Sinä, joka olit jo pian synnytyksen jälkeen hoikka.

Eli niukahko syönti ja imettäminen yhdessä karistivat kilot. Söin kyllä suklaata ja muita herkkuja mutta en sitten vissiin päivässä kuitenkaan saanut liikaa kaloreita kun paino laski pikkuhiljaa ja raskauskilot lähti pois. Mulla ei kyllä tullutkaan raskauksissa kuin 12kg joista osa lähti sitten jo heti synnytyksen jälkeen.

Olin todella hoikka tullessani raskaaksi, ja raskausaikana tuli 12kg yhteensä. Suuri osa siitä lähti jo synnärillä ja noin neljä kiloa jäi. Ne jäikin sit pysyvästi, mutta olin silti tosi hoikka.



Ei mulla mitään ihmeellistä vippaskonstia ollut, muuta kuin terveelliset elämäntavat ennen raskautta, sen aikana ja sen jälkeen.

Kai tähänkin jotain vinkkejä on, miten välttää lihominen raskausaikana. Mulle tuli painoa 25 kiloa raskausaikana eli AIVAN liikaa :(



Mutta ne lähti noin puolessatoista vuodessa kaikki, ja kilo vielä bonusta. Nyt vaan pelkään samaa kohtaloa ja sitä, antaako kroppa enää anteeksi sitä minkä ekalla kerralla kovalla vaivalla antoi.



ap

Lisäsin aamupäivälle yhden ylimääräisen jogurtin lähinnä kalkin takia mutten syönyt muuten mitään ylimääräistä, eikä siis ollut tarpeenkaan. En mitenkään kyllä pantannutkaan esim. herkkuja. 9 kiloa tuli yhteensä :)

Mä kärsin raskausajan pahoinvoinnista käytännössä lähes koko raskauden. Se "alku"raskauden pahoinvointi jatkui ainakin viikolle 25 ja sen jälkeen oli muutama viikko sellaista aikaa, etten oksentanut, mut sitten tuli se viime metrien pahoinvointi, kun vauva painoi vatsalaukkua niin paljon, että ruoka vaan nousi ylös. Ja synnärillä oksentelin sitten mieheni ja hoitajien päälle sen synnytyksen johdosta.



Eipä se kivaa ollut. Joka ikinen aamu oksensin, söin aamiaisen, oksensin uudelleen... ja sama homma myös päivällä ja illalla, jos söin liian paljon kerralla tai jos oli kovin rasvaista ruokaa.



Lihoin raskausaikana vain 8 kg!



Mutta aivan ehdottomasti vaihtaisin tuon järjettömän pahoinvoinnin vaikka kymmenen kilon ylipainoon, josta sitten yrittäisin pikkuhiljaa pois. Oksentelu vei heikkoon kuntoon, kärsin anemiasta, autossa ei voinut matkustaa... En liikkunut mitenkään erityisesti, ei vain tehnyt ruokaa mieli, pakotin itseni syömään ja sit tuli silti yrjö. Ainoat, mitkä maistui, olivat sitrushedelmät, erityisesti greippi.



Mielestäni syö vaan hyvällä omallatunnolla sitä, mikä tuntuu hyvältä. Ehkä niitä karkkeja ja herkkuja voi yrittää välttää, mutta kyllä se paino vaan joillain naisilla nousee reilustikin, vaikka ei herkuttelisikaan. Ja niistä kiloista voi sitten myöhemmin päästä eroon, monillahan imetys laihduttaa automaattisesti.

sit ei enää. Kävin jumpassa koko raskausajan 3-4 krt viikossa ja poljin pyörällä työmatkat n.10 km/pv. Yritin syödä terveellisesti ja paino ei noussutkaan kun n. 8 kg. Suurin osa kiloista lähti 2 ekan viikon jälkeen synnytyksestä itestään.

Jos on näläntunne niin pakkohan sitä on raskaanaollessa syödä! Juju taitaakin olla siinä, mitä syö. Raskauskaan ei anna aihetta loputtomaan herkutteluun mielitekojen varjolla, vaan sen nälän voi tyydyttää terveellisellä tavallisella kotiruualla vaikka sitä menisikin reilua määriä, ei sitten välttämättä tee enää mieli niitä lihottavia herkkuja jos syö mahansa täyteen muuten.



