8-vuotias tyttö valehtelee lähes kaikesta..

Ilmoitat tarkistavasi jokaisen väitteesi ja teet oikeasti niin ja jokaisesta valheesta narahtaa rangaistus. Ei telkkaria, ei tietsikkaa, ei kännykkää, ei kavereita. Ja jos meinaa vielä koetella niin lainaa kirjastosta opus siis lasten kuvakirja valehtelun seurauksista ja lueta se lapsella ja keskusteltaa paljon aiheesta.



"miltä tuntuis jos äiti lupais että lähdetään uimaan ja sitten sanoisikin että se olikin vain vitsi kun seisot kamat valmiina ovella?

Ilmoitat tarkistavasi jokaisen väitteesi ja teet oikeasti niin ja jokaisesta valheesta narahtaa rangaistus. Ei telkkaria, ei tietsikkaa, ei kännykkää, ei kavereita. Ja jos meinaa vielä koetella niin lainaa kirjastosta opus siis lasten kuvakirja valehtelun seurauksista ja lueta se lapsella ja keskusteltaa paljon aiheesta. "miltä tuntuis jos äiti lupais että lähdetään uimaan ja sitten sanoisikin että se olikin vain vitsi kun seisot kamat valmiina ovella?

Tätäkin on yritetty. Valehtelee, vaikka tietää taatusti jäävänsä kiinni ja saavansa rangaistuksen. vähän sellainen hälläväliä asenne muutenkin tällähetkellä kaikkeen

Ja jos tosiaan on "mitäs rangaistuksista" niin kiristä liekaa. Ei tosiaan minuuttiakaan kaveriaikaa, ei videoita, ei mitään.



Jokaisella lapsella on jokin heikko paikka, enkä tarkoita että lapsen saisi musertaa, vaan jokin sellainen, jonka etuuden tms menettäminen kolahtaa.



Ja vedä sitten raja mikä on huumoriläppää ja mikä tahallisen ilkeää valehtelua.



Meilläkin koululainen kavereineen ihan pokkana kokeilee mun tietämystä ja hyväuskosuutta, "läppänä" heitellään ihan pöljiä ja kokeillaan haksahdanko :D

KAHDEKSAN vuotiaastako oli kysymys, ei siis 18?

Miten on mahdollista, että konstit vähissä jo 8 vuotiaan kohdalla?????

valehtelee. Joko se pelkää sua, tai sitten sä olet yliankara. Rangaistuksilla ei mitään paranneta. Uletteko mahdollisesti uskovaisia?

Kerro meille jotain esimerkkejä. Rangaistukset yksi vaihtoehto mutta voisi kokeilla pehmeämpiä lähestymistapoja. Saako tarpeeksi aikaa sinulta, yrittääkö hakea huomiota? Mitä ´"etuuksia" yrittää valehtelemalla hankkia? Muista kehua aina, kun huomaat jotain positiivista! Ettei koko elämä mene niiden valheiden etsimiseen.

se on myos toteutettava tai muuten ne menettaa merkityksensa.

Lapsi voi elää mielikuvitusmaailmassaan, miettiä asioita ja sitten asian tullesssa uudestaan jossain yhteydessä ei muistakaan, ettei asiaa oikeasti tapahtunutkaan. Tai jos muistaa, niin on ehtinyt asian jo oikeasti kertoa.



Minun aikuinen tätini on tällainen. Hänen valehtelunsa ei ole pahantahtoista, välillä tai jopa usein se on itsekorostustarkoituksessa tapahtuvaa. Esimerkiksi jos joku on lentokoneessa, jossa on 100 paikka (vau!), niin tätini on varmasti ollut kolme kertaa lentokoneessa, jossa on 140 paikkaan (huom: useammin + paikkoja enemmän). Monesti siis kyse on turhanpäiväisestä asiasta, joka ei toisella edes ole niin merkittävä, mutta tätini kokee tarvetta pröystäillä asialla, vaikka oikeasti hänellä ei ole hajuakaan siitä, monestiko hän esimerkiksi olisi lentänyt tuollaisella koneella tai montako paikka koneessa oli. Lentokoneyksityiskohdat siis ihan hatusta vedettyjä, mutta usein kyse on tämäntyyppisistä jutuista ;)



Välillä tätini voi haaveilla joko yksin tai jonkun kanssa yhdessä jostain asiasta ja sopii jo, että silloin tehdään niin ja niin, mutta todellisuudessa unohtaa nämä jutut. Lapsena olin katkerampi, kun otin juttuja todesta. Tällaisia juttuja olivat esimerkiksi tulevat ulkomaanmatkat (joille pääsisin mukaan), tulevat ostokset (yleensä jotain kivaa; tätini lupailla ostaa) tai muut tuollaiset suunnitelmat.



En tiedä, voiko ap:n lapsen tapauksessa olla kyse tällaisesta, mutta sekin on mahdollista. Lisäksi valehtelusta tulee inhottava kierre, kun aikaisempia valheita joutuu paikkailemaan uusilla valheilla.



Löytyykö lapsen valehtelusta jotain juttua kasvatuspsykologian kirjallisuudesta? Tuskin ap:n lapsi on ainoa valehteleva lapsi.