Miten suhde toiminut "liiankin itsenäisen" miehen kanssa?
Jos mies on sellainen, että matkustelee, retkeilee, harrastaa yms. pääasiassa yksin, eikä juurikaan vietä aikaa missään kaveriporukoissa. Mutta ei kuitenkaan siis ole mikään peräkammarityyppi vaan itsenäinen ja omillaan toimeentuleva jne.
Onko kokemusta tällaisista? Miten homma lähtenyt käyntiin?
Kommentit (7)
Haluaako kumpikin teistä tehdä yhdessä niitä juttuja mitä itsenäinen mies harrastaa vai haluaako mies harrastaa edelleen yksin? Se voi olla ongelma, jos mies ei "osaa olla yhdessä".
Oletko sinä se mies? Haluaako kumpikin teistä tehdä yhdessä niitä juttuja mitä itsenäinen mies harrastaa vai haluaako mies harrastaa edelleen yksin? Se voi olla ongelma, jos mies ei "osaa olla yhdessä".
En. Eikä homma ole vielä tuossa vaiheessa... Vähän kyselen vain ennakkoon kokemuksia.
Eikä se valinta oikein mennyt ihan nappiin. Mutta äidillä onkin suuri lämmön, läheisyyden ja jakamisen tarve. Joku hyvin itsevarma, omilla jaloillaan seisova ja pikkuisen ehkä viileäkin nainen olisi sopinut isälleni paremmin.
tykkää olla myös kavereiden seurassa, mutta hänelle ei ole mikään ongelma esim. ottaa ja lähteä New Yorkiin yksin, tai vaikkapa rakentaa omakotitaloa (senkin on joskus tullut tehneeksi).
Tykkää kyllä toki matkustaa myös seurassani.
Älä roiku siinä miehessä, olet saunailtojen yleinen naurunaihe.
Me olemme miesystäväni kanssa hyvin samankaltaisia sen suhteen, että tarvitsemme PALJON omaa aikaa, siis ihan yksin. Meille tämä ei ole ongelma: hän mökkeilee yksin, kalastaa yksin yms. ja mä teen omia juttujani yksin. Se on tietynlainen elinehto, kahdelle erakolle. Sen vastapainoksi on ihanaa olla yhdessä ja sekä ystävien seurassa, mutta jos ei saa olla yksin, niin alkaa ahdistaa. En tiedä mistä tämä johtuu, ei minulla mitään läheisyyspelkoa ole todellakaan, olen vaan ollut aina aikamoinen erakko... Sattui säkä, että löysin samanlaisen miehen! :) Tarviiko edes sanoa, että yhteen muuttaminen ei ole vaihtoehto... :p
Ja tapailemme silloin, kun sattuu kummallekin sopimaan.