Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Etäsuhteista: kuinka kaukana on liian kaukana?

Vierailija
22.09.2011 |

Onko mitään järkeä 350 kilometrissä? Oletko ikinä ollut etäsuhteessa? Kuinka se päättyi?



nimim. 5 kk takana ja puuduttaa

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä osaa sanoa onko järkeä... riippuu mitä haluaa suhteelta ja millainen suhde on kyseessä, ja siitä, miten pystytte tapaamaan ja tyydyttääkö se edes minimivaatimukset.



Meillä on välimatkaa juuri tuon verran, joten ymmärrän ahdstuksesi. Olemme jatkaneet etäsuhdetta nyt jo pian kaksi ja puoli vuotta. Turhauttaa välillä, kaipaan arkista yhdessäoloa ja jakamista. Asun lasteni kanssa, joten arkikin on raskasta -mies varmaan on omalta osaltaan tyytyväinenkin siihen, että saa keskittyä rauhassa töihinsä viikot.



Tapaamme joka viikonloppu (poislukien työmatkat), yleensä mies ajaa luokseni to-iltana tai perjantaina ja lähtee maananataiaamuna. Joskus menen hänen luokseen, mutta viikonloppu jää tällöin lyhyeksi kun minun pitää olla lasten luona sunnuntaina.



Kyselin täällä joku aika takaperin muiden kokemuksia, ja yksi pitkään etäsuhteessa ollut lohdutti, että tilanne helpottaa ajan kanssa ja kaikki alkaa sujumaan. Minä olen kärsinyt kovasta ikävästä, mutta ehkä tämä nyt alkaa olla helpompaa. En kuitenkaan jaksaisi tätä jos mies ei olisi niin ainutlaatuinen - eikä varmaan hänkään.



Joskus pelottaa se, että meitä pitää yhdessä vain rakkaus - tavallaanhan se on hienoa, mutta osaltaan turvatonta.

Vierailija
2/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etäsuhteena se jatkui 2,5 vuotta kunnes mies sai minun paikkakunnaltani töitä ja muutimme yhteen. Yhteiseloa takana 9 vuotta, josta naimisissa 7. Suhde takkuilee, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että suhde alkoi etäsuhteena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ajattelemme näin, että jos ja kun tämä lähtee nousukiitoon, muutamme yhteen. Ei vaan oikein tunnu lähtevän. Tapaamme parin, kolmen viikon välein. Molemmilla on paljon muutakin puuhaa.



Välillä olen ihan kypsä ja haluaisin jotain oikeampaa. Toisaalta mies on poikkeuksellinen, joten vastaavaa voisi olla vaikeaa löytää.



Miksi te ette muuta yhteen? Mä en loputtomasti aio tätä jatkaa, koska ylläpito vaatii aikapaljon työtä.



ap

Vierailija
4/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vajaa vuosi siihen meni, kun muutimme yhteen, eli mies muutti Suomeen. Olimme olleet yhdessä aiemmin mutta sitten miehen työt Suomessa loppuivat ja palasi kotimaahansa. Tapasimme 2 kertaa eron aikan, mutta pidempiä aikoja kerralla. täsät on jo tosin kohta 19 vuotta...

Vierailija
5/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhteen voi olla hankala lähteä "nousukiitoon" jos tapaatte noin harvoin... ja toisaalta ei teillä ole varmaan minkäännäköistä todellisuuspohjaa sille, millaista arki ja elämä toisen kanssa on jos näette noin harvoin.



Joutuisiko jompikumpi luopumaan jostaikin tärkeästä jos toinen muuttaisi samalle paikkakunnalle? Onko kuviossa jomman kumman lapsia? (jolloin toki muuttaminen voi olla käytännössä jopa mahdotonta)

Vierailija
6/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen jälkeen kyllästyin ja muutin miehen perässä. Yhdessä on oltu nyt 14 vuotta. Mutta nyt kun tuli ajankohtaiseksi hakea töitä toiselta paikkakunnalta, päädyin siihen, että ei kiitos. Ilman lapsia voisin vielä suostua, mutta viikonloppuäidiksi en rupea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja otin puheeksi tämän välimatkan. Tarjouduin muuttamaan lähemmäs rakastani, en välttämättä vielä saman katon alle.

