Kotiäitiys on naisen raskain ja vaativin ammatti

Toiseksi raskain ja vaativin naisen ammatti on perhepäivähoitaja

En tiennytkään, että perhepäivähoitaja on jokin "naisen" ammatti. Tietääkseni siihen voi ryhtyä ihan sukupuolesta riippumatta, kuten muihinkin ammatteihin ainakin Suomessa.

Ei mulla ainakaan ollut kovin raskasta eikä vaativaakaan silloin kun olin lasten kanssa kotona. Kivaa meillä kyllä oli.

ai vaativaa ja raskasta? Menisit töihin ja tulisit sitten kertomaan asiasta. Tosi rankkaa joo hoitaa muutamalle muksulle vaatetta ja ruokaa, käydä vähän pihalla leikkimässä, nukuttaa ja laittaa pyykkiä koneeseen. Tylsää se vähän on ja ihan pienten kanssa kyllä myös rankkaa kun taukoja ei välttämättä ole jos unet menee ristiin.



Kotiäitiys on leppoista hissuttelua, jonka varjolla voi kiillottaa omaa sädekehäänsä ja päteä syyllistämällä toisin valitsevia. Kotiäitiys (tai-isyys) on myös hieno mahdollisuus nauttia lasten kanssa olosta ja siitä, ettei ole niin vaativaa ja rankkaa työtä ja sen paineita.



T. Kahden lapsen kotiäiti vielä hetken aikaa, kunnes vaativa, raskas ja mielenkiintoinen työ kutsuu takaisin

Mutta se että ensin tekee aamutoimet ja kuskaa lapset hoitoon, tekee 8 tuntia töitä kodin ulkopuolella ja sen jälkeen yrittää vielä koko illan sekä olla läsnä lapsilleen että hoitaa ne pakolliset kotityöt - kyllä, niitä on työssäkäyvilläkin äideillä! - niin eipä siinä ehdi levätä tai istuskella kahvikupposen äärellä yhtään. Arkena yhdeksältä kun on lapset nukkumassa onkin ruhtinaalliset 30 - 60 minuuttia laadukasta omaa aika syventyä vaikka laskujen maksuun tai Wilmatiedotteiden lukemiseen tms.

Eihän se kotiäitiys kaikille ole ollutkaan rankkaa, kun he ovat keskittyneet makoiluun ja netissä surffailuun.



Toisin ne on niillä, jotka tehneet kaikkensa lastensa hyvinvoinnin eteen tyyliin heräten aikaisin laittamaan kaurapuuroa, pitäneet kodin tip top, keksineet lapsilleen virikkeitä niin sisällä ja ulkona, kokkailleet lapsilleen monipuoliset ruoat, käyttäneet aikaa sisarusten välisiin erimielisyyksiin. Onhan se varmasti helppoa, jos on laiska äiti.



Ahkeralla ja tunnollisella äitillä on varmasti todella raskas työ!

työssäkäyvän ja kotiäidin erotuksena vain on, että kotiäidillä on tuohon kaikkeen päivässä aikaa 8-10 tuntia enemmän, ja työäiti rutistaa tuon kaiken sitten illalla.

Miten raskautta ja vaativuutta mitataan ja ketkä istuu tuomaristossa?

Miten pisteytetään esim neurokirurgin tai astronautin ammatit suhteessa kotiäityteen? Kolmivuorotyötä tekevän naisen työn raskaus, tai taiteilijan työn vaativuus (ja epävarmuus)?

ja niin rankkaa, että toisen lapsen synnyttyä esikoinen pitää saada virikehoitoon. Että kotiäidillä on tarpeeksi aikaa puunata kotia ja surffata netissä, kun taapero ei ole tiellä.

Minusta kylläkin se kotiäitiys on LOMAA eli se aika kun olen töistä lomalla ja kotona lasten kanssa. Sen pari kuukautta vuodessa plus kaikki viikonloput. Se on rentouttavaa ja helppoa työn ja perheen yhteensovittamiseen verrattuna. Se on sitä tavallista lapsiperheen elämää, ei mikään ammatti tai työ.

pakko tehdä ja josta ei nauti on raskasta.



Kaikki se työ josta nauttii sydämensä pohjasta ja jonka kokee tyydyttäväksi on nautintoa.



Jos kotiäitinä olo tuntuu raskaalta on todellakin parasata mennä töihin.

Kaikki se työ, jota pakko tehdä ja josta ei nauti on raskasta.

Kaikki se työ josta nauttii sydämensä pohjasta ja jonka kokee tyydyttäväksi on nautintoa.

Jos kotiäitinä olo tuntuu raskaalta on todellakin parasata mennä töihin.

