Lue keskustelun säännöt.
Isäni kosautti kerran minut lapsena tajuttomaksi lyömällä nyrkillä päähän
20.09.2011 |
makasin tunteja olohuoneen lattialla ja kukaan ei ollut tullut minua auttamaan, ei äiti, veli eikä isä. Heräsin illalla lattilata ja hoipuin omaan huoneeseen nukkumaan omaan sänkyyn. Ja aamulla taas kouluun.. Kerran isä rikkoi huoneeni lukitun oven että sai retuutettua minut sieltä ulos... kerran seisoin tuolilla n. 4vnä, äiti tönäisi kovaa niin lensin selälleni lattialle. Ja kerran äiti viilsi minua puukolla käsivarteen kun olin 2v.
Kiva lapsuus minulla.
Kommentit (22)
Oli pakko muuttaa 15-vuotiaana kotoa. Eipä kyllä vanhemmat peräänkään kyselleet, MUTTA jouduin jättämään jälkeeni pikkusisarukseni, joita yritin aina parhaani "suojella".
JOS, JOS, JOS, olisin jäänyt, ehkä pikkuveljeni ei olisi nyt työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi alle 30-vuotiaana. JOS, olisin jäänyt, pikkusiskoni ei olisi ehkä sekaantunut siihen porukaan, mikä veti päihteiden viemänä hänen elämänsä viemäristä alas. Hän oli meistä vielä kaikkein fiksuin koulussaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi äiti oli lempeä ja kiltti. Liiankin kiltti kun hyysäs sitä miestään. Vasta vuosia isän kuoleman jälkeen uskaltauduin kyselemään, miksei äiti lähtenyt ja vienyt edes lapsiaan turvaan, äiti kertoi, että tappanuthan se olisi meidät kaikki.
Kovasti se toki yritti jo elinaikanaan. Veljeltä meinasi lähteä henki ekan kerran nelikuisena (äitini kertoi tämän vasta pari vuotta sitten). Äitini on hampaaton mummo, kiitos isän luuvitosen. Murtumia (siis vanhoja, jo parantuneita!) ja arpia on meillä kaikilla sisaruksilla muistona. Eniten faija hakkasi vanhinta veljeä, josta kasvoikin sitten ujo ja estynyt, nykyinen psyykelääkkeitä popsiva alkoholin suurkuluttaja. Toinen veli on ollut muutamia kertoja hoidossa, säännöllinen lääkitys ja viina maistuu sillekin.
Itse kapinoin kovasti koko yhteiskuntaa vastaan käyttämällä reilusti viinaa ja nyrkkejä teininä. Ryyppääminen loppui kaksfemmana, kun tajusin, ettei mun tarvi sitä miestä nähdä enää ikinä, jos en itse halua.
Ai niin, mun isäni ei siis juonut lainkaan, se veti turpaan ja raivosi ihan selvin päin. Se henkinen ahdistus oli kuitenkin pahempaa kuin nenän murtuminen...