Mulla itselläni käynnistyi synnytys 2,5 kuukautta ennen laskettua aikaa ja viimeseen asti (siihen asti siis) kävin body pumpissa ja muissa jumpissa, joten kokemuksesta en suosittele myöskään liian raskasta liikuntaa ettei vaan kävis noin... Esim. pitkät kävelylenkit ja uinti säännöllisesti on kuitenkin varmasti ihan hyviä juttuja tuon painonnousun kannaltaki.

oli jatkuva nälkä koko imetysajan ja ylimääräiset kilot tulivatkin vasta vauvavuoden aikana. Synnytyksen jälkeen oli parissa viikossa ihan ennallani bmi 21:ssä (joskin vatsa nyt oli erinäköinen, mutta paino sama kuin ennen raskautta.)

loppuajan, melkeinpä oivariinia suoraan purkista. Painoa tuli 22 kg. Synnytyksen jälkeen ruokahalu on ollut edelleen hyvä. Herkkuja menee joka päivä, suklaata paljon. En urheile. Imetän. Nyt puoli vuotta mennyt. Painoa noin kolme kiloa enemmän kuin ennen raskautta (54 kg). En osaa selittää miksi. Kaikki ylimääräinen luultavasti lähtee tämän vuoden aikana. Näin oli ekassakin raskaudessa.

aiemmin juotu viini jäi pois ;)



Ja oikeesti toimistotyön sijasta vaunulenkkeilin sen lapsen ekan vuoden eikä imetykseltä ehtinyt koko ajan juosta jääkaapilla (lapsi oli todellinen tissitakiainen).



Niin ne raskauskilot lähti!

mutt painoa ei tullu raskauden aikana ku 8 kiloa. Johtui varmaan ruokavaliosta (rask.aikuinen diabetes) ja siitä, ett söin usein, mutt vähän kerralla. Luojan kiitos mulla myöskin himot kohdistu kaikkeen terveelliseen, kuten tomaatteihin ja piimään, rasvaset ruuat, suklaat ja karkit ällötti :).

Olin tosi hoikka kun tulin raskaaksi. Kolmisen kuukautta meni aivan järjettömässä pahoinvoinnissa, koitin pitää pakolla veden sisällä. Loppua kohden sitten nälkä olikin ihan mahdoton.



Mulla kylläkin oli ihan älytön addiktio hedelmiin, kasviksiin ja puuroon. Siis tavallisesti olin tottunut syömään epäsäännöllisesti ja eineksiä ym ns roskaa. Nyt sitten raskaus meni hyvin terveellisellä ruoalla, ihan koska vain teki niin kovin mieli. Sama himo jatkui synnytyksen jälkeen, sainkin palauduttua entisiin mittoihini pian ruokavalion ja päivittäisten vauvan kanssa tehtyjen lenkkien myötä. Kiinteytyminen ois pitänyt ottaa ohjelmaan myöskin, mut enpä jaksellut.

Söin välipalaksi hedelmiä ja muuten ihan perusruokaa, yhden ihmisen annoksia :)

loppuajan, melkeinpä oivariinia suoraan purkista. Painoa tuli 22 kg. Synnytyksen jälkeen ruokahalu on ollut edelleen hyvä. Herkkuja menee joka päivä, suklaata paljon. En urheile. Imetän. Nyt puoli vuotta mennyt. Painoa noin kolme kiloa enemmän kuin ennen raskautta (54 kg). En osaa selittää miksi. Kaikki ylimääräinen luultavasti lähtee tämän vuoden aikana. Näin oli ekassakin raskaudessa.

Tosin en imettänyt ja kahdessa kuukaudessa oli lähtenyt jopa pari ylimääräistäkin kiloa. En ymmärrä, mistä johtuu, sillä noin on ollut jokaisessa raskaudessa.

En liiku, syön kuin porsas, en imetä ja silti paino on aina tippunut.

Raskauskaan ei anna aihetta loputtomaan herkutteluun mielitekojen varjolla, vaan sen nälän voi tyydyttää terveellisellä tavallisella kotiruualla vaikka sitä menisikin reilua määriä, ei sitten välttämättä tee enää mieli niitä lihottavia herkkuja jos syö mahansa täyteen muuten.

Söin aikalailla normaalisti enkä vältellyt herkkuja. En tosin ahminut herkkuja sen kummemmin kuin muutenkaan. Kyllä mulla jonkin verran useammin nälkä oli kuin normaalisti mutta söin pienempiä annoksia useammin päivän aikana. Kaikissa kolmessa raskaudessa tuli +12 kg, joista suurin osa jäi laitokselle joka kerran. BMI on mulla jotain 19 (eikä ole laihdutuksen tulosta vaan ihan normaaliolotila, joka on ollut tällainen "aina").

syöminen joka kerta kesken, koska maha tuli täyteen. Kova syömistarve kyllä jäi, muttei voinut mitään. Lisäksi maha tyhjeni niin hitaasti, että ehdin syödä loppupuolella vain 4 x vuorokaudessa, vaikka kuinka yritin aloittaa aiemmin. Ja luonnollisesti annoskootkin pienenivät hiukan.



