Vaaditteko, että noin 8-v. lapsenne kertovat AINA missä ovat, kenen kanssa jne?
Minua ihmetyttää joidenkin lapseni kavereiden tyyli, että mennää ja tullaan ja ilmoitellaan kotiin, jos ilmoitellaan. Meillä on ollut se linja, että aina pitää kysyä lupa, jos haluaa mennä koulusta tai ulkoa kaverin luo, samoin jos haluaa tulla vaikka jonkun kyydillä koulusta.
Samoin jos joku kaveri on tulollaan meille tai meidän kyytiimme, varmistan että hänellä on vanhempiensa lupa. Vieraampien lasten kohdalla haluan aina sopia kyläilyt sun muut aikuisten kesken, en lasten välityksellä.
Joskus olen joutunut kovistelemaan omaa lastani tästä, kun hän "unohtaa" ilmoittaa missä on ja kenen kanssa. Viimeksikin lapsi löytyi vain nimeltä tuntemani kaverinsa luota läehs 10 km:n päästä. Sinne oli kuulemma menty bussilla ja loppumatka vanhempien autolla. Olin vihainen lapselle, kun hän unohti pyytää luvan moiseen seikkailuun. Mutta samalla suututti kaverin vanhempien toiminta, kun he noin vain ottivat puolivieraan lapsen hoteisiinsa varmistamatta, sopiiko se meille ollenkaan.
Sanoin kyllä vanhemmille (joita en siis tuntenut ennalta ollenkaan), että toivoisin tällaisesta sovittavan ensi kerralla aikuisten kesken. He vain totesivat naureskellen että joo, no meille tämä sopi kyllä oikein hyvin ja meille saa kyllä aina tulla.
Olenko minä tässä friikki vai joku muu???
Kommentit (43)
mutta kuitenkaan sun lapsi ei sitä tee... miksiköhän? Ei taida totella ihan aina, kun ei muista tms? i] ap
Meillä ei vielä ole unohtunut tuo ilmoittamis-/kysymissääntö...
Onko teille siis aivan sama, missä tai kenen kanssa lapsenne on?
Minä en todellakaan halua päästää lastani kaverille, jonka vanhempien kanssa en ole vaihtanut sanaakaan. Tietenkin haluan varmistaa, että kyseessä on suht ok perhe, vanhemmat ylipäätään huolehtivat lapsistaan jne. Useimmiten toki onkin näin, mutta onko se nyt niin iso vaiva varmistaa, kenen hoteisiin lapsensa lykkää?
Mutta näköjään moni muu sitten ajattelee toisin. Kyllähän niitä synttärivieraitakin on monesti nähty, joiden ventovieraat vanhemmat heittävät vain heittävät lapsensa tien varteen viitsimättä käydä ovella tervehtimässä, saati että jättäisivät puhelinnumeroaan. Ja tätä on tapahtunut jo alle kouluikäisten kanssa.
ap
kuten varmasti suurin osa tietää, jos lapseni olisi menossa tuntemattomalle lapselle, en tiedä, miten sen tilanteen siinä hetkessä hoitaisin, mutta näin ei ole vielä koskaan käynyt, voin alkaa pohtimaan vaihtoehtoja eri-ikäisille.
Sä luet nyt miten haluat, ja siksi luulet, ettei suurinta osaa kiinnosta, suurimmalla osalla lie asiat hallinnassa, vaikka teillä sattuukin näitä lapsuksia enemmän kuin muilla. Eli lapsi lähtee mihin sattuu, ilmoittamatta. Mutta siis varmaan onneksi tosi harvoin.
Koskaan ei ole kukaan soitellut mulle, että saako lapsesi olla täällä, enkä ole tehnyt sitä itsekään, jostain syystä olen luottanut näihin lapsiin, omiin ja kyläileviin. Ja luotan, kunnes jokin saa asian muuttumaan.
Kännykkä mukana, kotiintuloaika. Kauas ei saa mennä. Naapuruston lapset pyörivät keskenään, minun ei tarvitse tietää aivan tarkkaan, kenen kanssa hän juuri sillä sekunnilla on.
Kaverit jotka käyvät ovat etupäässä tuttuja, sillä ovat samalla luokalla ja nyt kun tuli uusia luokalle, ovat jo nimeltä tuttuja. Jos meille vieraita lapsia tulee, ovat näitä uusia luokkatovereita. En ole koululaisten vanhemmilta kysynyt lupaa. On itsestäänselvä oletus, että on lupa ja minusta on vanhempien asia, jos lapsi liikkuu luvatta. Itse sanon, jos meille ei saa tulla. Saatan sanoa sen jo aamulla. Samoin jos saa tulla poikkeavaan aikaan. Siis itse sovin oman lapseni kanssa. Lapsi tule ekoulusta kotiin ja sanoo, kenen kanssa on. Etukäteen pyytää minulta luvan, jos menee suoraan koulusta ja näitä on harvoin. Mutta meillä liikutaan etupäässä alle kilometrin alueella ja harvemmin vähän laajemmallla parin kilometrin alueella, eikä bussilla liikuta. Sun pitää miettiä, miten haluat lapsesi toimivan ja pitää siitä kiinni. Vanhempiin en itse olisi yhteydessä kuin erityistapauksissa.
