Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lakkaako lapsi tarvitsemasta vanhempiaan täytettyään kolme vuotta?

Vierailija
21.09.2011 |

Tuli tänään mieleen erään asiakkaan kanssa tämäkin asia, kun oli kiireellä hakenut pienimmän hoidosta, jotta tällä olisi mahdollisimman lyhyt hoitopäivä (lapsi siis 3-vuotias) ja jätti sitten isomman lapsensa tärkeän menon jo toistamiseen hoitamatta. Pienempi siis tuli ensin jälleen kerran ensin, vaikka kyse siis hyvin tärkeästä asiasta isomman kohdalla.



En tarkoita, etteikö sille pienemmälle pitäisi ja kannattaisi tarjota mahdollisimman lyhyitä hoitopäiviä. Tietenkin! Mutta se yksi tärkeä asia edes kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi olisi sille isolle ratkaiseva tulevaisuuden kannalta, ja tämäkin juttu olisi todennäköisesti ollut kertaluontoinen, jos äiti olisi asian viitsinyt hoitaa. Mutta kun ei. Tunti pidempään päiväkodissa olisi ilmeisesti ollut katastrofi ja isomman voi sitten jättää heitteile, kun sehän on jo niin iso.



MOnet vanhemmat tälläkin palstalla tuntuvat ajattelevan, että kunhan rämmitään se pikkulapsivaihe ohi ja kunhan lapsi on täyttänyt sen norminmukaisen 3 vuotta, niin sitten voi alkaa sen vanhemman oma elämä: sitten alkaakin työt, harrastukset ja kolme ekaa vuotta suojassa pidetty prinssi/prinsessa voikin sitten alkaa elää jo omaa erillistä elämäänsä ilman vanhempia.



Ei se mene noin. Näen paljon 7-15-vuotiaita, ja hekin ovat lapsia ja tarvitsevat vanhempiaan paljon. On surullista, että vanhemmat kuvittelevat, että kunhan uhraavat kolme vuotta elämästään kotona, kun lapsi on aivan pieni, on se suurin uhraus tehty ja lapset voivatkin sitten olla vähän niin kuin omillaan.



Suoraan sanottuna, mieluummin jo nuorempana päivähoitoon, jos se takaa läsnäolevan ja lapsestaan kiinnostuneen vanhemman tuleviksi vuosiksi aina aikuisikään saakka. Jakakaa voimavaranne paremmin ja eläkää sitä elämäänne niin, että isommatkin lapset saavat aikaanne ja huomiotanne ilman että tarvitsee kilpailla uuden puolison, harrastusten, työn, uusien sisarusten, baari-iltojen ja äidin ystävien kanssa jatkuvasti. Vanhemmuus kestää koko elämän.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät ole kovin hyviä vastaamaan kaiken ikäisten lastensa tarpeisiin, eivätkä muutenkaan kohtele kaikki lapsiaan yhtä hyvin. Ja voi tietysti olla, että vanhemmalta ei oikein onnistu ne jutut mitä vaikka tuo isompi lapsi olisi tarvinnut (esimerkiksi jos ne vaativat jotain vieraiden ihmisten tapaamista, jotkut vanhemmat voivat pelätä sellaisia tilanteita ja etsivät tekosyytä olla menemättä).

Vierailija
2/4 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät ole kovin hyviä vastaamaan kaiken ikäisten lastensa tarpeisiin, eivätkä muutenkaan kohtele kaikki lapsiaan yhtä hyvin. Ja voi tietysti olla, että vanhemmalta ei oikein onnistu ne jutut mitä vaikka tuo isompi lapsi olisi tarvinnut (esimerkiksi jos ne vaativat jotain vieraiden ihmisten tapaamista, jotkut vanhemmat voivat pelätä sellaisia tilanteita ja etsivät tekosyytä olla menemättä).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät ole kovin hyviä vastaamaan kaiken ikäisten lastensa tarpeisiin, eivätkä muutenkaan kohtele kaikki lapsiaan yhtä hyvin. Ja voi tietysti olla, että vanhemmalta ei oikein onnistu ne jutut mitä vaikka tuo isompi lapsi olisi tarvinnut (esimerkiksi jos ne vaativat jotain vieraiden ihmisten tapaamista, jotkut vanhemmat voivat pelätä sellaisia tilanteita ja etsivät tekosyytä olla menemättä).

Vierailija
4/4 |
22.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä kuvittelit, että asetan itseni toisten yläpuolelle? Nimenomaan en aseta, toisin kuin ap vähän vaikutti tekevän.



Johtuiko se tuosta "ikävä kyllä" -sanasta, mutta onhan se ikävää, etteivät kaikki lapset aina saa parasta mahdollista vanhemmuutta (mutta totta).



Tai luulitko, että kun kirjoitin "kaikki vanhemmat" niin laskin itseni sen ulkopuolelle? Ei, kyllä minäkin kuulun noihin kaikkiin vanhempiin, joille toisen ikäisten lasten tarpeiden ymmärtäminen on helpompaa kuin toisen ikäisten. Tasapuolinen kyllä uskon olevani, mutta tiedän että kaikki eivät ole ja se on minulle vain yksi tapa jolla me ihmiset olemme epätäydellisiä tahtomattamme. Ja puolisoni taas on tuota jälkimämistä tyyppiä joka ei mene lapsen harrastus- tai kouluasiohin mukaan vaikka tietää että se olisi hyväksi, koska inhoaa sellaisia tilanteita eikä saa itseään pakotetuksi siihen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kahdeksan