Minä kuljin äitini mukana työpaikalla ala-asteikäisenä. Onko muita samanlaisia?

Olin alle kouluikäisenä välillä äidin ja välillä isän mukana töissä. Äiti opetti aikuisia. Sain istua luokan perällä ja piirtää tai leikkiä. Sain myös kierrellä hiljaa luokassa ja katsella, mitä muut tekivät. Viihdyin hyvin!



Isän kanssa kävin linja-autokuljettajakurssin. Olin kurssin lemmikki, tykkäsin olla siellä mukana. Samoin olin joskus mukana liikeneuvotteluissa, toimistolla isän tehdessä hommia jne. Se oli yleensä jännää, kävin toimistossa tutkimassa paikkoja, leikin kopiokoneella, jne.



Olin lapsena hyvä keksimään itsekseni tekemistä. Ja sain kyllä ihan tarpeeksi leikkiä kavereidenkin kanssa kotipihalla. Oli hyvä nähdä jo pienenä, millaisia töitä vanhemmat teki.

Ja kyllä ärsyttää! Itse maksan 500 euroa/kk siitä, että lapseni ovat hoidossa, mutta joillakin on otsaa tuoda ne lapsensa työpaikalle. Meilläkin töissä on paljon salassapidettäviä asioita, joita lapset todellakin ymmärtävät ja saattavat levittää, mutta ei haitannut tätä äitiä, kun hänen lapsensa olivat niin hieno poikkeus. Lapset siis olivat työpaikalla keskimäärin 3 kertaa viikossa. Loput ajat sitten isän työpaikalla.



Minusta tuollainen käytös on itsekästä ja vapaamatkustajuutta parhaimmillaan. Kylähän me kaikki haluaisimme nähdä lapsiamme työpäivän aikana ja hoitaa heitä itse, mutta mitä siitä tulisi, jos joka työpaikalla olisi myös ne lapset. Meteli ainakin olisi huumaava. Mutta röyhkein voi tehdä poikkeuksia, kun eihän niitä kukaan huomaa eikä se ketään haittaa, kun hiljaa piirtelevät. Kuka lapsi tahansa yksinään ei haittaa, mutta 50 ihmisen työpaikalla 50 lasta olisi jo aikamoinen haitta.

Äiti oli neuvolantäti ja isä ope. Oli vähän semmonen "eksyksissä"-olo, varsinkin kun äiti piti mua likasankonaan ja selitti mulle ummet ja lammet kaikesta.

mutta olin toisinaan hoitotätini mukana hänen toisella työpaikallaan. Ei taitaisi onnistua nykyään! Aika harvoin noita oli ja yleensä vain muutama tunti päivässä. Oli tosi kivaa, meitä oli yleensä toinenkin hoitolapsi mukana, juostiin ulkona metsässä, välillä sisällä "apuna", välillä leikittiin jännittävässä varastossa yms. Oltiin kyllä jo melkein kouluikäisiä, mutta en voi kuvitella, että nykyään onnistuisi. Hyvin koimme silti tulevamme hoidetuksi, ja hoitotädillä oli kaikesta huolimatta meille aina aikaa.