Lopputulos yllätti. Hän laittoi välit poikki...

Pyrin ilmeisesti liian lähelle :(

Vierailija
8/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä aikana nähtiin toisiamme yhteensä neljän kuukauden verran. Nyt ollaan oltu samassa osoitteessa useampi vuosi ja ollaan naimisissa. Missään vaiheessa ei puuduttanut/kyllästyttänyt/ollut mitenkään vaikeaa, mutta eihän tällainen varmaan kovin monelle pariskunnalle sopisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta mies on poikkeuksellinen, joten vastaavaa voisi olla vaikeaa löytää.

... ja millaisia aiempia kokemuksia sinulla on miehistä? Onko tämä mies siis poikkeuksellinen ylipäätään vai poikkeuksellinen aiempiisi verrattuna?

Vierailija
10/14 |
23.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

uppia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
23.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ajattelemme näin, että jos ja kun tämä lähtee nousukiitoon, muutamme yhteen. Ei vaan oikein tunnu lähtevän. Tapaamme parin, kolmen viikon välein. Molemmilla on paljon muutakin puuhaa. Välillä olen ihan kypsä ja haluaisin jotain oikeampaa. Toisaalta mies on poikkeuksellinen, joten vastaavaa voisi olla vaikeaa löytää. Miksi te ette muuta yhteen? Mä en loputtomasti aio tätä jatkaa, koska ylläpito vaatii aikapaljon työtä. ap


Elämme arjessa niin erilaista elämää tällä hetkellä ja hetket rakkaani kanssa ovat ainutlaatuisia juuri sen takia, että emme asu yhdessä ja näemme harvemin. Olen tosin harkinnut muutavani muutaman vuoden päästä samalle paikkakunnalle mutta omaan asuntoon siellä eli edelleenkin suhde olisi etä. Meitä on pitänyt yhdessä pelkkä rakkaus jo yli neljä vuotta ja koemme olevamme erittäin onnekkaita koska meillä on toisemme.

Vierailija
12/14 |
23.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luonne, ulkonäkö, asema, mtv?



Entä se ainutlaatuinen, kuten joku aiemmin mainitsi. Jokainen ihminenhän on ainutlaatuinen, mutta hän lienee tarkoittanut muuta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
23.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

reilu vuoden verran. Kyllä se meinas romuttaa koko suhteen, ei sopinut ollenkaan. Oli liian ikävä jonka vuoksi hermot kireällä jne. Onneks nykyään ollaan saman katon alla ja naimisissa =)

Vierailija
14/14 |
23.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuin exästä 200km päässä, nähtiin viikonloppuisin. Alkuun tietysti oli kivaa kun monen päivän eron jälkeen tavattiin, oltiin lähekkäin ja huomioitiin vain toisemme ja vietetiin kahdestaan aikaa.



Myöhemmin sen sitten tajusi mitä homma on. Perjantai-ilta meni haliessa ja pusiessa, lauantaina yritettiin elää normaalisti ja sunnuntaina aamulla piti jo alkaa miettimään takaisin lähtöä. Viikolla oli kova ikävä kun ei näe, joten viikonloppuisin halusi olla paljon toisen kanssa, mutta eihän se vaan toimi että viikonloput ollaan vain kahdestaan ja "kerätään itselle hellyyttä varastoon". Muutakin elämää on.



Sitten kun toinen viikolla soitti ja kertoi mitä oli tehnyt ja kenen kanssa töissä ja harrastuksissa jne, tuntui ikävältä kun tajusi että se on osa miehen elämää mistä itse ei tiedä mitään tai lähes mitään (työkaverit jne tuntemattomia).



Meillä suhde kesti vuoden ja loppui sitten molemminpuolisesta toiveesta. Kumpikaan ei jaksanut sitä.