Aktiivisen vauvan rauhoittaminen ja opettaminen nukahtamaan itsekseen

Meillä on siirretty kaksi lasta kolmen kk ikäisinä omaan huoneeseen nukkumaan. Tämä siitä syystä, että itse heräilin joka käännökseen, jonka toukka sängyssään teki. Meillä ei seuraavan tarinan myötä ole edelleenkään ole nukkumaan menon kanssa mitään ongelmia, ei juomisia, vessahätiä, sitä tätä ja tota pitkitystä. (Meillä iltahommat tehdään täsmällisesti, ja satu luetaan, mutta EI nukuteta)



Eli lapsi nukahtaa aina itsekseen. Se, että lapsi huutaa ja olet läsnä, väsytät vain itseäsi. Vauvakin on fiksu, (koiran lailla) ja käyttää hyväksi kokeemaansa taktiikkaa palvelun saamiseksi. Itkeminen harmittaa äitiä tietysti, mutta tiukka linja palkitsee myöhemmin. Lapsi ei hajoa huutamisesta. Läheisyyttä voi antaa loputtoman paljon, mutta läheisyyden ei tarvitse olla lapsen valtataistelu nukkumista vastaan. Ja usko pois, tiukkaa linjaa ei tarvitse pitää muutamaa iltaa pidempään, eli opetat vain uuden tavan. Tämä on se varhaisin vaihe, jolloin kerrot tavoillasi olevasi turvallinen säännöt kertova AIKUINEN, eikä pompoteltavissa oleva "kaveri". Olen itsekin itkenyt harjoiteltaessa useasti, oman lapsen itku sattuu aina! Nyt on mukava sanoa hymyssä suin hyvää yötä hurmuri/prinsessa eikä vääntöä tule.

Piti vielä lisätä, että toinen lapsemme ei käytännössä nukkunut hyvin ensimmäiseen puoleentoista vuoteen. Yöheräilynkin yhteydessä tilanne käytiin tarkistamassa, kaiken kerrottiin hellästi olevan hyvin ja jätettiin lapsi itse nukahtamaan. Eli voin kuitenkin edelleen väittää, että tiedän mitä onn nukkumattoman lapsen kanssa. Kaikkea hyvää teille!

Miksi raivostuisin, kun haluat auttaa! Kaikkea hyvää myös sinne!



Magda_lena

Jos sillä keinolla nukahtaa ja sitten kanssa nukkuu. Vauvasi on kuitenkin vielä kovin pieni ja ehtii vielä oppia eri tapoja nukahtaa. TIedän kyllä itse kokemuksesta, että vilkkaan lapsen nukuttaminen voi olla kovin haastavaa. Oma mielipiteeni kuitenkin on se, ettei pienen vauvan tarvitse vielä osata nukahtaa itse. Ehtii kyllä oppia sen myöhemminkin.



Lapsillahan tyypillisesti kierrokset lisääntyvät, kun väsymys uhkaa. Ja aktiivinen lapsi haluaa taistella nukahtamista vastaan. Yksi mitä voitte yrittää, on vauvan nukuttaminen hiukan aikaisemmin, ennen kuin väsymys menee yli. Eli pitäisi oppia tunnistamaan ne ensimmäiset väsymyksen merkit ja laittaa vauva sitten heti nukkumaan. Joskus puolivuotiaana oli kausi, jolloin sain meidän vilkkaan vauvan helposti nukkumaan, kun vain kannoin sänkyyn/vaunuihin heti kun huomasin väsyneeksi. Tosin myöhemmin ei sitten taas ollutkaan niin helppoa, mutta se on sitten toinen tarina se.



