Lue keskustelun säännöt.
Hyvin lahjakas oppilas - mitä tekisit?
21.09.2011 |
Minulla on oppilas, joka on erittäin lahjakas opettamassani aineessa. Siis osaa paljon, on motivoinut ja poikkeuksellisen älykäs. Uskoisin, että hän selviäisi mainiosti lukion syventävistä kursseista, vaikka on vasta juuri aloittanut 8-luokan. Hän on hyvä myös muissa aineissa.
Minusta tuntuu, että itseltäni loppuu rahkeet eriyttämiseen. Osaan siis toki opettaa hänelle haastavampia asioita, mutta en pysty tekemään sitä samalla, kun opetan niille taviksille tavallista 8-luokan oppimäärää. Olen antanut pojalle luettavaksi lukiokirjoja ja lisätehtäviksi lukion tehtäviä, mutta hän selvittää nekin helposti.
Mielessäni on käynyt, että voisiko pojalle ehdottaa, että hän suorittaisi yläkoulun oppimäärän nopeutetusti, esim. tämän vuoden aikana, ja siirtyisi sitten suoraan lukioon. Kyvyt riittäisivät varmasti.
Mutta mahtaako se kuitenkaan olla hyvä idea? Luoko se pojalle liikaa paineita, vienkö häneltä oikeuden olla lapsi, jos ehdotan tällaista? Poika viihtyy kyllä hyvin omallakin luokkatasollaan, mutta on ymmärrettävästi välillä hieman turhautunut.
Minun päätöksenihän tämä ei tietenkään ole, mutta mietin, kannattaako edes ottaa asiaa puheeksi? En tunne pojan vanhempia lainkaan, joten en tiedä, miten he tällaiseen suhtautuisivat. Luokanvalvojan kanssa ajattelin tietysti myös puhua asiasta.
Onko itselläsi kokemusta tällaisesta, oppilaana, vanhempana tai opettajana? Kokemukset voisivat auttaa minua pohdinnoissani, olisin kiitollinen!
t. mietteliäs ope
Kommentit (32)
Luokkien yli hyppiminen ei välttämättä ole hyvä ratkaisu juuri tuon monen mainitseman sosiaalisen puolen vuoksi. keskustelisin lapsen itsensä kanssa, sekä tietysti myös vanhempien kanssa siitä mitä he toivovat. Voihans e olla että lapsi itse on tyytyväienn tilanteeseen ihan tällaisenaan.
Itse ehkä omalle lapselleni toivoisin jotain projekteja, joissa hän voisi hyödyntää omaa lahjakkuuttaan. Tai jos on mahdollista järjestää niin, että suorittaisi joissain aineissa jo nyt lukion kursseja, mutta siis kuitenkin niin, että se oma yläasteen luokka säilyisi ja suurin osa tunneista käytäisiin siellä.
Mikäli itselläni olisi lahjakas lapsi, joka tylsistyy tunneilla, olisin kiitollinen aktiivisesta opettajasta joka yrittää ottaa huomioon sekä ne hitaat oppijat että lahjakkaat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani ei ole hyvin, hyvin lahjakas, mutta varsin näppärä silti yläasteella. Etenkin matemaatikan opettaja huomioi kasi-ysiluokilla antamalla juuri lukion tehtäviä, keskustelemalla, haastamalla kaverusten väliseen kisaan. (Pojan ystävä oli myös tällainen matematiikkataitaja).
Ota yhteyttä vanhempiin, tietysti. Poikani kävi yläkoulun ihan normaaliin tahtiin kypsempänä kuin suurin osa ikätovereista, mutta riitti kun oli se yksi paras ystävä samassa vauhdissa.
Hakeutui sitten lukioon, jossa oli korkea keskiarvovaatimus ja löysi "omiensa joukon". Viihtyy erittäin hyvin ja nauttii opiskelusta. Ystävä hakeutui erityislukioon ihan ikätasonsa mukaan hänkin.
Poikani ei ole nero, mutta peruskoulun päätti 9,45 keskiarvolla. En ikinä ajatellut, että tahtia olisi pitänyt jotenkin kiristää.
