Kova lama tulossa. Varaudu myös sairastumiseen ja avioeroon yms.

Minä sairastuin muutama vuosi sitten vakavasti. Olen 38-vuotias. En tule terveeksi enää vaan menen pikkuhiljaa huonompaan kuntoon. Jouduin jättämään hyväpalkkaisen työni.



Sairastuessa taloudelliset ongelmat voivat tulla valtaviksi. Minulla on onneksi ollut puskurirahastoa, mutta kyllä sekin tässä ehtyy jossain vaiheessa. Liittoonkin olen kuulunut, mutta siitä ei valitettavasti ole juuri iloa sairauden iskiessä kunnolla.

Koko elämä pitäisi elää murehtien sitä mitä voi tapahtua. Ja jos joku ei murehdi, haukutaan naiiviksi ja kerrotaan, että kyllä se tosielämä sinullekin vielä näyttäytyy.

että tehtiin vuosi sitten monen mielestä huono ja ihan naurettava ratkaisu muuttaa ASO-kämppään. Myytiin okt pk-seudulla ja muutettiin osa-omistusasuntoon. On aika huojentunut olo, kun päästiin siitä velkataakasta. Ja samalla katselee kavereita, jotka paniikissa kituuttavat niiden 200.000 euron lainojen kanssa ja odottavat pahinta....

Koko elämä pitäisi elää murehtien sitä mitä voi tapahtua. Ja jos joku ei murehdi, haukutaan naiiviksi ja kerrotaan, että kyllä se tosielämä sinullekin vielä näyttäytyy.

Ihmettelen ihmisiä, joilla ei ole mitään säästöjä. Kaikki menemään mitä tuleekin, koska elämästä PITÄÄ NAUTTIA, kuten tällaiset ihmiset aina perustelee. Itse ajattelen, että JOS se paha päivä tulee, vaikkapa omaisen sairaistumisen, menehtymisen ym. myötä, niin mulla olisi varaa jäädä pois töistä joksikin aikaa, surra jne. En tiedä onko mulla sitten vintti pimeä kun näin synkkiä ajattelen, mutta kaikenlaista voi tapahtua elämän varrella ja olisi kamala ajatuksenakin, että puolikuntoisena olisi pakko menne töihin, kun ei ole varaa olla poiskaan.

No minulla ei ole säästöjä, mutta ei ole kyllä lainojakaan, joiden takia olisi pakko raahautua puolikuntoisena töihin. Jos jäisin työttömäksi tms ei elämäni tosiaankaan menisi siitä sekaisin.

On helppo puhua siitä, kuinka "muutaman sadan euron kuukausisäästöillä saa jo vuosien aikana ison sijoituksen", kun tosi asiassa moni ei todellakaan voi säästää kuukaudessa kuin korkeintaan pari kymppiä. Jos vuodessa saa jonkun 250 euroa säästettyä, niin sehän tekee - mitä, kymmenessä vuodessa kokonaiset 2500 euroa! No, kyllähän sillä kuukauden tai kaksi selviää, jos tiukka paikka tulee, mutta siinä tilanteessa ihmisen luulisi olevan jo oikeutettu saamaan jotain tukia.

Usein tuntuu, että näiden säästämis-intoilijoiden ajatuksissa on taustalla ihanne maailmasta, jossa jokaisen ainoa sosiaaliturva on omat, henk.koht. säästöt - ajatus on varmasti jollekin varakkaalle kovin palkitseva, kun tietää olevansa sosiaaliturvassakin etuoikeutetumpi kuin joku toinen. Mutta sellainenko maailma sitten olisi hyvä?

Tämä on ihan tosiasiaa. Suurin osa ihmisistä leijailee kunnes tulee romahdus.

Koko elämä pitäisi elää murehtien sitä mitä voi tapahtua. Ja jos joku ei murehdi, haukutaan naiiviksi ja kerrotaan, että kyllä se tosielämä sinullekin vielä näyttäytyy.

90-luvun alussa, teimme lapset jne. Mikä tässä nyt olisi vaikeampaa? Leikkauksia ja säästöjä tehtiin ihan samalla lailla hyvänäkin aikana, hyvinvointivaltio loppui jo 1996.

Vanhempani perusti yrityksen edellisen laman alettua ja samaa yritystä pyörittyä edelleen:) Siis sinnikkyydellä ja kovalla työnteolla kaikki on mahdollista,

epäoikeudenmukaisuutta. Kun asiat eivät menekään niin kuin on kuvitellut. Ratsastat parhaillaan hyvinvointiyhteiskunnan harjalla. Toivottavasti tiellesi ja onnen polullesi ei tule esteitä.

Mitään näin typerää en olekaan aikoihin lukenut:

"Olen just sellainen, että nautin elämästä, tästä päivästä, rakkaista ihmisistä ympärilläni"

Mielestäni tuo elämästä nauttija kertoi varautuneensa tulevaisuuteen varsin järkevästi. Lisäksi osaa nauttia elämästä. Sinusta sen sijaan tulee mieleen entinen opiskelukaverini, joka näki mörköjä ja uhkia jokapuolella, niin että lopulta ei elänyt ollenkaan. Ei lähtenyt kurssinpäätösmatkalle "kun siellä voi sattua mitä tahansa", ei uskalla ostaa asuntoa, ei perustaa perhettä. Hieno elämä! Toivottavasti sinäkin opit tajuamaan, että jonkinlainen perusvarmistus on hyvä olla, mutta tolkuton uhkien näkeminen kaikkialla syö ihmistä ja estää elämästä nauttimisen.

15 000€ joka on sitä varten jos rahat loppuu, niin sillä maksetaan asuntoa ja tuolla summalla maksaa jo reippaasti yli vuoden ja pankin kanssa voi sopia pienemmästä lyhennyksestä. Meillä on nyt lainaa 140 000€ joka on suht vähän tuloihimme nähden, yhteensä tulomme 8600 € (netto)



Toisella varatilillä on elämiseen tarvittavaa rahaa, siis ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin tällä hetkellä 7000€ ja lisää laitamme joka kuukausi.



Itselläni on vielä täysin oma säästötili jossa on nyt 5200€ ja sinne laitan myös pienen summan joka kuukaisi. Miehellä on myös oma säästötili johon laittaa x summan kuukausittain.



Sitten on pieniä sijoituksia.



Meillä on todella epävakaat työt ja jos vuosi 2008 oli vaikea meille. Eli tämä tilanne varmasti heijastuu ensimmäisenä meihin, joten siksi pidämme näitä tilejä. Tuolloin oli onni, että meillä oli nämä varatilit. Sijoituksiin emme joutuneet koskemaan onneksi. Koskaan ei voi tietää!

Työttömyyden tullessa saamme toki myös liiton rahaa.

jossain päin maailmaa ihmisiä kuolee sodissa, tsunamissa, maanjäristyksissä, kulkutauteihin, nälkään ja niin edelleen. Kaikilla ei ole kattoa pään päällä eikä paikkaa, minne mennä seuraavaksi yöksi. Kuulostaa hurskastelulta kieltämättä, mutta en osaa pitää katastrofina sitä, että vain raha-asiat menevät sekaisin. Kyse on ihmisten itse luomista ongelmista. Vaikka niitä sodat ja sellaiset ovat myös, ei siinä mitään.



Täytyy toivoa,että kun ja jos se ns. lama taas tulee, tilanne ei muodostu Suomessa sellaiseksi, että tulee nälänhätä, sisällissota ja väkivaltaisia, päivittäin kuolonuhreja vaativia mellakoita.