Oletteko kokeilleet unipussia? Kuuleman mukaan rauhoittaa vilkasta vauvaa, kuten kapalokin. Hankin pari unipussia tälle pikkukakkoselle, mutta tämä onkin aivan eri luonteinen kuin isosiskonsa ja paljon helpompi rauhoittaa. Juu, ja tämä nukahtaa usein ihan itsekseen. Luonnekysymys.

meidän tyttö kohta 6kk, ollut kova iltahuutaja n. 4 kk asti ja meilläkin ainoat keinot oli saada nukahtamaan kapaloon ja viereen. Ei siis ollut tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn. 5 kk tienoilla aloin kuitenkin johdonmukaisesti nukuttaa omaan sänkyyn, iltaitkut ovat jo loppuneet, mutta tilalle on tullut riehuminen. Eli vaikka olen laittanut vauvan sänkyyn jo hyvissä ajoin ennen kuin on yliväsynyt, heti kun pääsee sänkyy alkaa sellainen meuhkaaminen ja jokeltelu että! Vähintään tunti yleensä menee ennenkuin vauveli nukahtaa. Toinen paha ongelma meillä on se, että vauva haluaa näprätä minun kättäni jotta nukahtaa. Tämäkin tapa tuli silloin pienempänä kun huusi niin kovin ja jotain keinoja oli keksittävä että rauhoittui. Sitten kun vauva on vihdoin nukahtanut, seuraavat pari tuntia on tosi levotonta, saan 10 minsan välein käydä rauhoittelemassa ja antamassa kättä. Havahtuu tietysti siihen, kun käsi ei olekaan koko ajan siinä. Vähän omaa vikaa, mutta minkäs teet. Unikoulu meilläkin kai kohta aloitetaan, ei tästä oikein muuten mitään tule. Eli en voi muuta sanoa kuin tsemppiä, toivotaan että vauvamme oppivat joskus nukahtamaan itsekseen!

En osaa varsinaisesti neuvoa, mutta tuli mieleen pari kirjavinkkiä:

Elizabeth Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille

- aika yksityiskohtaiset ohjeet ja päiväkirjamallit lempeään unikouluun ja vauvan uniassosiaatioiden muuttamiseen, eli juuri tuohon ongelmaan ettei nukahda kuin tiettyyn toimintaan.. tämä kirja on nimenomaan vanhemmille jotka ei halua huudattaa vauvaansa.

Toinen joka tuli mieleen on Leikitä vauvaa- niminen kirja jossa liikunnallisia leikkeja vauvaikäisille, siellä aikakin vinkkejä energian purkamiseen ja myös rauhoittamiseen, vauvan eri kehitysvaiheissa ja eri pulmiin avuksi.

Molempia saa suomalaisesta.



Meillä 3 kk tyttö jonka nukahtaminen oli 2 kk täytettyään tosi vaikeaa, itkua ja nukahtamisongelmia... Nyt alkaa hiukan helpottaa, meillä auttoi iltarutiinit ja varmaan myös ihan se että vauva kasvaa ja alkaa rasittaa pikku pollaansa päivä päivältä enemmän. Luulen että nuo nukahtamisvaikeudet kyllä palaavat vielä monta kertaa.. siksi tuo Pantleyn kirja hyllyssä odottaakin, ne unikouluohjeet on pääasiassa yli nelikuisille. Mutta tuosta leikitä vauvaa-kirjasta on saatu paljon hyviä yhdessä puuhailun ideoita ja apua siihen kun vauva ei viihdy vatsallaan..



Kirjoistahan ei siis valmiita vastauksia löydy, mutta varmaan ideoita joista voi sitten teille sopivimpia kokeilla! :)

Meillä on kaksi poikaa, toinen 3,5 vuotta ja toinen 5,5 kk. Esikoinen oli vaikea nukutettava, 9kk ikään asti heijasin sylissä hänet uneen, kunnes selkäni sanoi sopimuksen irti. Sen jälkeen mieheni oli opetettava lapsi nukahtamaan sänkyyn, samalla myös isä alkoi kelvata nukuttajaksi. Kolme iltaa itkettiin, niin minä kuin lapsikin, mutta sen jälkeen hän tyytyi siihen, että sai tutin syömisen lisäksi hiplata äidin tai isän kättä kunnes nukahti, Käytännössä siis roikuin joka ilta puolisen tuntia pinnasängyn laidalla.



Vasta noin 2,5 vuotiaana poika hyväksyi unilelun kainaloon tutinkin jäätyä pois, ja oppi vähitellen nukahtamaan itsekseen sadun jälkeen. Mutta sitä työstettiin kuukausia...



