Kerrotko päiväkodissa jos lapsella on täitä tai matoja?

enkä siitä juuri töissä huudellut...

Kerran oli meidän lapsella matoja, ja silloin tädit sanoivat, ettei kukaan ollut vanhemmista niistä puhunut, vaikka päiväkodista ne meillekin tarttui..

päiväkodista tulivat?

Eihän meidän perheessä...

että osaavat siellä huomioida asian (tehostettu käsien pesu, siivous ym.) jotta eivät tosiaan siellä päiväkodissa leviäisi. Eihän kaikkien nyt kotona tarttekaan alkaa siivoamaan ellei matoja/täitä löydy. Mutta varmasti paikallaan siellä päiväkodissa! Onhan se hyvä muidenkin vanhempiekin seurata silloin vähän tarkenmmin jos tietää lapsen ryhmässä niitä olleen. Vähän ikävää myös raskaina olevia henkilökunnan jäseniä tai vanhempia kohtaan jättää ilmoittamatta, että osaisivat varautua, kun noita kihomato lääkkeitä ei saa ottaa raskaana ollessa..

Ja leikataan kynnet, kylvetetään huolella, puetaan aamuisin koko vaatekerta puhtaita ylle.

Mitä siinä enää sen jälkeen auttaa päiväkodissa lisätty hygienia? Lapseni ei lääkekuurin jälkeen enää levitä minnekään eläviä madonmunia!

Ja minä ainakin lähden siitä olettamuksesta, että lapset päiväkodissa joka tapauksessa pesevät kätensä aina ennen ruokailua.

OK, JOS lapsemme olisi kihomatotartunnan jälkeen raapinut peppuaan, olisin ehkä pitänyt hänet kotona sen ajan, mikä kutinan loppumiseen menee, ettei tosiaan levitä munia minnekään. Mutta kun meillä kihomatotartunnat on aina havaittu vain yökutinasta ja sekin on hävinnyt heti Pyrvinin myötä.

Ja aika varmaa on, ettei päiväkodissa aleta kaikkea desinfioida, jos yhdeltä lapselta on löytynyt kihomatoja. Sen verran yleinen riesa madot ovat.

Täistä varmaan ilmoittaisin, koska ne on helppo havaita ja tutkia vaikkapa päiväkodissa, mutta kihomadot ovat osalla lapsista oireettomia ja kukaan ei anna varmuuden vuoksi lapsilleen matokuuria (toivottavasti ei ainakaan!), jos päiväkodissa on jollain toisella lapsella ollut matotartunta.

Joten ilmoituksesta ei ole sanottavasti hyötyä.

Se täiden poisto on aivan mieletön homma ja jos siitä ei ilmoita ja varoita muita, niin sitten sen voi joutua tekemään monta kertaa. Ja jos on monta urpoa, jotka eivät ilmoita, niin sittenhän ne voivat jäädä pidemmäksi aikaa kiertämään.

Olen kertonut myös kun olen kesken lomamatkan huomannut lapsella olevan kihomatoja.

En tiennyt milloin ja missä lapsi oli saanut tartunnan.

Saattoivat olla päiväkodista lähtöisin tai oma lapsi oli saattanut niitä sinne levittää, siksi sinne ilmoitin.

Meillä ei päiväkodista tullut mitään viestiä, että olisi ollut matoja liikkeellä, oli sitten tämä matotartunnan saanut poika itse kertonut omalleni, että oli syönyt matolääkkeitä pari päivää sitten. Tai sitten ei vain päiväkoti tiedottanut matoasiasta eteenpäin, vähän outoa käytöstä olisi sekin...

Muuten ne perhanan painajaiset on meillä uudestaan hetken päästä... Mutta tosiaan, on kuulemma paljon vanhempia, jotka eivät kerro. En tajua.



Ja sit on niitä, jotka vaan sulkee silmänsä. Meidänkin lasten hoitopaikassa oli aikoinaan (pph:lla) meidän muksut ja kaksi muuta lasta. Meille pukkas 2-3kk välein kihomatoja, mutta nämä muiden vanhemmat eivät mitenkään voineet hoitaa lasukaisiaan (edes varuiksi), kun heillä ei kuulemma sellaisia ole... *huoh* Mä laitoin menemään käsikauppamyrkkyjä ja reseptimyrkkyjä ja siivosin kuin hullu (pyyhin jumankauta lasten kaikki kirjatkin sivu sivulta!), pph hoiti itsensä, pesi leluja ja kämppää, laittoi osan leluista poiskin tämän takia, käytti hanskoja ja hinkkasi lasten käsiä, kuten omiaankin, muttei mikään auttanut. Kierteestä päästiin vasta, kun lapset vaihtoivat hoitopaikkaa...



