heitti, tuli tänään päivällä jostain mieleeni. Olen keskivertoa pidempi (171 cm) ja teininä se oli vähän arka paikka, vaikka ei nyt niin huomattavan pitkä ole. Mummini kysyi minulta, olisinko ollut 15- 16-vuotias, että meinaanko kasvaa vielä paljonkin? Et saa miestä itsellesi. Jep jep, aitoa mummia :) Ja tää on ihan sieltä kesystä päästä, yksi tokaisu miljoonista.
suosikkiasetelmat siirtyvät niin helposti sukupolvelta toiselle. Sen oman suosikki-lapsen lapsista tulee vuorostaan helpommin niitä suosikkeja. Kaikki lähtee siis tasa-arvoisesta kasvatuksesta omassa perheessä.
Vaikeinta on, jos oma vanhempi pitää jotain lastaan arvokkaampana. Tähän voi jo olla vaikea löytää korvaavia ihmissuhteita, kun oman vanhemman hyljeksintä jättää elinikäiset arvet.
Ei riitä, että saa riittävästi ruokaa ja vaatteita, vaan jokaisen lapsen tulisi saada tuntea olevansa hyväksytty. Ihan sukupuolesta tms riippumatta.
Alue: Aihe vapaa
Hieman muuten harmittaa kun pojat oli mummolleni ne oikeasti tärkeät. Minulla on poikia ja veljilläni "vain" tyttöjä. Ja siis veljieni lapset mummo ehti nähdä, mutta minun ei. Olen joskus tuuminu, että olisinko noussut poikien ansiosta mummon hierarkiassa ylöspäin kun perilliset "oikeaa" sukupuolta ja veljilläni "vain" niitä tyttöjä :D ..ihan vain ajatusleikkinä
ap