Lapsen tylsin ja kivin ikä?

Mutta musta 7-12 eli ala-asteikä kivin. Tarkemmin vielä 9-12. Lapsi on vielä lapsi, mutta aika omatoiminen ja itsenäinen.

Mukavin aika sitten sen jälkeen.

mutta pikkulapsiaika (alle 3-v) oli mielestäni melko pitkäveteistä.

kaikkist eniten kivi.

mielestäni myöskin, alle 1-v on aika "ikävin" vaihe, ihan siitä syystä, että on kaikista raskainta elämänvaihetta silloin yö-valvomisineen, vaipanvaihtoineen, ja syöttämisineen jne. Eli silloin rahatilanne juuri tiukin perheissä, vanhemmat väsyneitä ja lapsi työläs (vaikkakin ihana edelleenkin), itse en esim. koskaan saa vauvakuumetta nähdessäni alle yksivuotiasta lasta, mutta kolmivuotias-lapsi on mielestäni aivan vastustamaton!



Eli ihanimmillaan on lapsi mielestäni kolmivuotiaana, kun on vielä vähän "vauva" mutta osaa jo puhua, kävellä, ei käytä vaippoja ja osaa kommunikoida ihanasti vanhempien kanssa. Ja kolmivuotiaan jutut on niin suloisia ja ihania.



Tietnkin kaikkina aikoina lapset on ihania, mutta jos pitää valita niin nämä on mun vaihtoehdot.

tokihan se käärö on söpö ja hyvänhajuinen, mutta työläs ja yöunet katkonaiset. Lisäksi imettämisen sitovuus on ahdistavaa. ENkä puhu mistään bailaamisesta, vaan ihan siitä, että kaikki liikkuminen pitää suunnitella vauvan ruokarytmin mukaan.



Uhmaiät on rasittavia nekin, niin taaperouhma kuin eskarivaihe. Murkkuja meillä ei vielä ole.



Muuta minusta lapset on kivoja. Nuorin on nyt 4 ja sen jutut on hurmaavan kummia. Koululaiset taas omalla tavallaan ihania, kun ovat samalla isoja että niin pieniä.

vauva-aika on ihana, samoin leikki-iästä eteenpäin. Taaperovaihe eli 1-vuotiaasta 3 ikävuoteen asti on ehdottomasti rasittavin vaihe.

imetys vain on aika sitovaa ja muutenkin tuo aika kuluttavaa aikaa äidille kaikkine hiusten lähtenemisineen ym. 1-2 vuotiaat on söpöjä, maailman suloisimpia, mutta se juokseminen ja kiipeily on rasittavaa. 3v. alkaa jo kivasti helpottaa mut hirvittää kun lapsi onkin yhtäkkiä kasvanut jo niin isoksi

Valvomiset ja epävarmuus kaikessa oli mulle pahinta. Kun lapsi alkaa nukkua yönsä ja päivärytmi selkiytyy, mulle on alkanut se paras vaihe. Erityisesti tykkään noin 1-4v lapsista, jotka oppivat paljon ja joiden jutut ovat hauskoja. Mua ei haitannut koskaan yhtään se vahtiminen, ettei voinut kääntää selkäänsä sekunniksikaan. Tottakai ajoittain puudutti kieltää samoista asioista miljoona kertaa, mutta silti tykkäsin vaiheesta.



Joskus aikaisemmin ajattelin, että yli 4v lapset ovat rasittavia, kun heittelevät mielestään hauskoja juttuja, jotka ei naurata ketään muuta. Tosin nyt kun omat lapset ovat kasvaneet, niin olen oppinut nauttimaan siitäkin vaiheesta, että voi jo hetkeksi kääntää selkänsä eikä silti tapahdu mitään pahaa. Mutta ne jutut on kyllä aika puuduttavia ;)



Meillä ei ole vielä murrosikä kunnolla alkanut eli sitä odotellessa/pelätessä ;D

Tylsin puolestaan 1-3v. Onneksi taas nelivuotiaan kanssa sujuu mukavasti.



Ja erityisesti tuo tylsä vaihe tuli eteen silloin, kun perheessä oli jo muitakin lapsia. Ja meillä vauvat ovat olleet koliikittomia ja tyytyväisiä, säännöllisine rytmeineen, joten se varmaan mielipiteeseeni vaikuttaa. Taas 1v täyttyään ovat olleet tolkuttoman uteliaita ja kovia liikkumaan...

Sen perusteella, millaisia toisten lapset ovat, niin vauva-aika on kaikkein ihanin. Etenkin pikkuvauva-aika n. alle 3kk. Oma vauvani nukkui melko hyvin ja on muutenkin tosi tyytyväinen lapsi. Imetyskin lähti sujumaan alkukangertelun jälkeen hyvin ja se on minusta vaan ihanaa.



Lähempänä vuotta alkaa rasittava liikkumisen vahtaaminen. Toki se on ihanaa seurata lapsen uusien taitojen oppimista.



N. kolmevuotias alkaa olla senverran fiksu, että voi jo vähän kääntää selkäänsä joskus eikä tee heti tuhojaan. Usemmilla tämänikäisillä vaan alkaa olla tosi rasittavia leikkejä, joissa vanhemmalle tai muulle aikuiselle annetaan "vuorosanant" valmiiksi. Oon kai tosi huumorintajuton kun en htään jaksaisi niitä.



Eli lyhyesti pikkuvauvaikä ihanin ja taaperovaihe tylsin.

vauva-aika on ihana, samoin leikki-iästä eteenpäin. Taaperovaihe eli 1-vuotiaasta 3 ikävuoteen asti on ehdottomasti rasittavin vaihe.

vauva vaihe on ihanaa, uhmis rasittavin ja 3-vuoden jälkeen selkeästi helpottaa. En millään jaksa riidellä joka asiasta taaperon kanssa. Pukeminen, turvaistuin, rattaissa istuminen, säähän sopivat vaatteet, syöminen etc etc. Tietty, kun o jaksanut taaperoa kärvillisesti kasvattaa siitä kuoriutuu ihana lapsi :)

joten näkökulmani on vähän suppea ;)



Tähän mennessä kaikki vaiheet ovat olleet toinen toistaan ihanampia, mutta 11kk-14kk oli vaihe, jolloin kävelemään oppinut lapsi oli aivan riiviö ja pitelemätön uuden taitonsa kanssa. Onneksi se hulluin vaihe meni suht äkkiä ohi ja nyt alkaa olla vähän tolkkua liikkumisen / kiipeilyn / tavaroiden hajoittamisen / laatikoiden jatkuvan tyhjentämisen jne kanssa. Ekaa uhmaikää odotellessa..

Siitä voisikin hypätä suoraan ekaluokkalaiseen melkein. Ärsyttävintä on ikä 1-4v.