Ystävä tietää, että minulle on tapahtunut surullisia asioita,
ja siitä huolimatta välttelee tapaamistani. Useampi tapaaminen peräkkäin on peruuntunut hänen toimestaan. Olen jo kertonut hänelle mitä on tapahtunut, muttei hän koskaan ole kysynyt asiasta sen koommin, mikä tukee ajatustani siitä, ettei häntä kiinnosta enää tekemiseni ja asiani.
Ajattelen nyt, että hän ei tahdo kuulla tarinastani enempää ja olen myös ajatellut, että ehkä on parempi, ettemme enää tapaa. Asumme samalla paikkakunnalla, mutta emme kuitenkaan törmää kun asumme pääkaupunkiseudulla, jossa satunnainen tapaaminen on lähes mahdotonta.
Eikö olekin viisainta näin? Surullista tämä on, mutta en halua olla tyrkky.
Kommentit (7)
Voi olla että ystäväsi ei ole koskaan itse lapsuudessaan saanut tukea vaikeuksiin, sitten ei osaa myöskään olla empaattinen toiselle.
Anna ajan kulua ja anna hänen olla yhteydessä sinuun seuraavan kerran. Jos sitä kertaa ei tule, niin ei tule, mutta siltoja ei kannata poltella.
Tulin raskaaksi, ja ystävästä ei ole kuulunut sen koommin. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta ymmärrän, että hänellä ei ole resursseja viettää aikaa pelkäämänsä aiheen kanssa.
Siis mitään selkeää välirikkoa ei ole. Mutta ei vaan tule vastausta viesteihin yms. Ennen kuitenkin tavattiin viikottain.
Itse hoidin homman niin, että kun viestiä laitoin, jätin tapaamiskohdan avoimeksi ja toisen henkilön ehdotettavaksi, ja sitten vaan kylmästi unohdin tyypin. Kuten huomata voi, kyllähän se aina välillä mieleen nousee, mutta en kanna aiheesta murhetta. Eikä haittaisi, vaikka vuoden eron jälkeen ottaisi taas yhteyttä, ja sitten tahtoisi tavata. Mutta minä en enää tee mitään
eivätkä surullisia ihmisiä. Nuo asiat vaan suljetaan pois ajatuksista ja ihmisistä tulee ilmaa. Tai he muistavat asian päivän ajan mutta seuraavalla viikolla se tulee taas ihan yllätyksenä.
Anna ajan kulua. Älä ota yhteyttä vähään aikaan vaan anna hänen tehdä seuraava siirto. Joskus ystävyyssuhteet vaan kuolee vähitellen ja sille ei oikein mitään voi.
Tulin raskaaksi, ja ystävästä ei ole kuulunut sen koommin. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta ymmärrän, että hänellä ei ole resursseja viettää aikaa pelkäämänsä aiheen kanssa.
kerroin että olen raskaana ja kaveri sanoi noin vartin päästä että häntä väsyttää ja pitää lähteä kotiin. Kuulin jälkikäteen että hän meni suoraan yökerhoon, eikä suinkaan kotiin nukkumaan. Ei olla tavattu sen jälkeen.
Itse asiassa voisi sanoa, että suorastaan järkytyin,kun hän ei siihen suru-uutiseenkaan aikoinaan kommentoinut mitään. Mutta nyt kun ajattelen asiaa näin vähänkin tarkemmin, huomaan, että hän on pyrkinyt etäämmäksi minusta jo alkukeväästä alkaen. Yhteydenpito on niukentunut niukentumistaan ja nyt tämä oli minulle se viimeinen oljenkorsi, joka katkesi, tämä hänen viestinsä.
Ehkä elämässä on aika päästää irti merkityksellisistäkin ihmissuhteista, kukin aikanaan päättyy. Toiset kuolemaan, toiset jo ennen.
Olisi kyllä kiva tietää, mitä tein väärin, mutta vastausta en siihen enää tule saamaan. Toisaalta en edes usko, että varsinaisesti tein mitään väärin, mutta uskon että hän kyllästyi minuun.
ap
enää välittää/kiinnostuu seurastasi. Merkit ovat aika selkeät. Niin minä ainakin hylkäisin ihmisen, jonka seurasta en ole kiinnostunut enää.
kyseistä viikonloppua tapaamisajankohdaksi, niin hän laittoi tekstiviestin näillä sanoin "Ei käy" eikä muuta. Eikös tämä olekin selvää pässinlihaa näin?
Haluaisin päätökselleni rauhan, ja ajattelin sen mukaisesti poistaa hänen numeronsa, ettei enää tule kiusausta vaivata.