Tajusin vasta nyt tämän kuopuksemme kanssa, että opetimme itse häntä käyttämään aikuisen kättä unileluna. Miksi emme silloin heti ottaneet unilelua käyttöön? En tiedä, en osannut ajatella asiaa ehkä tarpeeki analyyttisesti.



Tämä kuopuksemme on ollut hyvä nukkuja alusta asti. Tajusin onneksi heti ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Hänellä on alusta asti ollut tutti, uniriepu ja unikaveri sängyssä. Näiden tutut hajut ja tuntu tuovat heti viestin, että nyt on aika nukkua. Poika nukahtaakin yleensä viidessä minuutissa, ja alkaa selvästi heti hakea unta, kun hänet laskee sänkyyn. Aika ratkaisevaksi on osoittautunut oikea ajoitus. Jos lapsi pääsee liian väsyneeksi, on rauhoittuminen vaikeaa. Mutta kun on sopivan väsynyt, tulee uni hetkessä.



Toki uusien taitojen oppiminen, hampaiden tulo ym. ovat hänenkin uniaan häirinneet tilapäisesti, mutta olemme ottaneet tavaksi rauhoitella lasta selästä silittelemällä. Näin hän kokee ettei ole yksin, ja äiti tai isi kyllä tulee, jos on hätä. Yleensä uni jatkuu aika helposti.



En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta ehkä halusin antaa esimerkin siitä, että lapset todella ovat erilaisia nukkujia. Ja toisaalta aikuinen voi yllättävän paljon vaikuttaa lapsen nukkumistapoihin ja arjen sujumiseen, kun malttaa pohtia asioita ja tehdä tietoisia ratkaisuja.



Tsemppiä!

Nyt on ihan pakko kirjoittaa. On meinaan niin ajankohtainen aihe itsellekin! Meillä poika täyttää huomenna 4kk. On aina ollut koliikkia ja allergiaoireita. Eli todella kipeä ressukka. Vaaka-asento oli ensimmäiset 2kk ihan täysi mahdottomuus. Näin ollen oppi nukkumaan sylissä ja liikkeessä. Nukutukset alkoi syömään meitä vanhempia todella paljn, ja pojan ollessa n.3ja puoli kk, aloimme olla todella väsyneitä. Hän ei tahtonut rauhoittua vaunuihin ei sänkyyn ei turvakaukaloon.



Käytimme häntä lastenlääkärillä, ja hänen kehotuksestaan jätimme pois Disflatylin, jota käytimme ilmavaivojen hoitoon täysin annoksin. Lääke kuulemma saattaa aiheuttaa unihäiriöitä keskushermostovaikutustensa takia. Nyt annos on vähennetty 45 tipasta viiteen, ja muutos on huomattava. Lisäksi jätin ruokavaliosta munan ja maidon, sillä jollekin poika oireilee, vaikka testeissä ei ole selvinnyt mille. Oireet; ilmavaivat ja ihottumat on pysyneet diettini myötä poissa. Meillä oli aiemmin käytössä cuplaton, koska on kuulemma vahvempaa, mutta siitä tuli ihottumaa ja mahavaivoja myöskin. Nyt ollaan alettu uskaltaa antaa jo d-vitamiinejakin! : )



Poika alkoi siis rauhoittua vaunuihin vähitellen yhä paremmin, ja jää sinne nykyään pötköttelemään ihan suosiolla. Tosin nukahtaa niihin vain heijaukseen, mutta äiti saa laittaa takin päälle ilman, että koko kylä kuulee medän pojan olevan vaunuissa.



Alusta asti terveydenhoitaja on suositellut meille omaan sänkyyn nukuttamista. No, milläs nukutat, kun ei pystynyt olemaan edes vaakatasossa? Ilmavaivalääkkeet ja vyöhyketerapia yhdessäkään eivät auttaneet ennen diettiäni. (ja kasvua oli tietysti tapahtunut myös). Iltanukkumiset oli silti edelleen rankkoja. Yritettiin pitää rutiineista kiinni, mutta ei suostunut nukahtamaan enää edes syliin. Poika alkoi kääntyillä jo joitain viikkoja sitten, ja on ollut myös aina kovin aktiivinen seuraamaan ympäristön touhuja. Homma meni siis vanhemmilla ihan yli hilseen..



