Lue keskustelun säännöt.
Hyvin lahjakas oppilas - mitä tekisit?
21.09.2011 |
Minulla on oppilas, joka on erittäin lahjakas opettamassani aineessa. Siis osaa paljon, on motivoinut ja poikkeuksellisen älykäs. Uskoisin, että hän selviäisi mainiosti lukion syventävistä kursseista, vaikka on vasta juuri aloittanut 8-luokan. Hän on hyvä myös muissa aineissa.
Minusta tuntuu, että itseltäni loppuu rahkeet eriyttämiseen. Osaan siis toki opettaa hänelle haastavampia asioita, mutta en pysty tekemään sitä samalla, kun opetan niille taviksille tavallista 8-luokan oppimäärää. Olen antanut pojalle luettavaksi lukiokirjoja ja lisätehtäviksi lukion tehtäviä, mutta hän selvittää nekin helposti.
Mielessäni on käynyt, että voisiko pojalle ehdottaa, että hän suorittaisi yläkoulun oppimäärän nopeutetusti, esim. tämän vuoden aikana, ja siirtyisi sitten suoraan lukioon. Kyvyt riittäisivät varmasti.
Mutta mahtaako se kuitenkaan olla hyvä idea? Luoko se pojalle liikaa paineita, vienkö häneltä oikeuden olla lapsi, jos ehdotan tällaista? Poika viihtyy kyllä hyvin omallakin luokkatasollaan, mutta on ymmärrettävästi välillä hieman turhautunut.
Minun päätöksenihän tämä ei tietenkään ole, mutta mietin, kannattaako edes ottaa asiaa puheeksi? En tunne pojan vanhempia lainkaan, joten en tiedä, miten he tällaiseen suhtautuisivat. Luokanvalvojan kanssa ajattelin tietysti myös puhua asiasta.
Onko itselläsi kokemusta tällaisesta, oppilaana, vanhempana tai opettajana? Kokemukset voisivat auttaa minua pohdinnoissani, olisin kiitollinen!
t. mietteliäs ope
Kommentit (32)
vastaavassa tilanteessa oppillaat ovcat suorittaneet lukiossa kursseja. Toiminut hyvin, koska yläaste ja lukio on samassa rakennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin myös ohjelmoinnin opiskelu voisi tuoda sopivasti lisähaasteita. Esim. Aalto-yliopistossa on keväällä tarjolla ohjelmoinnin peruskurssi (Ohjelmoinnin perusteet Y (Python)), johon otetaan opiskelijoita myös avoimen yliopiston kautta. Kurssin pystyy tenttiä lukuunottamatta suorittamaan käytännössä etäopiskeluna, jos ei tarvitse paljon henkilökohtaista ohjausta (tosin avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen voi vaatia henkilökohtaista käyntiä). Kurssin pystyy hyvin suorittamaan myös lahjakas yläasteikäinen.
Myös Joensuun yliopisto (nykyisin Itä-Suomen yliopisto) on tarjonnut koululaisille mahdollisuuden suorittaa tietotekniikan opintoja etänä, mutta en tiedä kurssien nykytilaa enkä sitä, onko mahdollisuus rajoitettu vain joihinkin kouluihin.
Itse en varmasti ollut kuvailemasi kaltainen lahjakkuus, mutta muistan aina, kun äiti laitti kasilla lukion lyhyen matikan syksyn kirjoituksen nokan eteen ja heitti leikkimielisesti, että "laskes siitä". Minä laskin. Kaikkia tehtäviä en voinut osata, koska niitä asioita ei ollut käyty vielä, mutta laskin ne alkupään tehtävät, jotka pystyin osaamaan sen perusteella, mitä olin koulussa jo ehtinyt oppia. "palautin" kokeen ja äiti arvosteli sen mulle pikaisesti. Sain B:n. Tämän jälkeen on ollut vaikea suhtautua ihmisiin, jotka ei pääse lukion lyhyestä matikasta läpi tai saa kovin alhaisen arvosanan. Kympin oppilas kasin syksyllä pystyi jo tuohon suoritukseen.
