Nyt itken hetken väsymystäni :´´(

Ei tää elämä taida olla ihan elämisen arvoista. Odotan vaan, että lapsi käy nukkumaan ja minä pääsen taas itkemään rauhassa ja sit tekemään jotain koulujuttuja :´(



En tiiä pitäiskö hakea jotain mielialalääkkeitä. Huomenna olen kotona vaikka menisi koko koulu penkin alle.



ap

Ja huilaa. Vie lapsi kuitenkin hoitoon, hae vaikka aikaisemmin poin, mutta ota vähän aikaa ihan itsellesi.



Ja käy tosiaan juttelemassa terveydenhoitohenkilökunnan kanssa. Voimia.

kun lapsi menee nukkumaan, ota säkin pienet torkut samalla. 15 minsaa, sitten vaikka puhelin värinähälyytykselle herättämään. TÄmän jälkeen kuppi teetä ja arvaas mitä - sä jaksat taas.



Jätä se koti ihan sikseen, ei sen niin desinfiointu tarviikaan olla. Keskity täysillä lapseen sen aikaa kun hän on hereillä illalla, mutta yrittäkää tehdä jotain, mikä on mukavaa ja leppoisaa ja rauhallista - lepoa hänkin päivän jälkeen kaipaa, eikä menoa ja meteliä. Pyrkikää tekemään jotain, missä lepäätte ja mistä saatte voimia sen sijaan että se veisi niitä.



Ja sit lapsen nukkumaan mennessä torkut sullekin ja niiden jälkeen parin tunnin tehokas opintorupeama. Ja sen jälkeen nukkumaan, älä kuluta voimiasi jonkun bb:n katseluun.

opinto-ohjaajan kanssa? Hänen kanssaan voisit keskustella siitä, onko kaikki kurssit todellakin ihan pakko suorittaa nyt, vai voisiko opsikelutahtia helpottaa. Ymmärrän kyllä, että joskus se ei ole mahdollista, mutta hyvin usein se on.



Voisitko jäädä hoitovapaalle kotihoidontuella, hakea kotiapua kunnalta ja opiskella sillä aikaa kun lapsi on perhetyöntekijän tai kodinhoitajan kanssa. Tulot paranisivat, saisit opiskella koko ajan mutta et olisi ihan niin tiukoilla ja näkisit lasta enemmän.

ne mielialalaakkeet, tuossa tilassa et pysty opiskelemaan tehokkaasti.

on aika selkeät kurssikuvaukset ja esitietovaatimukset, joten nää kurssit on vaan pakko tehdä nyt :/



Tää arjen pyörittäminen on yllättävän raskasta, varsinkin kun ei ole ketään, joka sitä vastuuta jakaisi. Voinhan mä tietysti kavereille ja siskoille valittaa ja purkaa mieltäni, mutta tää tuntuu pakahduttavan suurelta tää vastuu kaikesta. Vähän liian yksinäistä hommaa mulle :(

Täällä valitan sit vielä vähän lisää, varsinkin niinä päivinä kun ei ole nähnyt muita.



Mut tää on tätä, kai sitä vuoden seisoo vaikka päällä että pääsis gradun kimppuun ja sit töihin... Eli ei mulla ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin tää täällä avautuminen! Kiitos kaikille vastanneille.



ap

Itseäni auttaa epätoivoisen väsymyksen kohdalla, että pydähdyn miettimään, koska mahdollisesti helpottaa. Seuraavaksi tulee joululoma, eihän siihen ole kuin pari kuukautta. Sitten tuleekin pääsiäinen ja onkin jo kevät jne. Sekin auttaa, että lyö ihan rehellisesti läskiksi ja makaa yhden päivän sohvalla. Jos et nyt lepää niin kohta olet niin uupunut ja sairas, että joudut sinne sohvalle lepäämään. Lapsi ei mene siitä rikki, että katsoo yhden päivän vähän liikaa Muumia.

millainen lähipiiri. Jos joku ennättäisi vaikka siivoamaan, laittamaan ruokaa tai katsomaan lapsen perään. Saisit vaikka nukuttua ensiksi ja sitten tehtyä noita kouluhommia. Kannattaa pyytää apua.

Itselläni kävi mielessä tukiperhe jutut. Me ollaan harkittu ryhtymistä tukiperheeksi ja olisi kiva auttaa esim. teidän laista perhettä. Ottaa lapsi yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa hoitoon niin että äiti /vanhemmat saisivat vähän levähtää tai vaikka urakoida kotitöitä tai opintoja.



Voisitko tutustuttaa isän tai vaikka isän vanhemmat lapseen jos he haluaisivat vaikka pari kertaa kuukaudessa olla päivän lapsen kanssa ? Tai joku sinun sukulaisistasi. Vaikka kerkeäisit ollakkin vähemmän lapsen kanssa niin olisit sitten ehkä paremmalla mielellä ja levähtäneenä kun olet lapsen seurassa.



