Lue keskustelun säännöt.
Mies häipyi ja uhkasi pettää
16.09.2011 |
Mies häipy juuri ovesta ulos ja lähetti viestin jossa sanoi tekevänsä jotain, jotta saa mut suuttumaan.
Vähän taustaa: Aikaisemmin illalla kauppareissun yhteydessä hain mieheni hänen harrastuksestaan kotiin, kuten oli puhuttu aiemmin. Jouduin odottelemaan autossa hieman pidempään, enkä tavoittanut miestä puhelimitse. Kun mieheni tuli, hän teki selväksi ettei ollenkaan ajatellut että olisin lasten kanssa häntä hakemassa.
Minua loukkaa mieheni taipunus keksiä joka kerta mitä ihmeellisempiä puolustuksia tekemisilleen. Aina on joku lieventävä asianhaara...koskaan hän ei ole mielestään oikeasti tehnyt mitään väärin. Vika on aina minussa, koska minä nalkutan turhasta. Ja nalkuttamiseksi katsotaan jokaikinen hiemankaan negatiivinen huomautus. Aina mies vetää nalkutuskortin pöytään ja lopöulta olen usein se joka pyytelee anteeksi.
Asia ei nyt todellakaan ollut iso, mutta paisui aikalailla ja myönnän hermostuneeni ja sanoneeni rumasti riidan aikana miehelleni. Tästä seurauksena mies puristi minua niskasta ja veti hiuksista samalla kun ajoin autoa (lapset kyydissä). Tällöin pienempi lapsista alkoi itkemään.
Kotiin päästyämme menimme lasten kanssa vanhempieni kotiin, jotta tilanne saisi rauhoittua (vanhempani eivät olleet itse kotona). Mieheni tuli hetken päästä perässä ja alkoi haukkua minua lapsille. Hän myös kyseli hämmentyneiltä lapsilta mielipidettä riitaan. Pyysin miestäni poistumaan, mutta hän ei suostunut lähtemään vaan otti nuoremman lapsemme syliin ja lähti kotiin. Menin perässä toisen lapsen kanssa. Laitoin lapset nukkumaan ja päätin yrittää riidan katkaisua pahoittelemalla omaa osuuttani. Mieheni oli kuitenkiin aivan raivona ja pakkasi laukkunsa ja häipyi ovesta ulos.
Hän ilmoitti että olen hänelle täysin ilmaa.
Sain juuri tekstiviestin, jossa hän kertoi tekevänsä jotain, mistä voisin olla vihainen...eli aika suoraan ilmoitti aikovansa pettää.
Mitä ihmettä mun pitäisi tästä ajatella? Kerrottakoon että mieheni on lukuisia kertoja häipynyt omille teilleen kun tulee riitaa. Itse en ole tehnyt niin koskaan lasten syntymän jälkeen. Hän on suuttuessaan totaalisen kylmä ja on jopa itse sanonut ettei pelastaisi minua hengenvaarastakaan, jos on vihainen. Toisaalta hän on normaalimielentilassa ihan hyvä mies ja perheenisä. Ongelmia tulee vain, jos huomautan tai puhun jostakin asiasta, jossa hän mahdollisesti on toiminut väärin. Ikinä hän ei ilman puolusteluja myönnä tehneensä mitään väärin, koska kuulemma todellinen mies ei vaan tee niin.
En ole itsekään täydellinen ja en todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
Kommentit (58)
En usko että mies lähtee mihinkään pariterapiaan. Hän on sanonut ettei halua eikä pysty muuttumaan, koska on lapsena ollut jo samanlainen. Tämä selitys on minun mielestäni jokseenkin kummallinen, koska ei kai kukaan voi aikuisena käyttäytyä kuten lapsena? Mieheni selitys kaikkeen on että hän vaan on sellainen.
