Oletko koskaan itkenyt töissä niin että muut

- pomon veemäisen lausahduksen seurauksena

- tultuani fyysisesti satutetuksi työaikana

useastikin, sekä ilosta, että surusta.

Olen itkenyt potilaan hankalaa tilannetta sairaanhoitajana, ja ihan tuntemattomankin potilaan tilannetta tai kohtaloa kun työkaveri on kertonut jostain aiemmasta potilaastaan. Ja jos olen tauolla lukenut uutisia, voi tulla kyynelet silmään ruokapöydässä. Olen kova liikuttumaan.



Olen kuitenkin tehokas ja reipas ihminen, joten en usko että tämä tunteellisuus leimaa minua mitenkään.



Kerran keikkatyössä (siis parin päivän sijaisena sairaanhoitajana) itkin koko osaston työntekijöiden edessä kun minulle oli annettu aivan kohtuuttoman vaikeat potilaat ja jätetty täysin yksin, potilas rimpuili itsensä lattialle tuolista johon hänet oli turvavöin yritetty sitoa, olin yksin eikä kukaan tullut vaikka huusin (aluksi). Pari oli vaivautuneita, pari tsemppasi ja yksi pyysi anteeksi koko osaston puolesta. Osa oli hiljaa ja luultavasti piti hulluna.

Olin tukevasti raskaana ja viimeisessä raskaudessa hormonit vissiin teki temppunsa, kun musta tuli kauhea itkupilli. Itkeä vollotin töissä, kun oltiin ElämäLapselle-konsertissa :D En voinut lopulta kattoa ollenkaan niitä juttuja sairaista lapsista, kun hanat aukes heti.

En tiedä, millainen maine minulla on, mutta eipä se noihin kohtiin taida keskittyä kuitenkaan.



Muiden reaktiot olivat ett äläheisemmät yrittviät lohduttaa, muut suhtautuivat asiallisesti. Yksi näistä liittyi pahaan takaiskuun asiassa, jonka esimies järjesti sitten seuraavalla kierroksella paremmin.

Todellakin ja räkä poskella. Monta yötä olin valvonut, tehnyt ylitöitä viikon aikana 10 h, ruokatauoista ei tietoakaan. Kävin niin ylikierroksilla, että päässä jo napsui. Muisti pätki ja korvissa humisi. Että tällaista sairaanhoitajalla. Loppupelissä olin 3 kk sairaslomalla.

Olen, olin saanut edellisenä päivänä tietää läheiseni äkillisestä kuolemasta. Toisessa tapauksessa oli kyseessä jäähyväiset töissä.

Olin painanut kahden viikon ajan 10-12 tuntista työpäivää (juu lait on lakeja...), esimiesasemassa jouduin samalla selvittelemään työntekijöiden välejä ja sitten kamelinselän katkaisi erittäin hankala, suorastaan vittumainen (sanoi jälkeenpäin työkaveri, joka ei ollut samassa prässissä kanssani) asiakas. Aloin itkemään kesken työpäivän, enkä saanut kasattua itseäni. Kahden viikon sairasloma siitä tuli ja oma esimies hoiti homman järjestykseen sillä välin. Palasin töihin ja kaikki olivat empaattisia ja ihan tavallisia.



tällaista kaupallisella alalla.

Ja hullun maineen sain. Mutta onneksi siihen on hyvä vedota tietyissä tilanteissa. Eipähän mulkvistityökaverit ihmettele mun käytöstä, jos multa lipsahtaa sammakoita suusta :D

26

Ystäväni kuolivat Konginkankaan onnettomuudessa ja luin nimilistan lehdestä töissä.

Viimeksi monta kertaa, kun työpaikan toiminta lopetettiin ja työkaverit kävivät viimeisinä päivinään sanomassa heit.

tietää keskeytyneestä keskenmenosta työpäivän aikana (kävin tutkimuksessa lounastunnilla), raskaus oli kahden vuoden lapsettomuushoitojen tulosta. Toisen kerran, kun aamulla ennen töihin lähtöä kuulin, että perheenjäsen on sairastunut syöpään. Ja sitten töissä osastolla hoidin potilasta, joka oli juuri kivuliaasti kuolemassa aivan samaan syöpään, silloin kansliassa tuli jälkeenpäin itku.

