Voiko vanhemmat olla oikeassa / Ovatko yleensä,jos eivät hyväksy lapsensa kumppania?

Jos ei hyväksy, pitää lapsi kiinni kumppanistaan uhallakin, vaikka muuten olis suhde saattanut loppua lyhyeen. Tässä ei ole kyse siitä kuka on oikeessa, vaan siitä että toisen kumppania ei ole lupa arvostella, sillä "kauneus on katsojan silmissä". Rakkaus on sokea, ja kauheaa olisikin jos kaikki pariutuisivat pelkästään järjellä. Eli ei pidä sanoa vanhempana mitä todella ajattelee.

Onhan niitä ihmisiä jotka menevät tuhoisiin parisuhteisiin vaikka väkivaltaisten juoppojen tai muiden ääliöiden kanssa ja jos vanhemmat on sitä mieltä että ei pitäis niin ehkä niillä on pointtia.



Mut sitten on tietysti niitäkin vanhempia joille ei kelpais kuin Kiinan keisari ja sekin vähän nihkeesti kun on ulkomaalainen.

Eivät nuoret kuuntele vanhempiaan näissä asioissa.



Kyllä elämänkokemus on jo opettanut useimmat vanhemmat havaitsemaan esimerkiksi selvät merkit kontrolloivuudesta, alkavasta alkoholismista yms. mitä nuoret eivät vielä ymmärrä, tai jos ymmärtävät niin kuvittelevat parantavansa puolisonsa. Lasten tiedostamattomat motiivit parinvalinnassa voivat olla vanhemmille päivänselvät. Esimerkiksi turvaton lapsuus (jolta hyväkään vanhempi ei aina pysty lasta täysin suojaamaan, vaikka yrittää) voi johtaa siihen, että nuori valitsee ensimmäisen kumppanin jonka saa tai ottaa jonkun perässä vedettävän ja hyysättävän, joka on niin avuton, ettei varmasti jätä.



Omakin isäni oli tavallaan ihan oikeassa, kun ei tykännyt, kun rupesin äitipuoleksi erityislapselle. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että koulutukseni ja kokemukseni olivat valmistaneet minua juuri tähän tehtävään, josta sitten selviydyinkin ihan hyvin. Mutta onhan tämä haasteellisempaa kuin tavallinen perhe-elämä. Ymmärrän hyvin, että hän olisi halunnut minulle helpompaa.

No tuota, sanoisin, että yleensä vanhemmat eivät ole oikeassa.



Koskapa ne, jotka valitsevat väkivaltaisen kumppaniin, harvoin saavat mitään tukea vanhemmaltaan. Yleensä tuollaisilla, jotka valitsevat väkivaltaisen kumppanin, on isä ja äiti, jotka ovat aina jonkun muun puolella kuin oman lapsensa. Eli nämä yleensä hyväksyvät kumppanin kuin kumppanin omalle lapselleen.



Ja taas, jos kumppani on ihan hyvä, niin moni vanhempi ei hyväksy. Ja se taas johtuu usein siitä, että äiti ei halua luovuttaa poikaansa yhtään kenellekään. Kaikissa on vikaa, kun yrittää viedä sen palvelijan ja pikkuapurin ja rahantuojan tai hemmoteltavan.

Fiksu vanhempi pitää suunsa kiinni ja antaa lapsen tehdä virheensä. Aika moni anoppi on jo häissä sanonut luottohenkilölleen, että ei tuo liitto kestä, mutta antaa nyt satuttaa itsensä, niin siitä oppii.

kokemuksellani eivät ole oikeassa. No suurin osa tuntemistani ei-hyväksytyistä, sinänsä loistavista puolisoista, onkin tullut uskonpiirien ulkopuolelta, ilman aietta kääntyä uskoon. Jolloin samanlaisen uskon puute aiheuttaa syyn ettei puoliso tule hyväksytyksi.