Ihan lopussa lääkäri jopa käski syödä vehnäpullaa yms. energiapitoista (söin tosi terveellisesti siihen asti, koska pelkäsin lopussakin vielä raskausdiabeteksen puhkeamista), koska kokeissa näkyi, että elimistöni oli alkanut polttaa varastorasvaa. Mun ruoansulatus ei siis vaan sopinut yhteen raskauden kanssa.



Yhteensä painoa tuli 7 kg ja se oli viikko synnytyksestä kokonaan kadonnut. Tosin mulle ei tullutkaan turvotusta, sehän tuo helposti kilokaupalla painoa.



Liikkumaan en juurikaan pystynyt, sillä vatsassa tuntui aina tosi pahalta, kun kävelin suunnilleen yli puoli kilometriä. Muutenkin lähinnä löhösin sohvalla, koska olin niin väsynyt.

Olin tosi hoikka ennen raskaaksi tuloa, BMI 20.

Mulla oli kanssa koko raskausajan jatkuva nälkä ja herkkujakin teki mieli. Tulihan niitä kyllä myös popsitua, sillä olin sitä mieltä, et elimistö tietää kyllä mitä se tarvii ja sitä syödään, mitä tekee mieli. Kun pahoinvointiakaan ei oikeastaan ollut missään vaiheessa, niin mikäs oli popsiessa. Painoa kertyi raskausaikana reilut 15 kiloa, joista puolet jäi heti synnärille. Täysimetin puolisenvuotta ja sinäaikana suurin osa kiloista tippui ja kun vuodenvanhana lopetin kokonaan myös ilta ja yötissin annon, niin painoindeksi oli se sama 20.

Melko paljon kului alkoa ennen esikoista, ja kun plussasin niin luonnollisesti kaljoittelu jäi sitten siihen. BMI oli alkuraskaudessa 33, raskausaikana paino nousi 7 kg ja synnytyksen jälkeen, jälkitarkastuksessa oli pudonnut 18 kg hiukan ennen synnytystä punnitusta huipusta. Ihan reippaasti oli siis ylimääräistä rasvaa ennen raskautta, ja raskauden aikana suli hiljalleen. Neuvolassa ei kuitenkaan kuittailtu mistään varastorasvan polttamisesta kuten tuossa aiemmassa todettiin, tosin voi johtua siitäkin että oli melko tuhdin näköinen turvotuksineni. Raskausaikana söin suht normaalisti mitä nyt muutenkin syön, mutta se kalja jäi pois.

minä laihduin (varsinkin ekan) raskauden aikana aivan järjettömästi. Ekat 4 kk mulla oli niin etova olo koko ajan etten oikein voinut syödä kuin hedelmiä, kurkkua, tomaattia ja näkkäriä. Kaikki rasvainen (jo se hajukin) sai todella voimaan pahoin. Sit alkoi kyllä ruoka maistua normaalisti, mutta koska oltiin molemmat opiskelijoita ja eleltiin opintotuilla, niin kyllä sitä syötiin aika perusruokia (ja vieläpä niitä halvimpia) eikä pahemmin herkuteltu. Kaiken lisäksi meillä ei ollut autoa ja joka paikkaan piti kulkea joko pyörällä tai kävellen. Meiltä oli isompaan ruokakauppaan matkaa 3 km ja pari kertaa viikossa pyöräiltiin sinne (ihan viimeisellä raskausviikollakin). Sen lisäksi kävelin päivittäin muutamia kilometrejä. Painoa raskauden aikana tuli hieman alle 7 kiloa ja siitä vauvan paino oli 4,5 kg. Sit vielä istukat ja lapsivedet sun muut. Sairaalasta päästyäni olin aika järkyttynyt, kun melkein kaikki vanhat vaatteet roikkui päällä. Äitini (joka asuu 500 km:n päässä) ei ollut nähnyt minua muutamaan kuukauteen ja sitten kun tuli ekan kerran katsomaan vauvaa epäili minun sairastavan anoreksiaa. En minä sitä laihuuttani edes silloin oikein tajunnut, mutta nyt myöhemmin kun katselen sen aikaisia valokuvai, huomaan, että todellakin olen ollut vain luuta ja nahkaa. Että näinkin voi käydä.