(oon toki vieläkin. lapseni ei ole kuin keskiverto)
Ja olin tavallista nuorempana lukiossa. Omaa lastani en mielellään laittaisi lukioon nuorempana kun luokka/ryhmäkaverit saa ajokortin ja pääsee ravintoloihin. On sosiaalisesti aika hankalaa. Mut en tiedä, mitä sun pitäisi tehdä, enkä toki tämän lapsen vanhemmista mitään.
Poikani ei ole hyvin, hyvin lahjakas, mutta varsin näppärä silti yläasteella. Etenkin matemaatikan opettaja huomioi kasi-ysiluokilla antamalla juuri lukion tehtäviä, keskustelemalla, haastamalla kaverusten väliseen kisaan. (Pojan ystävä oli myös tällainen matematiikkataitaja).
Ota yhteyttä vanhempiin, tietysti. Poikani kävi yläkoulun ihan normaaliin tahtiin kypsempänä kuin suurin osa ikätovereista, mutta riitti kun oli se yksi paras ystävä samassa vauhdissa.
Hakeutui sitten lukioon, jossa oli korkea keskiarvovaatimus ja löysi "omiensa joukon". Viihtyy erittäin hyvin ja nauttii opiskelusta. Ystävä hakeutui erityislukioon ihan ikätasonsa mukaan hänkin.
Poikani ei ole nero, mutta peruskoulun päätti 9,45 keskiarvolla. En ikinä ajatellut, että tahtia olisi pitänyt jotenkin kiristää.
Hyvä kokemus, ja toki kaikki saa vastata, joilla jotain kokemusta asiasta!
En sinänsä olisi kiristämässä tahtia, uskon, että sillä ei ole mitään väliä pääseekö lukioon aiemmin vai myöhemmin. Ajattelen lähinnä sitä, että pojalle on aika epämotivoivaa opiskella tuntitolkulla asioita, jotka hän hoksasi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana...
Olen myös miettinyt sitä, miten tämä vaikuttaa pojan työmoraaliin. Koska hänen ei tarvitse lainkaan ponnistella oppiakseen asioita, hän ei välttämättä oikein opi työskentelytaitoja kuten pitkäjänteisyyttä ja asioihin valmistautumista. Olen myös itse ollut lahjakas oppilas (tosin en läheskään yhtä lahjakas kuin tämä), ja muistan, että oma työmoraalini alkoi hieman rapistua, kun sain kympin aina, vaikken olisi tehnyt mitään.
Tällä pojalla on myös luokassa kaveri, joka on fiksu, ja he selvästi "lietsovat" toisiaan. Tämä kaveri ei ole aivan yhtä lahjakas, mutta tosi hyvä hänkin. Eli toistaiseksi homma on sujunut kuten pojallasi; pienen kilpailun ja keskinäisen kannustuksen siivittämänä. Työmoraaliongelmia ei siis ole toistaiseksi ilmennyt.
Vaikeita asioita...
ap
(et muuten kuulosta opettajalta vaan koulunkäyntiavustajalta)
Olen kyllä ope. Saanko ihan uteliaisuudesta kysyä, miksi kuulostan mielestäsi avustajalta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ne lahjakkaat tekemään jotain ekstraprojektia ja suorituta tenttimällä oppisisällöt muuten?
jonka perusteella hyppäyttäisit lukioon?
Tuo sosiaalinen puoli tosiaan on iso, niin kuin joku mainitsi, ja jos ei lapsi kärsi niin miksi nopeuttaa? ja jos nopeuttaisikin niin sitten järjestelyt jonkun matikkalukion tms kanssa, että pääsee sellaiseen, tavislukiot on aika diipadaapaa nekin ;) ja toisaalta sinne liian aikaisin joutuminen ei välttämättä ole sosiaalisesti hyväksi.
Ehdota ennemmin vaikka aikuisopiston tai mieluummin avoimen yliopiston lisäkursseja niistä aineista? Itse sain aikanaan sellaiselle stipendin ja täytyy myöntää, että oli mahtava kokemus nuorelle ihmiselle ja innosti hakemaan aina uusia opintoja eri aloilta ihan 'huvin vuoksikin' (ei siis tutkintoon johtavia), vaikka ei siitä harrastuneisuuden lisäksi ammattia tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä ole hyvä idea kiirehtiä, ellei aloite tule pojalta ja tämän kotoa. Riippuu myös pojan fyysisestä kehityksestä, olisiko hän kypsä hyppäämään tuossa vaiheessa vuotta vanhempien porukkaan. Ja ehkä on hyväkin saada onnistumisen ja "hyvänä oppilaana olemisen" kokemuksia ihan omalla ikätasollaan.