Mies ei juurikaan halua puhua aisioista riidan aikana eikä jälkikäteen. Ei selittele yleensä mitään. Hän suosii "lakaistaan maton alle"-taktiikkaa ja on yrittänyt perustella minulle miksi asiat vaan pitää jättää taakse. Minä olen sitten se hankala tapaus hänen mielestään, kun haluan puhua mieltä vaivaavista asioista. Se on hänelle sama kuin riidan haastaminen. Hänellä on tapana muuttua täysin umpimieliseksi riidan yhteydessä. Tällöin hän omien sanojensa mukaan näkee jopa rakkaudentunnustuksen hyökkäyksenä itseään vastaan.
Hän on todella pitkävihainen, mutta toisaalta olettaa kaiken palaavan normaaliksi sitten (tähän voi mennä useita päiviä) kun viha lopulta laantuu.
Tänään hän teki selväksi kuinka naisen pitäisi tietää paikkansa, jotta mies tuntisi itsensä todelliseksi mieheksi. Tämä ymmärretään kuulemma pohjanmaalla, josta mieheni on kotoisin...
Koska en pysty itseäni kovettamaan niin, etteivät mieheni sanat tai teot tuntuisi missään, pelkään löytäväni itseni anelemasta anteeksiantoa...
Kunpa tietäisin miten mieheni kaltaisen ihmisen kanssa voi elää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autossa ollaan ja tukasta revitään ja myöhemmin tiukataan lapsilta mielipiteitä tapauksesta?
Deja vu?
Mikä ihme saa sinut haluamaan tuollaista elämää?
Mitä jos sanoisit
H E I P P A !
Tai lpeta vinkuminen. Ei tuo ole elämää.
ei ne naiset siellä Pohjanmaallakaan ole ovimattoja.
Jos ei mies suostu pariterapiaan tai muuttumaan niin mä lähtisin kylmästi käveleen. Voi olla, että miehesi tekisi elämäsi hankalaksi lasten kautta (uhkailua, kiristystä jne). Mutta nyt nainen sinun tulee päättää haluatko tuollaista lopun elämääsi?
Mietippä aikaa kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja sinä voit taas alkaa elää. Antaisiko miehesi sinulle vapautta vai pitäisi sinua edelleen nyrkin ja hellan välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan halua tällaista elämää. Mieheni saa vain uskoteltua, että vika on vain minussa ja jos vain oppisin elämään hänen tyylillään (=oikea tapa) kaikki olisi hyvin ja riitoja ei olisi.
Olen yrittänyt ehdottaa että tehdään kompromisseja hankalissa asioissa...eli jos minä tule vastaan, hänkin tulee. Lähes poikkeuksetta tilanne on kuitenkin se että minä yritän toimia kuten on sovittu, mutta mies ei, koska hän on omien sanojensa mukaan liian vihainen, eikä voi itselleen mitään. Asia on aina mennyt hänen mukaansa liian pitkälle ja hän muuttuu täysin kylmäksi ja tunteettomaksi. Eli vain mun pitäisi muuttua, koska mies ei vaan pysty/halua.
Ne hetket, jolloin tavallaan sovitaan yhteisistä pelisäännöistä pitävät toivoa yllä, kunnes seuraavan riidan yhteydessä tilanne on aivan yhtä paha kuin ennenkin. Toisaalta meillä on hyvätkin hetkemme ja niiden ja lasten vuoksi olemme yhdessä.
Mieheni puhuu minulle aina kuinka virheiden myöntäminen ja pahoittelu on sama asia kuin että ryhtyisi mulle kynnysmatoksi. Itse en ymmärrä sitä ollenkaan. Todella usein saan kuulla olevani nalkuttaja, jonka kanssa kukaan itseäänkunnioittava mies ei voi olla. Nalkutusta on kaikki mikä ei ole täysin positiivista. Negatiivisista asioista ei voi puhua.
Mä mietin asioita ja mies todennäköisesti hakee itselleen petiseuraa toisaalla.
