Lapsen iltapäiväkerhossa oli "kiva kaveri"-teema

Hyväitsetunto= tietää, ettei ole kaikessa hyvä



Heikkoitsetunto= luulee olevansa kaikessa hyvä esim. narsisti



Masentunut= ajattelee ettei ole missään hyvä

muutin uuteen kouluun. Siellä opettaja sai loistoidean laittaa postilaatikon, mihin saimme jättää kirjeitä toisille ja perjantaina ne aina jaettiin ja laskettiin, paljonko jokainen sai. Samoin synttärionnittelut yms.

Minä yritin laittaa kirjeitä tytöille ja onnitteluja. Minä olin uusi ja en saanut koskaan mitään.

Eli opin sen, että elämä ei ole oikeudenmukaista. Ja opin sen, että vihasin sitä opettajaa. Tämä nainen vielä oikein lasketutti ne kirjeet ja aina siunaili, että etpäs taas saanut mitään tai vain yhden, voi voi.

Saat toteuttaa nyt vanhemman loputtonta tehtävää, kuten saa näiden poikienkin vanhemmat, saatte opettaa rakkaille jälkeläisillenne, että mielipahan ja pettymysten kanssa on jokaisen opittava elämään.

Pettymykset pieninä annoksina vauhdittavatkin kehitystä ja itsenäistymistä, se on hyväksyttävä, että mitään ihanne maailmaa ei ole.

Lyö lyötyä lapsena sanon, että jokainen lyönti teki minusta sen joka olen. Pärjään ainakin tässä nykyisessä kovien arvojen maailmassa, paremmin, kuin nämä nenän vartaan lempeästi hymyillen kuningatteret.

on jo itsessää kauheita, onneksi en joutunut menemään. Kaverini oli aina surullinen kun joutui menemään ja kutsui paikkaa "kidutuskammioksi". Eikä ollut edes mitenkään kiusattu tyttö :)) Ne ohjaajat vaan pissii

Mitäköhän siitä saa itselle kun toinen sanoo rumasti? Paskan mielen. Ei se mitään pettymyksien sietoa opeta, todellakaan. Täällä palstalla on näköjään iso joukko epä-empaattisia ihmisiä, joiden lapset ovat varmaankin juuri niitä koulukiusaajia.

liikuntatuntien kanssa, kun kaksi opettajan suosikkia valitsee järjestyksessä joukkueet. Kiva jäädä sinne aina viimeiseksi. Onneksi tätä ei käsittääkseni enää kuitenkaan tehdä.



Muistelinpa muuten, että rippileirillä meillä oli myös tuollainen. Jokaisella sydämen muotoinen lappu, johon muut kirjoittivat kivoja kommentteja lapun kantajasta. Leirillä oli yksi tyttö, joka oli tooodella hiljainen ja ujo (käytiin samaan aikaan ala-aste, en muista että olisi ikinä edes puhunut kenellekään kuin ehkä kerran), ja hänen lappunsa oli tietysti täynnä "ok" "ihan kiva" -tyylisiä kommentteja. Tämän järjestäjänä tietysti joku pappi, leirinohjaaja ja mitä noita nyt oli, siinäpä sitä lähimmäisenrakkautta. Mitä ne oikein kuvittelevat, että pahimmassa teini-iässä olevat osaavat ottaa huomioon hiljaisetkin tyypit ja kirjoittaa siihen lappuun jotain oikeasti kivaa? Helvetin helvetti.

liikkakärsimystä harrastetaan edelleen...



- ohis

jotka usein on nimenomaan niitä SUOSITTUJA, saa hirveät määrät kehuja hoviltaan ja se luokan kiusattu joka ei itse kiusaa ketään, saa vain taas yhden nöyryytyksen jatkuvien nöyryytysten sarjassa.

Tai sitten eivät tunnevammaisuuttaan muuten vaan välitä ja tekevät itse tietoisestikin tuota samaa.

Pahimmat ja sairaimmat kiusaajat ovat usein (en nyt silti yleistä) todellakin niitä, joilla on suorastaan lauma "kavereita" ympärillä hännystelemässä ja joita monet kehuvat ja jotka porskuttavat sitten ja siltikin menemään muita runnoen. Jopa niitä kavereitaan. Yhtä peen nuolentaa se sellainen kaveruus. Kaverit ovat kavereita niille tasan niin kauan kuin saavat puolin toisin itse etuja ja on paljon coolia seuraa. Ovat siis näitä muka TODELLA sosiaalisia ja kehuskelevat sillä. Aina näyttävästi pätemässä jotakin. Joitain tulevia pikkupoliitikkoja (en nyt silti yleistä!) ja valtaan ja itseensä aivan liikaa rakastuneita julmureita. Ei se ole oikeaa pärjäämistä että ilkeydellä ja julmuudella etenee, toisten tunteet unohtaen. Paljon "parempi" ja kiltimpi ihminen voi olla sinänsä vaikka keppikerjäläinen kadulla, jota kukaan ei koskaan kehu, päinvastoin, lyötyä lyödään julmasti uudestaan.