...kun minulle soitettiin ja kerrottiin perheenjäsenen kuolleen (en ymmärrä miten tuossa tilanteessa olisin voinut hillitä tunteitani). Ja taisin tirauttaa muutaman kyyneleen kun asunto meni alta.



Siis omaan elämääni liittyviä asioita itkin. Empatiaa sain työkavereilta, kiitos ihanat työkaverini :)

mm. kun sain tietää mieheni (nykyisin ex) pettävän minua, erään kahden asiakkaan välille sattuneen vakavan tappelun jälkeen, jossa itselläkin oli vaara joutua väkivallan uhriksi, 2 ryöstön jälkeen, sain tiedon mummini kuolemasta, taisinpa itkeä kivustakin kerran kun sormeni vääntyi todella pahasti keittiön heilurioven pamahtaessa siihen (pomo sitten lähti viemään sairaalaan), onnestakin on itketty ja samoin työpaikkaa vaihtaessa.. Ei se ole maineeseeni vaikuttanut mitenkään. Itkut on sattunu osa samoissa, osa eri paikoissa..

Sain soiton töihin, että omaiseni on ollut auto-onnettomuudessa ja kriittisessä tilassa. Suhtautuminen oli ymmärtäväistä.



Sairaanhoitajana olen ehkä kerran itkenyt töissä potilaan vuoksi ja pari kertaa tehnyt kovasti töitä pidätelleekseni kyyneleitä. Tämä siitäkin huolimatta että hoidan erittäin sairaita ihmisiä, jotka joskus kulevatkin hoidosta huolimatta. Surullinen olen toki ollut, mutta en nyt kuitenkaan sanoisi että itkeminen varsinaisesti kuuluu työn kuvaan hoitsuillakaan.

työpaikassa), työkaveri ilkeili ja olin vaikean kotitilanteeni takia ihan piipussa. Lähdin kesken päivän kotiin. Pomo puolusti minua. En tiedä maineesta, eikä kiinnostakaan, sama se vaikka pitäisivät itkupillinä.

Konfliktien selvittely, kritisointi yms. yleensä liittyy työtehtävien hoitamiseen, osaan eristää tunteeni näistä mielestäni täydellisesti. Myönnän, että en ihan aina ymmärrä, miten joku voi ottaa työasiat niiiiin tunteella ja henkilökohtaisesti, että pärähtää itkemään. Kenties en ole kokenut mitään kovin pahaa sitten?

Olen vanhempi tutkija ryhmassa, joka tekee omalla alallaan toita maailman karjessa ja paineet ovat kovat. Tama herkistaa reagoimaan niin omiin kuin tyokavereidenkin vastoinkaymisiin ja olen laskeskellut, etta parin vuoden sisaan kuusi kollegaani on itkenyt toissa - nelja naista ja kaksi miesta. Osin tyoasioista ja osin oman elamansa kolhuista.

Itse olen itkenyt tyopaikalla muun muassa, kun kuulin ystavani tappaneen itsensa ja uudestaan, kun kuulin tyokaverini kuolleen syopaan. Pomoni manipuloiva kaytos ja katteeton kritiikki saavat minut lahinna epauskoiseen shokkitilaan ja sen jalkeen naen punaista. Kyyneleita en hanen puolestaan ole valuttanut koskaan.

Joitakin kertoja kaupan kassalla, tai oikeastaan takahuoneessa jälkeenpäin.

Tänään taas jotenkin voinut hillitä itseäni. Ihan kamalan noloa..asiakkaat ei katsoneet silmiin vaan lattialle..muut kassat tuijottivat.

Aina on suhtauduttu ymmärtäväisesti. En nyt ole ääneen vollottanut, mutta kyyneleet ovat vierineet useamman kerran ja on pitänyt tilanteesta poistua.

it-töissä olen.