Järkyttävä ahdistus päällä

Minulla auttoi näihin kun tajusin, että hei haloo, ei kannata pyöriä oman navan ympärillä ja analysoida ja rypeä rypemisen jälkeen. Kunhan vain elää elämänsä niin se on siinä.

Kurkun kuristamiset ja paniikit loppuivat siihen.

Tsemppiä sulle ja toivottavasti löydät vähän keveämmän otteen elämään. Tää elämä tulee elettyä ihan samalla tavalla, vaikka ei kaikkea niin vakavasti otakaan ja ryve omissa tunteissaan ja oloissan.

Avauduin tänne palstalle vaikka tietysti tiesin, että vastaan voi tulla mitä vain. Sekin helpotti, kun sai kirjoittaa ja todella ihmeissäni olen siitä, että aivan tuntemattomien ja anonyymien ihmisten kanustavat vastaukset ja empaattisuus voi auttaa näin paljon. En hakenut sääliä tällä kirjoituksellani, purin vain tuntojani ja ehkä jotain muutakin voi tämän ketjun lukeminen auttaa. On olemassa kuitenkin ymmärtäväisiä ihmisiä tässä maailmassa. Meillä kaikilla kuitenki on surumme ja ahdistuksemme, milloin suuremmat, milloin pienemmät.

Tunnistan oireet ja tiedän nykyään mistä on kyse. Paniikkia oli aikaisemmin ja vieläkin sitä koen. Lääkettä en syö. Se menee ohitse. Pitäis miettiä mistä tämä johtuu.