Lapsi vajaa 8v. ja ei muista itse ilmoittaa, mutta minä soitan itse hänelle.
Vanhemmille en soittele, kun hätätapauksissa.
Monet vanhemmat ei halua yhteydenottoja ja en itsekkään halua, että minulle soitetaan.
Esikoinen on ekalla ja uusiin luokkakavereihin on myös tutustunut kotona ja jätän sinne puhelinnumeroni ja lapsella kännykkä jolla soittaa jos tulee tarve.
Sovin ajan kun haen lapsen.
Itse olen lapsena saanut kotiarestia jos lähden omille teilleni.
Miehen äiti tietää pienemmässä kaupungissa todella hyvin lapsien liikkumiset. Siellä vanhemmat ilmoittaa toisilleen missä lapset luuraa.
En itse voisi kuvitella että meidän mukaan lähtisi lapsen kaveri ilman että asia varmistetaan hänen vanhemmilta ja odotan että kukaan ei katoa lapseni kanssa!
Muutaman tunnin voisin olla lapsen olinpaikasta tiedoton mutta kyllä sitten alkaa harkinta poliisille soittamisesta.
Enhän sillä perusteella kuitenkan ryhdy rajaamaan, kenen kanssa voi viettää aikaa. Lapsilla on puhelimet ja kotiintuloajat. Samoin meille saa tulla kavereita, koulun jälkeen asiasta ei tarvitse ilmoittaa, mutta kun olen kotona, kysyvvät luvan ja ilmoitan sopiiko. Yleensä sopii.
Onko teille siis aivan sama, missä tai kenen kanssa lapsenne on?
Minä en todellakaan halua päästää lastani kaverille, jonka vanhempien kanssa en ole vaihtanut sanaakaan. Tietenkin haluan varmistaa, että kyseessä on suht ok perhe, vanhemmat ylipäätään huolehtivat lapsistaan jne. Useimmiten toki onkin näin, mutta onko se nyt niin iso vaiva varmistaa, kenen hoteisiin lapsensa lykkää?
Mutta näköjään moni muu sitten ajattelee toisin. Kyllähän niitä synttärivieraitakin on monesti nähty, joiden ventovieraat vanhemmat heittävät vain heittävät lapsensa tien varteen viitsimättä käydä ovella tervehtimässä, saati että jättäisivät puhelinnumeroaan. Ja tätä on tapahtunut jo alle kouluikäisten kanssa.
ap
Monet vanhemmat ei halua yhteydenottoja ja en itsekkään halua, että minulle soitetaan.
Joitakin ihmisiä en opi sitten ikinä ymmärtämään.
Enhän sillä perusteella kuitenkan ryhdy rajaamaan, kenen kanssa voi viettää aikaa.
Kyllä minä vaan rupeaisin rajaamaan, jos kaverien vanhemmat olisivat juoppoja tai muuten täysin huithapelin oloisia.
Lapseni siis valitsevat itse kaverinsa.
ja itse asiassa ei mene yhtään mihinkään ilman että siitä on sovittu.
Onneksi pojan kavereiden vanhemmat noudattavat samaa linjaa ja aina tiedämme ja sovimme missä lapset ovat.
Yksikään vanhempi ei ilman aikuisten sopimista hae lasta mihinkään, ei ikinä. Me äidit soittelemme tai viestittelemme liki päivittäin.
Niuhoja? Joo, ollaan. Mutta näin meillä toimitaan.
Monet vanhemmat ei halua yhteydenottoja ja en itsekkään halua, että minulle soitetaan.
Joitakin ihmisiä en opi sitten ikinä ymmärtämään.
en myöskään ota meille ketään jos vanhemmat eivät ole tuttuja.
Samoin jos otan luokkakaverin kyytiin tm. ilmoitan vanhemmille. Ja haluan todella tietää kenen kyytiin lapseni menee!
enkä todella kysy saavatko he tulla meille jos tulevat. Enkä koko aikaa tiedä kenen luona poika on. Soitan välillä jos on pidempään pois. Ei ole kyllä kertaakaan yli kilometrin päässä ollut. Tässä samalla alueella pyörivät.
ja samaa olen ihmetellyt kyllä.. tunnen toisinaan olevani todella tiukkapipoinen. Samoin vaadin, että ala-asteikäisten yökyläilyista sovitaan vanhempien kanssa, ei pelkästään lapset keskenään sovi. Mutta tässäkin tunnen olevani poikkeus.
Kyllä minäkin sovin vanhempien kanssa yökyläilyt ja harrastuksiin kuljetukset, vaikka siis en aina tiedä tarkasti missä 8-v on menossa.
niin kauan kun eletään saman katon alla. Aivan samantekevää, minkä ikäisestä henkilöstä on kyse. Eli ilmoitusvelvollinen olen myös minä ja mieheni. Ei vain lapset.