Otin yhteyttä perhetyöntekijöihin, ja tapasimme jutustelun merkeissä pari kertaa. He suosittelivat pojan iästä (3,5kk) huolimatta jo tassuhoitoa meidän tilanteessa. Olin itsekin ihan uupunut valvottuani ensin raskauden aikana monta kuukautta, ja sitten pojan kanssa koko ajan. Päätin kuitenkin, että nyt pojan on opittava nukahtamaan. Muuten ei jakseta kukaan. Tassuttelu aloitettiin.



Ekana iltana huutoa kesti n. 2h. Eli pitelin rimpuilevaa ja hysteerisesti huutavaa lasta tiukasti sylissä ja hyräilin monotonisesti paria säveltä matalalla äänellä hiljaa. En puhunut vauvalle, vaan pidin tiukasti ylävartaloa itseäni vasten, ja taputtelin pepusta. Tätä käytiin joka ilta läpi, kunnes koitti 2yötä sitten se armas ilta, että poika suostui jäämään omaan sänkyyn iltatissin jälkeen ilman huutoa. Haki unta n. vartin verran, ja nukahti harson kanssa sinne! Eli olen koko tassuttelun ajan antanut hänelle unirätin nukahtamista helpottamaan. Rätin otan pois, kun nukahtaa, ettei sotkeudu siihen. Tassu unikoulua kesti vajaa 2vkoa, ja nyt hän on nukahtanut siis kahdesti täysin itsenäisesti omaan sänkyyn! Ilman tassua, tai itkua. Ja siis ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana! Homma toimii, voin suositella erityisen lämpimästi!!



Lisäksi poika sietää nyt esim turvakaukalossa olon paljon paremmin, eikä ala heti huutaa, kun siihen laitetaan. Hän syö öisin vielä pari kertaa, mutta suostuu ihan sovinnolla siihen, että siirrän hänet tissiltä omaan sänkyyn nukkumaan. Sänky on minun sängyn vieressä, laita välissä.



Toivon sinulle ja perheellenne voimia, ja suosittelen kokeilemaan tassuttelua. Vaikeampaa lähtökohtaa kuin meillä, on vaikea hakea! Meillä tehdään nimittäin myös hampaita ja lämpöillään niitä nyt tässä samassa. Mutta en halunnut sen vuoksi jättää aloitettua tassuttelua kesken. Ja johdonmukaisuus tassuttelussa on erittäin tärkeää! Vauva kokee turvaa ja välittämistä ilman, että vanhemman tarvitsee höpöttää, laulaa, keinua ja kävellä hänen kanssaan tuntitolkulla!



Terkuin miikuli

Ei vauva rättiin mitenkään erityisemmin sotkeennu.Kaikilla neljällä lapsellani on ollut unirätti sängyssä läpi yön, myös tällä 5-kuisella.



Hyviä vinkkejä olet saanut Magdalena. Meillä oli 1v:n. unikoulu sellainen, että annettiin huutaa yksin omassa sängyssä 5min ja sitten käytiin kaatamassa istuva napero takas kumolleen ja paijattiin vähän, peitto hyvin ja taas pois.Sullahan ei vauva tietenkään istu vielä, mutta peiton varmaan potkii pois ym.Tätä tehtiin niin monta kertaa kuin oli tarvis.Katsottiin kellosta aika.Tuntui 5min pitkältä alussa, mutta tosi nopsaa alkoi nukkua ja nukahtaa yksin.Ekana yönä oli n.20min tätä ,seuraavana ei yhtään, kolmantena taas puolisen tuntia, neljäntenä 2h ja sitten ei enää ollenkaan.Nykyisin poika 1,6v nukahtaa aina itse ja on nukahtanut siitä 11-kuisesta asti.Hän ottaa pullon mukaan sänkyyn, juo sen.Käymme hakemassa tyhjän pullon pois ja hymyillen hän vilkuttelee sieltä unilelujen keskeltä.Toivotamme hyvää yötä ja aamulla nähdään=)