Itse olin aikoinani todella hyvä oppilas, mutta omassakin vuosikerrassani loppuvuodesta syntynyt, niin että ei oikein ollut mieltä hypätä jonkin vuosiluokan yli. (Ekaluokan jälkeen opettaja tosin ehdotti sitä vanhemmilleni - eivät suostuneet.) Minusta oli kivaa, kun koulussa oli helppoa ja pystyin tarvittaessa auttamaan luokkakavereitanikin koulutehtävissä. Ja kun läksyihin ei mennyt tuhottomasti aikaa, jäi kivasti aikaa harrastuksille ;)
ehdottaisin että pojalle suositeltaisiin avoimen yliopiston kursseja, niistä varmasti saisi lisää haastetta niissä aineissa missä sitä tarvitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka perusteella hyppäyttäisit lukioon?
Tuo sosiaalinen puoli tosiaan on iso, niin kuin joku mainitsi, ja jos ei lapsi kärsi niin miksi nopeuttaa? ja jos nopeuttaisikin niin sitten järjestelyt jonkun matikkalukion tms kanssa, että pääsee sellaiseen, tavislukiot on aika diipadaapaa nekin ;) ja toisaalta sinne liian aikaisin joutuminen ei välttämättä ole sosiaalisesti hyväksi.Ehdota ennemmin vaikka aikuisopiston tai mieluummin avoimen yliopiston lisäkursseja niistä aineista? Itse sain aikanaan sellaiselle stipendin ja täytyy myöntää, että oli mahtava kokemus nuorelle ihmiselle ja innosti hakemaan aina uusia opintoja eri aloilta ihan 'huvin vuoksikin' (ei siis tutkintoon johtavia), vaikka ei siitä harrastuneisuuden lisäksi ammattia tullut.
vaan on lahjakas muissakin aineissa, mutta erityisen lahjakas omassani.
Jotain lisäopiskelua voin tietysti ehdottaa, mutta se ei auta sitä asiaa, että pojalla on TYLSÄÄ niillä normitunneilla.
ap
mutta yläasteella ei ole koulunkäyntiavustajia. Siis yleisopetuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tosiaan odottelen vielä ja koetan vaan keksiä pojalle lisää tekemistä. Sinänsä tilanne on minulle helppo, koska poika käyttäytyy hyvin ja on motivoitunut - odotan vaan, että missä vaiheessa turhautuminen alkaa purkautua ylimielisyytenä/muiden häirintänä yms. Toivottavasti ei ala.
ap
Pärjäsin loistavasti kaikissa aineissa, mutta erityisesti matemaattiset aineet olivat minulle kuin lasten leikkiä. Välillä koin turhautuneisuutta oppitunneilla, mutta en missään tapauksessa olisi halunnut "hypätä luokka-asteita" tai mitään puuduttavien oppituntien takia jättäen siten kaikki sosiaaliset suhteeni samalla,jotka rakentuivat pitkälti luokan varaan.
Sitä vastoin opin nopeasti viihdyttämään itseäni esim.matematiikan tunnilla auttamalla luokkatovereitani, ensisijaisesti ystäviäni mutta välillä myös muita. Varsinkin matikassa opettajalla ei tuntunut olevan koskaan tarpeeksi aikaa henkilökohtaiseen neuvomiseen ja ainakin ystäväni sanoivat ymmärtävänsä paremmin minun selityksestäni kuin teoreettista kieltä puhuvaa opettajaamme. Mielestäni yhteishyöty oli suuri ja viihdyin apuopettajan roolissani loistavasti (tietysti silloinen haaveammattini olikin opettaja eikä DI-urasta ollut vielä tietoakaan)!
Kävisikö kuvailemallesi oppilaalle joku tälläinen järjestely? Onko hän sen tyylinen? Se on oikeasti todella antoisaa ja siinä oppii monia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäsin loistavasti kaikissa aineissa, mutta erityisesti matemaattiset aineet olivat minulle kuin lasten leikkiä. Välillä koin turhautuneisuutta oppitunneilla, mutta en missään tapauksessa olisi halunnut "hypätä luokka-asteita" tai mitään puuduttavien oppituntien takia jättäen siten kaikki sosiaaliset suhteeni samalla,jotka rakentuivat pitkälti luokan varaan.
