Ovatko aspergerit väkivaltaisia?
Vai onko tämä sidoksissa johonkin toiseen häiriöön, jossa esiintyy aggressiivisuutta? Lueskelin aspergerin "oirelistaa" ja kauhulla tajusin, että oma poika täyttää ison osan kriteereistä...on todella älykäs matemaattis-loogisesti, kuitenkin surkea omanikäisten lasten kanssa (vanhemmat ja nuoremmat ok, pitää etenkin vauvoista) ja muutenkin aika ristiriitainen tyyppi. Jotain yliherkkyyksiä, ei viihdy pukeissa vaan hyppisi alushousuillaan jatkuvasti jne.
Tuo väkivaltaisuus tulee esiin lähinnä päiväkodissa, ryhmätilanteissa. Saattaa lopettaa leikkinsä ja lähteä vessaan, matkalla sinne spontaanisti lyö matkan varrella olevaa lasta ilman, että ilmekään värähtää. Toisaalta on ihan kipsissä tunteidensa kanssa, halailee ja suukottelee uusiakin tuttavuuksia, ähkii vihaisena eikä osaa sanoa, mikä on hätänä.
Kommentit (9)
...ja aikuisetkin voivat olla väkivaltaisia samalla lailla kuin hyvin pieni lapsi: huitoo pahaa pois, lyö sitä mikä harmittaa, tajuamatta mitä se muille aiheuttaa tai ettei niin saisi tehdä.
Sellaiset aspergerit jotka pärjäävät normaalielämässä, yleensä ovat päinvastoin hyvin tarkkoja siitä että noudattavat sääntöjä ja että muutkin noudattavat (heillä on usein korkea moraali ja pyrkivät tekemään "oikein"). Sellaisiin tavoitteisiin ei väkivalta kuulu.
Minulla on ollut kaksi asperger-oppilasta. Kumpikaan ei ollut varsinaisesti aggressiivinen tai väkivaltainen, vaan todella herkkiä ja huolehtivia persoonia. Toinen kyllä oli suuttuessaan hyvin arvaamaton, ei pystynyt kontrolloimaan itseään. Tämä poika purki suuttumustaan onneksi lähinnä materiaan, ei ihmisiin.
Toinen ei taas lainkaan väkivaltainen, vaan suuttuessaan/hermostuessaan, pikemminkin vetäytyvä/ahdistunut.
Itsemurha-ajatukset sen sijaan on tyypillisiä jo lapsena.
Olen harmissani, koska en tiedä miten auttaa lasta. Hän oli erään tunnepelin avulla kertonut päiväkodissa asioista, jotka häntä harmittavat mutta tapahtuivat kuukausia sitten...muistinsa on todella hyvä mutta tuosta herkkyydestä ei aina voi olla varma, ennenkuin sitten tämmöisissä tilanteissa. Meille vanhemmille ei uskoudu, vaikka kuinka houkuttelemme avautumaan. Kuitenkin viihtyy kanssamme ja tietää olevansa rakastettu.
ap
Osa tuosta on pienelle lapselle ihan normaalia. Esim. meidän pojalla, jolla ei ole As-piirteitä ja joka ei ole erityisen aggressiivinen, oli lyhyt kausi päiväkodissa, jolloin saattoi ohimennen huitaista kevyesti tai tönäistä toista lasta. Ja ikää tässä vaiheessa kuitenkin jo 5-6 v. Tarkoitus oli kai testata muiden reaktioita tai vähän kiusata. Aika nopeasti tähän kyllä pk:ssa puututtiin ja se meni ohi.
Olemme olleet 4-vuotiaasta, yli 20 vuotta ystäviä, vaihtelevasti tietenkin. Hänellä todettiin, vanhempien naiiviuden ja kokemattomuuden ja liiallisen suojelunhalun vuoksi, vasta 18-vuotiaana Asperger. Hän on tyttö, taisiis nainen, mutta kommunikointitaso ja empatiakyky on tarhaikäisen laatua. Älykkyys todella suuri. Nuorempana turhautui hyvinkin usein sosiaalisiin tilanteisiin ja lähti pois tai kävi agressiiviseksi. Myös löi itseään kun ei ymmärtänyt edes omaa itseään. Varmasti turhauttavaa. Minä 4v sanoin äidilleni, kun oli huolissaan raivopuuskista, että "kyllä se ohi menee kun vaan annat olla" :D Mutta nii, sitä oppi käsittelemään ja nykyään ihmiset ihmettelevät meidän suhdetta. Aspergereille nimittäin pitää sanoa suoraan että "Älä puhu näin" tai "Älä syö räkää muitten edessä" koska eivät ymmärrä itse "kirjoittamattomia sääntöjä" sosiaalisissa tilanteissa.
Itsellä on lähinnä töissä tullut aspergerit vastaan. Osa on väkivaltaisia, osa ei. Mutta kyllä väkivaltaisuus on yleisempää kuin valtaväestöllä, tosin joissain tapauksissa johtunee ymmärryksen puutteesta ja turhautumisesta ympäristöön, jossa ei ymmärretä (esim. monia juuri nuo ryhmätilanteet ahdistavat).