Sitä aikaa, kun SAA olla kotona lasten kanssa ja tehdä niitä arkisia juttuja.



Olen ollut sekä työssäkäyvä pienen lapsen äiti (esikoinen hoitoon 10kk) ja toisaalta nyt kotiäitinä. (kuopus pian 2v. ja edelleen kotona, esikoinen jo koulussa) Tarkoituksella halusin toisen lapsen kohdalla ottaa lungimmin ja antaa myös itselleni aikaa hektisestä työelämästä. Onhan tää puuduttavaa ja tylsää, mutta toisaalta niin kiireetöntä lusmuamista. Ei koskaan aikataulua mihinkään, aamulla saa rauhassa vetelehtiä ennen pukeutumista ja päikkäritkin voi ottaa lapsen kanssa samaan aikaan tai notkua netissä.



Kotiäitiys on rentoa, mutta tylsää.

Ainuttakaan aamua en ole viimeisen kuuden vuoden aikana saanut pitkään nukkua, olin sitten kotiäitinä tai töissä. Yhtään ainutta asiaa en kotona saa tehtyä ilman, että lahkeessa on pikkutaapero tai että joku nalkuttaa korvan juuressa koko ajan jostakin. Mun mielestä töissä on helpompaa, koska ei mulla ainakaan sen kummemmin pomo kuin alaisetkaan koko ajan roiku puntissa kiljumassa eikä vaatimassa enemmän sitä ja tota ja tätä, eikä kukaan heistä karju miten minä olen tyhmä kun en anna heidän syödä karkkia koko päivää. Töissä kukaan ei vaadi vaipanvaihtoja eikä hiero kakkavaippojaan sohvaan tai huuda vessasta pyyhkimään, eikä ketään tarvitse kuljettaa kerhoon tai eskariin tai minnekään muuallekaan. Kukaan ei töissä myöskään valita, että on niin kamalan tylsää kun naapurin Tiina ei leiki mun kanssa.



Ei ole kotonaollessa tarvinnut haaveilla pullan leipomisesta tai uusien reseptien kokeilusta, harrastamisesta, kunnon yöunista tai ylipäänsä minkäänlaisesta omasta elämästä. Töissä olen saanut syödä ruokani ilman, että kukaan tunkee lusikkaansa mun lautaselle, ja vieläpä istuen ilman, että kukaan vaatii vettä, leipää tai jotakin muuta välittömästi. Töissä saan myös jutella ja puhua ihan rauhassa ilman, että joku keskeyttää heti näyttääkseen juuri äsken piirtämäänsä Picasson tyylistä taideteostaan. Kyllä, minä pidän työssäkäyntiä paljon rennompana kuin kotiäitiyttä, ja ei, en oikeastaan pidä kotona vietettyä pakkolomaa edes lomana.



Tämä on meidän perheen tilanne, vaikka meillä on vain yksi erityislapsi, jonka erityistarpeet ovat sen verran vähäiset, ettemme saa edes vammaistukea tai ylipäänsä muutakaan tukea yhtään mistään. Ehkä tämä riippuukin enemmän ihmisestä, niin äidistä kuin lapsistakin. Minä olen kohtapuoleen jäämässä kolmannen kerran äitiyslomalle, enkä aio tälläkään kertaa jäädä kotiin kuin max. vuodeksi. Sen jälkeen loput kaksi vuotta hoitaa mieheni, joka puolestaan jostain ihmeen syystä viihtyy kotona lasten kanssa.

ja isän ja sukulaisten osallistumisesta. Minulla on huonosti nukkuva 2v ja vauva, paljon matkustava mies, ei sukulaisapuja ja kotiäitiys on mielestäni selvästi raskaampaa kuin työssäkäynti (olen lääkäri). Kotona hommat keskeytyvät koko ajan, samat puuduttavat rutiinit toistuvat, vaipanvaihtoa ja kakkapyllyn pesua kahdeksan kertaa päivässä, välillä kakka- ja puklupyykkien pyörittämistä koneessa, uhmakohtauksia ja porukan puistoon raahaamista. Töissä saa ainakin välillä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja saa älyllisiä haasteita ja mielenkiintoisia ongelmia ratkottavakseen. Saa vaihtelua päivään ja joka päivä aikuisten ihmisten seuraa. Kotiäitiys on siksi ainakin minulle kokonaisuutena raskaampaa kuin työssäkäyminen, vaikka onhan tässä kotona olossakin hyvät, leppoisat puolensa. Tosin työssäkäyvän äidin kokemuksia minulla on vain yhden lapsen osalta, olin töissä vajaan vuoden ennen seuraavan syntymää.