Sitä vastoin opin nopeasti viihdyttämään itseäni esim.matematiikan tunnilla auttamalla luokkatovereitani, ensisijaisesti ystäviäni mutta välillä myös muita. Varsinkin matikassa opettajalla ei tuntunut olevan koskaan tarpeeksi aikaa henkilökohtaiseen neuvomiseen ja ainakin ystäväni sanoivat ymmärtävänsä paremmin minun selityksestäni kuin teoreettista kieltä puhuvaa opettajaamme. Mielestäni yhteishyöty oli suuri ja viihdyin apuopettajan roolissani loistavasti (tietysti silloinen haaveammattini olikin opettaja eikä DI-urasta ollut vielä tietoakaan)!
Kävisikö kuvailemallesi oppilaalle joku tälläinen järjestely? Onko hän sen tyylinen? Se on oikeasti todella antoisaa ja siinä oppii monia taitoja.
Ryhmässä on parikin heikompaa, joita hän auttaa, ja itse asiassa on suurelta osin tämän pojan ansiota, että nämä heikommat vetävät kokeista varsin hyviä arvosanoja. Olen siitä tosi kiitollinen!
Tämän oppilaan läsnäolo luokassani on muutenkin hyvä asia, koska hän ei ole lainkaan ylimielinen vaan pikemminkin kannustaa muitakin hyviin suorituksiin.
Olen kuitenkin miettinyt, että onko reilua, että poika tekee minulle "ilmaista työtä", eli ei pääse itse etenemään, vaikka kykyjä olisi?
ap
loistava oppilas. Kirjoitin ylioppilaaksi 2v muita nuorempana, sain kuusi ällää. Minusta tuli opettaja....
En missään tapauksessa suosittelisi samaa kenellekään. Minulla ei ole ajokorttia eikä perhettäkään, en ole koskaan käynyt ajokoulua enkä rippileiriäkään, en edes illalla juhlimassa ravintolassa. Enhän niihin päässyt luokkatoverieni mukana.
Muuten olen tullut hyvin ihmisten kanssa toimeen, mutta olen ollut "erilainen", kasvanut eri tahdissa. Kouluarvosanat eivät ole tärkeintä, anna pojan kasvaa rauhassa!
Todella lahjakas, kypsä, älykäs teini/nuori ei mielestäni lähde turhautuneena alisuoriutumaan tai jotenkin häiriköimään. Siinähän se kypsyys juuri tuleekin, että osaa sopeutua nokkelana keskivertoihmisten sekaan.
Olen tehnyt jo kahden pojan kanssa keskustelutyötä, että olen saanut heidät näkemään omat erityisvaatimuksensa sopeutumisessa eri tasoisten ihmisten joukkoon. Ei voi olla ylimielinen, ei voi olla alentuva, ei voi karsastaa kanssaihmisiään. Kumpikin onkin osannut kanavoida ylimääräisen osaamisensa kavereiden auttamiseen. Isompi jopa henkiseksi avuksi omille opettajilleen, pienempi kunnostauntunut kiusaajien ja kiusattujen ystävänä.
Edelleen olen siis sitä mieltä, että lahjakas ei hyödy luokkien yli hyppäämisestä vaan avusta kanavoida vahvuuksiaan. Koulun ulkopuolellakin voi opiskella ihan niin paljon kuin sielu sietää. Etenkin jos koti ja lähipiiri vastaavat tarpeeseen. (Uskoisin että omieni kohdalla on ollut myös näin. Perheeni ja sukuni on opiskelumyönteinen ja kannustava)
Meillä KA10-nuori aloittanut lukion.
Peruskoulun kävi "hyppimättä", eikä saanut "eriytyvää" opetusta. Luokalla oli toinen samanlainen oppilas...
Mielestäni kotona voi opiskella/lukea/laskea niin paljon kuin haluaa, peruskoulussa tärkein tehtävä on oppia tulemaan toimeen ikätoverien kanssa ja sopeutunaan erilaisiin luokkatovereihin.
Joskus ala-asteella oli puhetta "luokkien yli hyppimisestä", mutta emme vanhempina suostuneet...