Mies on niin tehokkaasti saanut mut uskomaan että mä olen vaan niin mahdoton ihminen, eikä kukaan oikea mies kestäisi mua.
ap
ap
mies ei näe mitään ongelmaa käytöksessään eikä lähde pariterapiaan, mieti tarkkaan, miksi itse haluat olla tuollaisen miehen kynnysmattona? Miksi epätoivoisesti haluat jatkaa liittoa? Miksi sun pitäisi mukautua miehen tahtoon? Millaisen kuvan ja mallin annat parisuhteesta lapsillesi? Lapsien vuoksi tuollaiseen suhteeseen ei ainakaan pidä jäädä!
terv. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi murentaa sun itsetuntosi ja jos annat sen jatkaa ei sulla ole joidenkin vuosien jälkeen itsetuntoa ollenkaan jäljellä. Miehesi lienee kyllä persoonallisuushäiriöinen.. narsisti tai jotain... Ehkä olisi hyvä vaan jos pettäisi? Saisit syyn lähteä? Usko vaan,parempia miehiä on todella olemassa!
Asiat sujuvat ihan ok niin kauan kun ei ole riitaa. Mies ei siis mitenkään rajoita vapauttani. Ei hän rajoita sitä myöskään riitojen aikana, mutta minä en vaan halua häipyä lasten luota minnekään. Mies lähtee hyvin usein. Tällä kertaa hän tehosti lähtemisen vaikutusta kertomalla pettämisaikeistaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kuka aikuinen oikeesti uhkailee pettämisellä?
Miten se muka sais sut nöyremmäksi. Kuulostaa, et meidän koiratkin on onnellisempia ku sinä!
Rakkautta on kun voit olla toisen edessä vahingoittuva ilman, että hän käyttää sitä hyväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta tällä kertaa oli se että mies suoraan haukkui minua lapsille. Olen lähes varma että hän eron tullessa yrittää myrkyttää lasten mielen minua vastaan.
ap
No voi olla, mutta älä sinä alennu samalle tasolle. Voit myös aina kertoa lapsillesi, että sinä rakastat heitä aina ja he ovat etusijalla. Parempi seesteinen yksinhuoltajan elämä kuin perhe väkivaltaa (henkistä tai fyysistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erotilanteissa usein haukutaan ex-puolisoa,mutta so what? Et kai oikeasti usko, että lapset uskoisivat isäänsä ja kääntyisivät sua vastaan? Varsinkin jos itse olet heitä kohtaan rauhallinen, määrätietoinen, luotettava, et uhkaile jättämisellä jne kuten heidän isänsä? Ihan oikeasti mieti parisuhdettasi jonkun ulkopuolisen kanssa, jos et yksin tein uskalla tehdä sitä päätöstä. Ei kuullosta siltä et olisit onnellinen, pikemminkin vaikutat olevan koko ajan varpaisillasi, että mitä uskallat omallemiehellesi sanoa! Etsi onnesi niin se löytää sinut :o) Lapsetkin pärjäävät paremmin kun on onnellinen äiti :o) Tsemppiä!
Mieheni on todella paha suustaan, kun on vihainen. Toisaalta osaan minäkin loukata vihaisena. Mieheni on vain päättänyt että hänen käytöksensä on enemmän ok, koska minä olen aina sanonut tai tehnyt jotain mikä sen on aiheuttanut tai vaikken olisikaan, niin vitutus riittää syyksi.
Minä pystyn usein hyvin lyhyenkin ajan sisällä pahoittelemaan omaa osuuttani ja tämä vain pahentaa tilannetta koska myös se ärsyttää miestäni. Hän vetäytyy täysin jopa useiksi päiviksi, enkä pysty tekemään mitään sovinnon aikaansaamiseksi. Niin monta kertaa olen sortunut analemaan anteeksiantoa riippumatta siitä mistä koko riita sai alkunsa. Ja lähes yhtä monta kertaa olen saanut siitä hyvästä kuulla kunniani.
Ei se lähteminen ole niin helppoa. Olen itsekin alkanut epäillä että minussa on jotain vikaa, enkä kelpaisi kenellekään hyvälle miehelle, kuten mieheni on sanonut.
ap
Mieheni ei uhkaile jättää lapsia, vaan minut. Tosin hän kyllä täysin huolettomasti häipyy silloin kun siltä tuntuu ja tietää että minä huolehdin lapsista. Aluksi lapset kyselivät enemmän, mutta nyt he ovat jo tottuneet siihen ettei ole tietoa missä isä on.