Voitko mitenkään helpottaa opintojasi ? Pidentää opiskeluaikaa ja vähentää nyt kurssien määrää ?



Koeta helpottaa omaa elämääsi minkä voit. Ja usko pois kohta helpottaa kun lapsi vähän kasvaa. Olisiko lähellä ketään samassa tilanteessa olevaa. Voisitte vaikka yhtenä iltana viikossa ottaa toistenne lapsen hoitoon. Näin teillä olisi sitten yhtenä iltana aikaa opiskella ilman lasta kun olisi teidän "vapaa" ja lapsi "kaverikylässä".



Tsemppiä ja jaksamista. Ja virtuaalihali täältä.

siskoja ja kavereita, mutta heillä on omat perheet ja kiireet että eivät pysty auttamaan. Se olen aina minä, joka joudun lähtemään heidän luokseen kahville jos haluan heitä nähdä. :((



Ei ole käytännön arkeen oikein apua. Enkä toisaalta viitis lasta laittaa enää hoitopäivän jälkeen hoitoon :/



ap

opiskeluajat:O



Hae oikeasti rohkeasti apua, ei ole mikään synti. Päinvastoin. Hyvinvoivan lapsen takana on hyvinvoiva vanhempi.



Liian paljon annetaan ymmärtää, että pitäisi pärjätä yksin.



Tsemppiä ja itkukin on sallittua välillä.

Opintoja ei oikein voi helpottaa, tää on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Toisaalta se aiheuttaa sen, että lapsi joutuu olemaan aika pitkiä päiviä jo nyt poissa kotoa.



Ääh, kai tästä selviää, tää on nyt vaan tämmönen hetken repsahdus.



ap

mulla oli seinille hyppivä erityislapsi, joka oireili rajusti iskän ikävää. oli kiusaamiset sun muut. tingin itsestäni ekaks, lupasin olla kotona aina kun tuli koulusta, laitoin ruuan ja tehtiin läksyjä. hoidin lapselle yhden harrastuksen ja itsellä ei ollut.

mutta se millä selviät: tämä ei ole ikuista. hei lapsi kasvaa ja muutaman vuoden päästä tulee eka iso helpotusaskel. muistat että TÄMÄ MUUTTUU TÄSTÄ!!!

välillä olin aivan poikki, sulkeuduin peiton alle jo aikaisin illalla ja ajattelin ,että tähänkö elämä loppuu. ei ollut mitään tukiverkkoja, ei ketään sukulaisia tai isovanhempia. pyysin ja ajattelin tukiperhettä, mutta meillä oli kaikki liian hyvin. kavereiden lapsia olis pitäny vielä kaitsea joskus......

meillä oli henkireikä, käytiin usein syömässä ja yritettiin tehdä arjesta juhlaa. reissailtiin. en olis muuten jaksanu.

suosittelen, että keskeytät koulun puoleksi vuodeksi, koska kaikkea et pysty hoitamaan. ei maailma siihen kaadu. sinä aikana lepäätte ja tuuletat aivojasi ja hoidat itses parempaan fyysiseen kuntoon!!! onnea matkaan

...

Joo... Nyt sitten etsin netistä apua tehtäviin. Ja kirjoittelen yhtä selkkaria. Ei vaan meinaa aivot taipua mihinkään. Parasta ois varmaan vaan mennä nukkumaan ja yrittää olla tehokkaampi huomenna.



Opintoja ei ole enää mahdollista lykätä, en voi pitää enää taukoa. Ja töihin on pakko päästä.



ap

Varmasti on raskasta. Nostan sulle ja muille yksinhuoltajille hattua kun jaksavat. Ja varsinkin noin opiskeluiden keskellä. Mutta sä selviät! Jonain päivänä huomaat, että nuo raskaat tunteet ovat helpottaneet. Nyt vaan voimalla eteenpäin!!! :)

lakisääteistä

tuskin enää sen lisäksi mitään kotipalvelua saa...



ap

että ne siskot on just sitä varten, että saat joskus levähtää. Minä ainakin systerille aikoinaan siivoilin ja nykyään se tulee kylään ja keittää kahvit. Jos menen sinne, niin se laittaa syötävää pöytään.

Ja vaikka tällainen kirjoittaminenkin auttaa, niin siskoille pitää pystyä purnaamaan. Pyytää vaikka sitten anteeksi, että on niiiin huonoa seuraa. Ja joskus menee paremmin, joskus huonommin, koita jaksaa. P-askatynnyrin pohjalta on onneksi vain yksi suunta.

Tsemppiä kovasti, sääliksi käy tilanteesi.