Äitini oli matikan ope lukiossa ja halusi kai kokeilla, miten kahdeksannen syksyllä voi jo oppilas selvitä yleisestä matikasta kunnialla läpi.
en varmasti edes älyttömän paljoa oikeasti pohtisi. Pitäisin lapseni luokallaan, koulut ehtii käydä ajallaankin, miksi nopeuttaa sitä, ja mahdollisesti aiheuttaa stressiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on itse tuon "lahjakkaan oppilaan" äiti. Tuo opettaja-aspekti tuli niin korostettuna esiin monta kertaa.
Ihan sama kuin menisi lääkärille "mitä teen kun ystäväni on raskaana" :)
mun pojasta, mutta meidän on vasta seiskalla =)
Mun mielestä kuitenkin on tärkeää olla ikäistensä seurassa, koulu on muutakin kuin opiskelua. Ehkä pojalla on myös harrastuksia ja illat menee niissä? Opiskella aina ehtii, en ehdottaisi mitään nopeutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en pidä luokan yli hypääämistä kovin fiksuna ratkaisuna, siis sosiaalisten asioiden takia. EI ole kiva olla vuotta nuorempi teinivuosina ja aikuisuuden kynnyksellä. Fiksuilla ja "koulu-älykäillä" pojilla on usein muutenkin hankaluuksia löytää se paikkansa nuorisojoukossa. Ei kaikilla tietenkään.
Eriyttämistä, ulkopuolisia haasteita (avoien kurssit voisi olla hyvä), jotain useampaa ainetta yhdistävää projektia? Matemaattisesti lahjakas nuori voisi innostua jostain luonnontieteen projektista, jossa yhdistyisi vaikka fysiikka, laskeminen ja ohjelmointi (vaikka datan sovituksena tai käytöliittymän tekemisenä, kiinnostuksesta riippuen). Noihin saisi sitten käyttää tunnteilla sitä aikaa, joka jää yli.
Käytännössä tietysti opettajien resurssit ylimääräisiin juttuihin ovat vaatimattomat, mutta minä juttelisin muiden opettajien kanssa ja miettisin, voisiko jotain tuollaista saada käyntiin.
Erikoiskoulut on yksi vaihtoehto, jota kannattaa miettiä, jos kyse on poikkeuksellisen lahjakkaasta nuoresta. Tämä ajatus lähtee tietysti ensin keskustelusta vanhempien kanssa.
Eli ensiapuna lisätehtävät, veikkaan, että googlettamalla löytyy materiaalia erilaisista sanallisista tehtävistä ja haasteista. Ja sitten mietikään onko halua tehdä isompia muutoksia koulu-uraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on lahjakas monella saralla, varsinkin matemaattisesti.
Teki ekalla luokalla tokan luokan molemmat kirjat jouluun mennessä, ilma mitään opetusta.
Rehtori kielsi kolmannen luokan kirjat, teki sitten kolmannen ja neljännen lisätehtäviä ja auttoi tovereitaan tunnilla (lapsi myös sosiaalisesti lahjakas). Helmikuun alussa koululta tuli kirje jossa kysyivät, mitä tuumaisimme jos lapsi siirrettäisiin tokalle luokalle nyt heti, toinen vaihtoehto, että syksyllä menisi suoraan kolmennelle.
Asiaa pohdittiin ja mietittiin, maaliskuun lopussa päätimme, että kolmoselle suoraan siirtyminen on lapselle paras ratkaisu. Asiasta oli keskusteltu myös lapsen kanssa ja hän itse oli halukas siirtymään ylemmälle luokalle.
Ja lositavsti on mennyt. Lapsi on nyt ylasteella ilman mitään ongelmia, tietysti vauhtinsa olisi vielä kovempi, katsotaan sitten lukiossa tilannetta uudestaan.
Olisin yhteydessä vanhempiin ja tiedustelisin heidän mielipidettään ensin ja jos vanhemamt ovat sun kannalla, seuraavaksi keskustelu oppilaan kanssa aiheesta.