Mies on kyllä hyvä isä lapsille ja rakastaa heitä varmasti. Tämä omille teille lähteminen kyllä lisää epäluottamusta lasten ja isän välille. Mies ei näe tätä lainkaan. Ilmeisesti mieheni isä on toiminut samoin kuin mieheni oli pieni. Mies ihailee isäänsä valtavasti ja yrittää monessa asiassa seurata isänsä jalanjälkiä. Tilanne mieheni lapsuudenkodissa ei kuitenkaan juuri miltään osin vastaa meidän tilannettamme.
Miehelleni on tärkeää saada tuntea itsensä miehekkääksi ja ilmeisesti se että huomautan jostakin epäkohdasta, saa hänet tuntemaan etten arvosta häntä. Siksi minun on todella vaikea sanoa mieltä painavista asioista. Ja sitten kun mitta tulee täyteen, niin asiat ovat patoutuneet, saatan sanoa asian epäystävällisemmin kuin olisi tarpeen. En siis itsekään ole puhdas pulmunen.
ap
usko nyt: mene juttelemaan jonkun ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa, joka on erikoistunut parisuhdeongelmiin! Sen perusteella voit sitten miettiä mitä teet. Tällä palstalla ongelmaan ei tule ratkaisua. Olet aivan yhtä arvokas kuin miehesi. Miehesi ei ole Ukko ylijumala jolla olisi kaikki tietämys kaikesta ja jolta sinun kuuluisi aina ottaa kuuliaisesti haukut vastaan. Miehesi ei ole ns "hyvä mies" joten suhtaudu hänen sanomisiinsa erittäin kriittisesti. Hae apua.
et koskaan ole miehellesi kuin piika ja se, mitä hän haluaa. on jo alistanut sinut pelkäämään hänen suuttumustaan ja pitää sinua vallassaan. huomaa siitä, että vei lapsen ja tiesi, että tulet perässä.
olin samassa tilanteessa ja pahemmassa. mies, kun huomasi hallintansa minuun pettävän, tuuppasi rappusia alas kuolemaan. eipä tullut minulle kuolema, eikä miehelle tuomiota, mutta muuten elää tekojensa kanssa.
älä anna alistaa ja syyllistää itseäsi. älä anna itsesi kadottaa itseäsi, sillä, että mies käyttää lapsia välineenä hallita sinua.
teet tolle tilanteelle oikeasti jotain ennen kuin olet siinä uskossa, että vika on vain ja ainoastaan sinun...
Kukaan meistä ei ole syytön tai viaton ja varmasti olet ollut hankala ja vittumainen itsekin mutta tuo kommentti nostaa mulla karvat pystyyn. Tuota kun juutut kuuntelemaan niin alat jossain kohtaa uskoa siihen itsekin...
Olen itsekin alkanut epäillä että minussa on jotain vikaa, enkä kelpaisi kenellekään hyvälle miehelle, kuten mieheni on sanonut.
ap
vaikka tuollaista tapahtuisi harvoinkin. Miehesi vaikuttaa jokseenkin mielenvikaiselta ja vähintäänkin epätasapainoiselta. Ja käy vielä käsiksi. En usko että olette parina terapian tarpeessa, miehesi kannattaisi kyllä yksilönä hakea mielenterveydellistä apua.
Suoraan sanottuna en uskaltaisi asua hänen kanssaan lapsineni, ties miten keksii loukata sinua vielä satuttamalla heitä.
Olen nyt täysin tosissani. Hakeudu turvakotiin lasten kanssa. Minusta on hälyyttävä merkki, että ottaa lapsen mukaan ja lähtee ajelemaan, vaikka tällä kertaa ajoikin vain kotiin. Tuo kertomasi ei ole normaalin ihmisen käytöstä, vaikka se sinusta voikin siltä tuntua kun olet häneen tottunut.