Meillä poju oppi alusta asti nukahtamaan vaunuihin ja iltaisin syliin. Vähitellen vatsavaivat helpottivat mutta nukuttamisesta tulikin entistä hankalampaa, poika halusi vain seurustella, katsella silmiin yms.... Tulipa sitten kerran mieleen, että eipä olla kokeitukaan laittaa häntä hereillä sänkyyn! Ensin nukahtaminen vei aikaa, poju ei itkenyt mutta ei meinannut nukahtaakaan. Erilaisilla pikku kikoilla nukahtaminen on nopeutunut, nykyisin menee parista minuutista varttiin, emmekä koskaan jätä häntä yksin, ennenkuin hän on nukahtanut. Hän on siis vasta reilu 3 kk. Tässäpä näitä meillä toimineita kikkoja: Nukutamme lapsen kyljelleen, jolloin hän ei heiluttele niin paljon jalkojaan ja käsiään kuin selällään. Vauva nukkuu peiton välissä ikäänkuin löysässä kapalossa, mikä rauhoittaa liikkumista, ja asettelen peittoa rullalle reunoista niin, että kääntyminen hankaloituu. Sitä on vähän hankala selittää. Hän suuttuu, jos hänet laittaa tiukkaan kapaloon hereillä ollessa. Käsillä hän näprää unipupua tai rättiä. Kun hän on nukahtanut, siirrän ne varovasti pois kasvoilta. Silitän häntä selästä ja välillä myös päästä takaa eteenpäin - vauva sulkee silmät aikuisen käden tullessa lähelle silmiä ja joskus ne unohtuvat kiinni. Soitan soittorasiaa tai lauleskelen hiljaa, joskus sanon supittaen 'nyt on aika käydä nukkumaan' yms. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta aikaa tähän menee nykyisin siis korkeintaan 15 min, mikä ei mielestäni ole paha; en koe mitenkään hankalana sitä, että hän ei nukahda yksin. Näillä neuvoilla myös isovanhemmat saavat lapsen nukkumaan.



Tsemppiä teille, toivottavasti löydätte ne teille sopivat tavat!

että ajoitus ja väsymyksen merkkien huomaaminen on meilläkin kaiken a ja o. Yövaipan ja yöpuvun vaihto ja viimeinen syöttö hyvissä ajoin kahdeksan aikoihin, ja heti kun vauva alkaa hieroa nyrkeillä silmiään ja vähänkin kitisee, yleensä noin puoli yhdeksän kieppeillä, viedään sänkyyn. Muuten vauva virkistyy, jaksaa hetken olla virkeä ja sitten menee huudoksi.

Ihanaa kun on näin auttavaisia ihmisiä tässä maailmassa! Yritetään ja hommaan myös suositellut kirjat.



Unohdin alkuperäisestä viestistäni sanoa, että syy miksi ollaan näissä rituaaleissa alunperin ovat allergiat ja vatsavaivat. Ne nyt helpottaneet imetyksen lopettamisen myötä. Dieettini alkoi käydä liian raskaaksi ja jouduttiin tekemään tämä ratkaisu.



Iloista kesää

Esikoisemme oli tosi aktiivinen vauva eikä todellakaan osannut itse rauhoittua väsyessään, vaan villi meno jatkui sängyssäkin.



Sitten ryhdyin istuttamaan häntä sitterissä väsymysmerkkien ilmaantuessa ja se auttoi. Siinä ei kerta kaikkiaan voinut heilutella käsiä ja jalkoja niin kuin lattialla eikä varsinkaan harjoitella kääntymistä, ryömimistä tms. Sitteri-istuntojen aikana täytin esim. astianpesukoneen eli kesti noin 5 - 10 min ja poika rauhoittui mukavasti. Hän oli noin 3 -4 kk kun tämä alkoi ja jatkui noin 7 - 8 kk ikäiseksi.



Kun liikuntaharrastuksia tuli lisää, poika nukutettiin sitten syliin. Häntä pidettiin hellästi, mutta tiukasti niin, ettei voinut kääntyillä tai pungertaa pystyyn. Samalla lauloin unettavia lauluja yksitoikkoisella äänellä. Mies nukahti yleensä heti, pojalla vähän kesti.



Nyt hän nukahtaa hyvin itsekin, ikää onkin jo 3 vuotta.



Onnea matkaan!



Mupsi