Miksi mä olen alkanut miettiä kolmatta lasta?

Ajatus kolmannesta tulee vaan vähän päästä mieleen. Nyt siis kaksi lasta, esikoinen 6-v ja kuopus 2,5-v. En todellakaan ole kotiäitityyppiä, vaikka edelleen (käytännön syistä) kuopuksen kanssa kotona. Raskausaika tämän toisen kohdalla oli aivan kamala, kaksi viimeistä kuukautta tuskin pystyin liikkumaan. Elämä on nyt ihanaa ja helppoa, kun molemmat lapset vähän isompia. Ei meillä oikein ole tilaamaan (=omaa huonetta) kolmannelle lapselle jne. Kaikki järkisyyt sanoo, oma ikä (kohta 40-v) mukaanlukien, että ei mitään järkeä edes harkita kolmatta. Mutta jostain tuo ajatus tulee aina välillä mieleen. Miksi? Miten siitä pääsee eroon?