Todella lahjakas, kypsä, älykäs teini/nuori ei mielestäni lähde turhautuneena alisuoriutumaan tai jotenkin häiriköimään. Siinähän se kypsyys juuri tuleekin, että osaa sopeutua nokkelana keskivertoihmisten sekaan.
Olen tehnyt jo kahden pojan kanssa keskustelutyötä, että olen saanut heidät näkemään omat erityisvaatimuksensa sopeutumisessa eri tasoisten ihmisten joukkoon. Ei voi olla ylimielinen, ei voi olla alentuva, ei voi karsastaa kanssaihmisiään. Kumpikin onkin osannut kanavoida ylimääräisen osaamisensa kavereiden auttamiseen. Isompi jopa henkiseksi avuksi omille opettajilleen, pienempi kunnostauntunut kiusaajien ja kiusattujen ystävänä.
Edelleen olen siis sitä mieltä, että lahjakas ei hyödy luokkien yli hyppäämisestä vaan avusta kanavoida vahvuuksiaan. Koulun ulkopuolellakin voi opiskella ihan niin paljon kuin sielu sietää. Etenkin jos koti ja lähipiiri vastaavat tarpeeseen. (Uskoisin että omieni kohdalla on ollut myös näin. Perheeni ja sukuni on opiskelumyönteinen ja kannustava)
Olin itse ns. lahjakas lapsi (opin lukemaan 4-vuotiaana ja huonoin todistukseen koskaan saamani keskiarvo lukio mukaan luettuna on 9,8. Kirjoitin 6 laudaturia ja pääsin opiskelemaan kahta suosittua alaa yliopistoon abivuonnani (silloin vielä sai pyrkiä minne halusi, olen siis vanha jo...). Tein 2 tutkintoa 5 vuodessa ja 3 vuotta tästä väittelin toisessa.
Olin ihan hirveä häirikkö vielä ala-asteella -- minua vietiin kuraattorille ja psykologille kun nokittelin tylsistymistäni opettajille. Tykkäsin kiusata erityisesti herkkää kolmannen luokan englanninopettajaani -- vieläkin hävettää, kun muistan miten häntä kidutin. Onneksi olin reilu enkä kuitenkaan suunnannut energiaani toisten lasten kiusaamiseen...
Hyvän ja kannustuvan luokanvalvojan ja fiksujen vanhempien avulla sain kuitenkin jotenkin pääkoppanikin kuntoon ja sosiaaliset taidot jotakuinkin tasapainoon lahjojen kanssa. Yläasteella en enää häiriköinyt ja lukiossa oli jopa ihan kivaa -- osallistuin tiedekilpailuihin, sain lisätehtäviä, opettajat haastoivat minua ja toisaalta sain myös tiettyjä erivapauksia, jotta pahin turhautuminen saatiin karsittua. En siis osallistunut aina oppitunneille tai sain tehdä ihan omiani kuuntelematta opetusta ollenkaan -- esimerkiksi englannin ja ranskan tunneilla luin itse valitsemiani alkukielisiä romaaneja ja kirjoitin niistä tiivistelmiä tai arvioita.
Lahjakas voi päätyä hunningolle ihan siinä missä lahjatonkin jos ympäristö ei auta lahjan käsittelemisessä. Nyt näyttää siltä, että yksi lapsistani on ainakin jonkun verran äitiinsä (ja isäänsäkin) tullut ns. akateemisissa taidoissa ja me yritämme mieheni kanssa tehdä kaikkemme, ettei poika päätyisi samanlaiseen kiusaamiskierteeseen ala-asteella kuin itse päädyin.
Itse olin aikoinaan matematiikassa yläasteella kympin oppilas. Tein tehtäväni hetkessä, lisäksi autoin toisia ja tein vielä lukion tehtävät päälle. Jos matematiikan tunnit olivat päivän viimeisiä tunteja opettaja päästi minut kotiin aiemmin, koska olinhan jo tehnyt enemmän kuin mikä oli tunti tavoite. Välillä sain luvan kuunnella korvalappustereoilla omaa musiikkia luokan takaosassa ja tehdä muita aineita, tehtäviä, lukea kokeisiin tai jotain muuta. Tämä oli omasta mielestäni reilua, samoin toisista oppilaista.