Päiväkotiin 2-2.5-vuotiaana, miten sopeutui?

ap

oma kokemukseni:

- Esikoinen hoitoon 10kk, itkutteli aluksi ja oli apaattinen parina ekana iltana. Siihen asti oli ollut 100% äidin tyttö, ei varmaan koskaan ulkopuolista hoitajaa. Isän kanssa hetken joskus kaksin. Sitten sopeutui ja olikin ko. hoitajalla 4 vuotta!

- Kakkonen oli kotona kokonaan 1,5-vuotiaaksi. Hyvin vähän muualla hoidossa. Nyt aloitin osa-aikatyön ja mummulle hoitoon siksi aikaa. Todella kiukkuinen pikkumies. Melkein kuukauden rääkäisi aina jätettäessä. (tosin loppui heti) Murjottaa edelleen siellä olemista. Nukkuu 3-4 tuntia päiväunia eli melkein koko ajan ja epäilen, että makaa vaan "masennuksessa" silmät kiinni. Ei suostu syömään tai juomaan mitään viiteen tuntiin, minkä siellä on maksimissaan. Kauhea uhmaikä päällä ja se näkyy tässäkin asiassa. En silti jaksa stressata, koska mummu ja vaari niin tykkää pienestä ja taatusti hoitavat silti laittaen parastaan.

Todella hyvin meni, oli perjantait kotona. Ei tuulikaappiraivareita tms kotona, päiväkodissa tykkäsi olla ja meni iloisena joka kerran.

oma kokemukseni: - Esikoinen hoitoon 10kk, itkutteli aluksi ja oli apaattinen parina ekana iltana. Siihen asti oli ollut 100% äidin tyttö, ei varmaan koskaan ulkopuolista hoitajaa. Isän kanssa hetken joskus kaksin. Sitten sopeutui ja olikin ko. hoitajalla 4 vuotta! - Kakkonen oli kotona kokonaan 1,5-vuotiaaksi. Hyvin vähän muualla hoidossa. Nyt aloitin osa-aikatyön ja mummulle hoitoon siksi aikaa. Todella kiukkuinen pikkumies. Melkein kuukauden rääkäisi aina jätettäessä. (tosin loppui heti) Murjottaa edelleen siellä olemista. Nukkuu 3-4 tuntia päiväunia eli melkein koko ajan ja epäilen, että makaa vaan "masennuksessa" silmät kiinni. Ei suostu syömään tai juomaan mitään viiteen tuntiin, minkä siellä on maksimissaan. Kauhea uhmaikä päällä ja se näkyy tässäkin asiassa. En silti jaksa stressata, koska mummu ja vaari niin tykkää pienestä ja taatusti hoitavat silti laittaen parastaan.

lapsi on jatkuvassa stressitilassa, ja kokee turvattomuudentunnetta, joka vaikuttaa häneen koko loppuikänsä.

eikä millään pahalla, mutta säälittää.

Lapset ovat jonossa päiväkotiin, ja olisi tarkoitus aloittaa vuoden päästä syksyllä, kun esikoinen on vajaa neljä ja kuopus juuri kaksi täyttänyt. Olen kovasti pohtinut, että mitenkähän tämä kaksi vuotias sinne sopeutuu sitten... on nyt kyllä vuosikkaana aika iloinen ja ennakkoluuloton kerhossakin, mutta en tiedä.



Vai pitäisikö laittaa vasta vuoden vaihteen jälkeen, kun on melkein 2v5kk ikää. Jotenkin ajattelisin, että ehkä pärjäisivät, kun pääsevät samaan ryhmään (pieni päiväkoti). Esikoiselle tekisi varmasti ainakin hyvää päästä kotoa jo vähän muihinkin hommiin sitten.

aloitti 2,5v päiväkodissa. Ensin lyhyempiä päiviä 9-14.30, siitä pikkuhiljaa pidempiä. Nykyään 8-16, tyttö on siis jo yli 4v.



Meillä meni hienosti. Ekan viikon olin siellä mukana, istuskelin jossain nurkassa niin, että jo toisena päivänä lähdin käymään jossain ja perjantaina olikin jo lähes koko ajan ilman äitiä.



Mielellään jäi päiväkotiin myös tuolloin pienempänä, vähän saattoi roikkua puntissa. Ei ikinä mitään sydäntä raastavaa itkukohtausta.



Sen panin silloin alussa merkille, että isän viemänä ei ollut juuri minkäänlaista roikkumista. Oletan tämän johtuvat vahvasta äiti-lapsi suhteesta joka kotiäitiyden aikana syntyi, eli isästä eroaminen aamulla ei ollut niin vakava paikka lapselle. Kannattaa siis kokeilla jos vaan mahdollista.