Nyt lukiossa on mielestäni hyvä, että nuori on samanikäinen kuin ryhmän muut nuoret, ei liian nuori iltamenoihin yms. juttuihin.
Tai siihen aikaan se oli vielä keskikoulun 5. luokka. Ajatus luokan yli lukemisesta tuli nimenomaan matematiikan opettajalta. Näin jälkikäteen mieheni ei ole ollenkaan varma siitä, että se oli hyvä ratkaisu. Itse yhden luokan aineiden itsenäinen lukeminen ei tuottanut mitään vaikeuksia, ja oli oikeastaan hyvääkin harjoitusta. Myös opinnot sujuivat tuon jälkeenkin hyvin, mieheni kirjoitti 6 ällän ylioppilaaksi, luki itsensä tohtoriksi ja on nykyisin professori.
Mutta ongelmaksi tuli nimenomaan tuo sosiaalinen puoli. Koulussa poikkeuksellisen hyvin menestyvä oppilas on muutenkin luokan sosiaalisissa suhteissa tosi haastavassa asemassa. Asiaa ei mitenkään auta se, jos on vielä vuotta nuorempi muita. Miehelläni tämä ehkä vielä korostui, koska hän on marraskuussa syntynyt ja näin hän oli todella paljon muita nuorempi. (Niinpä mieheni oli vasta 17-vuotias, kun hän aloitti opinnot yliopistossa.)
Mutta anna ihmeessä pojalle lukion tehtäviä ratkaistavaksi. Voisit myös ehdottaa avoimen yliopiston kursseja. Jos poika on hyvä matematiikassa, niin vihjaa hänelle Päivölän matematiikkalukiosta (ellet sitten ole pääkaupunkiseudulta, jossa esim. Olarin lukio tarjoaa varmasti tarpeeksi haasteita myös hänen tasoisilleen oppilaille).
että joku olisi aikoinaan minulle ehdottanut nopeutettua yläasteen suorittamista. Mutta olisihan se ollut raskasta, ja toisaalta minulla ei ollut vahvaa kaveriverkostoa juuri omanikäisiini, joten ei olisi senkään takia harmittanut. (Kyseisellä oppilaalla voi olla toisin, ja tuossa iässä kaverit ovat niin tärkeitä, että saattaisivat olla tärkeäkin osa päätöksentekoa.)
Toinen vaihtoehto on sitten vain etsiä haastavampia tehtäviä. Voisiko hän suorittaa etukäteen lukion kursseja oppiaineestasi? Tai jopa yksittäisiä yliopistokursseja, riippuen saatavuudesta ym. Tietysti mahdollisuus olisi myös etsiä noista lukion ja yliopiston kursseista sellaisia tehtäviä, joita hän voisi tehdä samalla kun muu ryhmä käy läpi muita asioita, riippuen, kuinka itse opettajana löydät aikaa etsiäksesi noita.
Yhtenä seikkana tulee mieleen myös jokin käytännön soveltaminen - siis projekti, jossa oppilas saisi itse tehdä oman pienen "tutkimuksen" aiheeseen liittyen, ja pääsisi ihan kunnolla soveltamaan osaamistaan. Nämä tällaiset projektit olivat henkilökohtaisesti yläasteajoilla niitä, jotka jäivät positiivisesti mieleen. Vaikka niitä tehtiin ihan ryhmissä, niin ryhmissä pystyi jakamaan töitä sillä tavalla, että paremmat oppilaat tekivät työstä yhden osuuden ja vähän vähemmän hyvät jonkin toisen.
Jos asian jättää pelkästään vanhempien varaan, ovat lahjakkaat oppilaat hyvin eriarvoisessa asemassa sen mukaan, millainen koti heillä on. Yhdellä on vanhemmat, jotka etsivät lapselleen yliopiston oppikirjoja luettavaksi, kun koulu ei tarjoa tarpeeksi haasteita. Toisen vanhemmat eivät tee yhtään mitään. Niinpä tämä jälkimmäinen oppii aina pääsemään tosi helpolla ja on yliopistossa ihmeissään, kun hänellä ei ole mitään aikaisempaa kokemusta (hänelle) vaikeiden tehtävien ratkaisemisesta.
Minusta on todella hienoa, että ap jaksaa miettiä myös lahjakkaiden oppilaiden tukemista.