HUH! Otan mieluummin täitäkin meille kaveriksi ku noita perhanan matoja... Ei oo onneks sen koommin ollut. (Tuosta on nyt aikaa noin 4 vuotta ja esikoinen on jo koulussa)

Miksi ottaa hikeä vaarattomista täistä tai madoista, kyllä ne aikaan häviää. Kaiken maailman lääkkeet on saanu niistä vaan puolustuskykyisiä. Luonto hoitaa itsestään...

En voi käsittää, miksi jotkut ottaa sen asenteen, että EI MEILLÄ kyllä mitään matoja ole. Ei ne madon munat lapsen suuhun joutuessaan tajua kysyä, että minkäslainen perhetausta sulla on, onko vanhemmat hyvin koulutettuja? Onko teillä siistiä kotona? jne. Ne tarttuu kun tarttuu, perheen taustoista riippumatta.



Pääsis moni muu perhe paljon helpommalla, kun muutamat ääliöt myöntyis sen verran, että tarkistaisivat edes onko lapsissa mitään merkkejä matotartunnasta.

Kerta sen muksun vanhemmat, joilta meille ne madot tuli, ei voinut vaivautua ilmoittamaan asiasta päiväkotiin, että olisimme voineet ennaltaehkäistä tartuntaa, en viitsinyt minäkään ilmoittaa.



Oltaisiin vaan jouduttu ilman syytä silmätikuiksi, ja kaikki olis kuvitellu, että ne muiden lasten tartunnat on meidän lapselta peräisin, vaikka siellä joku muu niitä matoja tartutti,.

kuinka välinpitämättömiä ihmiset ovat ja laittavat kaiken pahan eteenpäin.

Kerta sen muksun vanhemmat, joilta meille ne madot tuli, ei voinut vaivautua ilmoittamaan asiasta päiväkotiin, että olisimme voineet ennaltaehkäistä tartuntaa, en viitsinyt minäkään ilmoittaa. Oltaisiin vaan jouduttu ilman syytä silmätikuiksi, ja kaikki olis kuvitellu, että ne muiden lasten tartunnat on meidän lapselta peräisin, vaikka siellä joku muu niitä matoja tartutti,.

Mikä siinä on niin noloa sanoa että on matoja tai täitä. Eihän ne teidän lapset niitä kasvata kotona vaan jostain se tartunta tulee ja that's it!! Maailma on tauteja pullollaan vaarrallisia ja vaarattomia. Ei kai kukaan vanhempi ajattele, että "noilla on matoja, tahallaan ovat sen tartuttaneet, onpa noloo, ne on varmaan tosi köyhiä" ...ei herranjestas mitä idiootteja maa päällään kantaa...

Kerta sen muksun vanhemmat, joilta meille ne madot tuli, ei voinut vaivautua ilmoittamaan asiasta päiväkotiin, että olisimme voineet ennaltaehkäistä tartuntaa, en viitsinyt minäkään ilmoittaa.

Oltaisiin vaan jouduttu ilman syytä silmätikuiksi, ja kaikki olis kuvitellu, että ne muiden lasten tartunnat on meidän lapselta peräisin, vaikka siellä joku muu niitä matoja tartutti,.

Kihomadot eivät välttämättä edes anna mitään selkeitä oireita kaikille. Joskus ne on osattava etsiä. Meilläkin oireili vain yksi lapsi ja sekin aluksi vain mahakivulla satunnaisesti. Lääkityksen saatuaan matoja tuli silti kahdelta muultakin lapselta sekä itseltäni kuolleena ulos! Edes itse en ollut tajunnut, että mulla on kihomatoja. Yhdellä lapsellamme ei moisia havaittu, eikä miehellä. Kaikki kuitenkin lääkittiin.

Meillä on ollut sekä matoja että täitä ja molempien hävittäminen oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Ja minulle on aivan sama, mitä ihmiset meidän perheestä kuvittelevat. Kumpaakaan tartuntaa ei minusta tarvitse hävetä.