Lue keskustelun säännöt.
Olen kiertänyt kerjuulla lapsuudessani.
19.09.2011 |
Ja syntymävuosi on 78. Voikohan kukaan pistää tätä paremmaksi..
Eli perheeni oli todella köyhä, mutta ei missään nimessä niin köyhä, että olisi tarvinnut kerjätä. Vakavia ongelmia kyllä oli, alkoholin kanssa molemmilla vanhemmilla ja mt-ongelmia oli perheessä. NIiden takia he eivät ymmärtäneet rajoittaa meidän lasten pyrkimyksiä "tukea perhettämme". Eivät myöskään osanneet kritisoida sitä, että vähätkin rahat menivät mieluummin tupakkaan ja viinaan.
Niinpä me pienet, siis kauhukseni muistelen että alle kouluikäinen oli meistä nuorin, kävelimme pitkin kylän raittia ovelta ovelle, ja milloin milläkin verukkeella kerjäsimme pientä kolikkoa. Yleensä kyhäsimme jotain arpoja tms. joissa ei ollut palkintoja tai pääpalkintona oli pyyhekumi tai jotain tosi pientä. Aamulla lähdimme kierrokselle, arviolta noin 8-10 tuntia kävelimme laukkujen kanssa, ja yöksi tulimme kotiin.
Mulle tuli oikein tippa silmään kun yhtäkkiä muistin asian. En voi ymmärtää, mitä vanhempani ovat ajatelleet. Eikö heitä hävettänyt? EIkö heitä huolestuttanut? Kiersimme pitkin poikin taloja ja tuskin saimme mitään suuhun syödäksemme. En ikinä voisi antaa omien lasteni tehdä tuollaista.
Kommentit (7)
Yritin muistella, miten ihmiset meihin suhtautuivat, mutten muista, olin niin pieni. Varmasti taivastelivat ja pyörittelivät päätään ainakin. Meillä ei kyllä koskaan käynyt lapsia kerjäämässä, joten ei se kyllä varmasti tavallistakaan ollut..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis siten että eivät olisi antaneet jos olisitte olleet esim. tosi hienoissa vaatteissa ja varakkaan oloisia.
Yritin muistella, miten ihmiset meihin suhtautuivat, mutten muista, olin niin pieni. Varmasti taivastelivat ja pyörittelivät päätään ainakin. Meillä ei kyllä koskaan käynyt lapsia kerjäämässä, joten ei se kyllä varmasti tavallistakaan ollut..
ap
Uskon, että säälivätkin. Sen muistan, että useat kyllä antoivat rahaa, summia en muista. Jos itselle tulisi tällainen tilanne, niin ehkä antaisin jotain syötävää, muistan ettemme koskaan saaneet missään syödäksemme. En ymmärrä kuinka jaksoimme, enkä ymmärrä, kuinka säästyimme onnettomuuksilta tai muilta sattumuksilta. Kävelimme varmasti parhaimmillaan yli 10 km lenkkejä kylillä.
Jonkun aikuisen olisi pitänyt puuttua asiaan mutkun mutkun mutkun ei uskalleta!! Toinen syy saattaa olla et kerjuunne ärsytti eikä herättänyt säälin ja välittämisen tunteita mikä on tosi ikävää. Ainakaan se ei johtunut teistä vaan vanhemmistanne:)
Ja kyllä olen itse puuttunut asioihin silloin tällöin ja auttanut ruualla kurjissa olosuhteissa olevia ENKÄ ole yhtään köyhtynyt tai nolostunut!
Mutta karu totuus on se että lastenteko on oma valinta ja elämäntavat myös. Ikävää että vanhempasi eivät ottaneet vastuuta lapsistaan. Paljon lapsia laiminlyödään tänäkin päivänä, ei lastensuojelulla ole mahdollista puuttua kuin viimekädessä. Laki on vanhempien puolella aika vahvasti. Ikävä kyllä. Monien lasten elämä on kärsimystä koska vanhemmat näin valitsevat eikä kaltoinkohtelu ole vielä niin kovaa että vähäisillä yhteiskunnan varoilla siihen puututtaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä syömässä kun olin lasten kanssa kotona. Heillä oli perheväkivaltaa ja ties mitä. Annoin aina ruokaa kaikille lapsille jotka ovesta tulivat. Muut naapurit sanoivat että miksi sä muitten kakaroita ruokit. Ei se ruoka nyt niin kallista ole. Söimme ihan edullista kotiruokaa. Talouteni ei heittänyt häränpyllyä.
Paras avustustyö on se että auttaa niitä jotka ovat lähellä ja tarvitsevat apua. Ja apu menee VARMASTI PERILLE(näläiseen pikku masuun).
Kyllähän naapurien ja muittenkin piti tietää mikä tilanne teillä oli kotona. Eikö kukaan tehnyt ilmoitusta sossuun? Ihan käsittämätöntä.