Järkyttävä ahdistus päällä

ymmärrän, että olosi voi olla kurja :(.

Tässä joitakin vinkkejä, joista itse joskus olen saanut hitusen apua...

Kokeile juoda lämmintä maitoa tai kaakaota. Kauravellikin saattaa helpottaa oloa.

Käy suihkussa. Laita jotain miellyttävän tuoksuista pesuainetta. Laita vaikka sauna päälle.

Käy piipahtamassa ulkona. Se voi rentouttaa.

Venyttele.

Lisääkin voin keksiä, jos haluat...

naistenlehtiä,muotia, vaatteita, kampauksia, laihduttamista, jotain ihanaa miestä



itselläni mieli tuommoisista nollautuu.

Jos viiniä ei ole, niin ota ihan jääkylmä suihku. Niin jäinen että adrenaliini alkaa virrata. Kuulostaa oudolta, mutta tämän takia avantouintikin on niin suosittua.

ymmärrän, että olosi voi olla kurja :(.

Tässä joitakin vinkkejä, joista itse joskus olen saanut hitusen apua...

Kokeile juoda lämmintä maitoa tai kaakaota. Kauravellikin saattaa helpottaa oloa.

Käy suihkussa. Laita jotain miellyttävän tuoksuista pesuainetta. Laita vaikka sauna päälle.

Käy piipahtamassa ulkona. Se voi rentouttaa.

Venyttele.

Lisääkin voin keksiä, jos haluat...

Vaikka tuntuukin hullulta keskellä yötä, syön ehkä jotain ja lohduttaudun sillä, että huomenna vien reseptin uusittavaksi ja tilaan ajan lääkärille muutenkin. Selviän kyllä tästä yöstä.

on ahdistusta ja pitkäaikainen masennus (bipolaarihäiriö) ja usein välttelen tietoisesti tilanteita joissa aavistelen ahdistuvani, sillä se on tunnetila joka "jää lukkoon", ikään kuin kasvaa ahdistavammaksi ellei sitä saa poikki.



Tässä harhautus ahdistusololle: Ankkavauvat tuulessa!

joka alkoi iltaisin kello 6-7 ja kesti muutaman tunnin. Ihan uskomatonta, että ahdistus voi tulla niin säntillisesti muutaman kuukauden ajan ja samoihin aikoihin. Aluksi kävin lääkärissä moneen kertaan ja tarkistivat kaiken maailman arvot ja stressistäkin kysyttiin, kurkun kuristukseen sain kortisonipiikkiä ensiavussa. Joku henkinen kriisi se varmasti oli. Minua auttoi lopulta se, että ajattelin, että ahdistus ei tapa, se on vaan ikävä tunne ja menee ohi. Kärvistelin aina kun se iski ja ajattelin, että ehkä se seuraavan kerran kestää vähemmän aikaa. Ajattelin, että ehkä tämä on vaan minun elimistöni tapa kertoa, että mieti hetki itseä ja omaa oloa, rauhoitu, lepää, kuuntele mitä on mielessä. Lopulta tuli päivä, kun ahdisti vähemmän, sitten päivä kun ei enää ahdistanut yhtään.



Joskus vieläkin saan vastaavia paniikkikohtauksia, mutta nyt tiedän, että ne eivät ole vaarallisia, ne on ikäviä, mutta juurikin noin kun itsekin teet, eli luet jotain hömppää, keität teetä ja rentoudut, ne menevät ohi, joskus siihen menee minuutti pari, joskus pari tuntia, mutta aina ne menevät ohi. Annan itselleni aikaa juuri sen verran kuin tarvitsee sen ahdistuksen laukeamiseen. Tunne on ikävä, mutta kun sitä miettii ja hengittelee, niin tajuaa, että ei tässä ole kuitenkaan olla tukehtumassa. On vaan semmoinen ikävä tuntemus, pala kurkussa tai vastaavaa. Se menee ohi. Tärkeintä on kohdistaa ajatukset mukaviin juttuihin samalla kun rauhoittelee omaa mieltä.

oikeasti kuntoon? Reseptien uusiminen ei sitä ole. Katsopa tuota yleareenan ohjelmaa, erittäin hyviä ajatuksia.

Olen elämässäni käynyt viisi vuotta psykoterapiassa, satunnaisesti sen loputtua psykiatrilla. En saanut pysyvää apua. Tietysti voisin hakeutua taas johonkin ammattiauttajalle, olen vain päätynyt siihen, että ahdistuskohtauksen saan ohi vain jollain tabletilla. Se kumpuaa jostain, ja on osa minua enkä siihen puhumalla apua saa.

toivon, ettet loukkaannu etkä murehdi noiden ihmisten kommentteja. He eivät ymmärrä, mitä juuri sinä joudut ja olet joutunut kokemaan. Heidän on helppo sanoa, koska he eivät ole joutuneet elämään sinun elämääsi. Sinun tuskaasi ei saa vähätellä.

Niin tässä olisi yksi ylihauska oravavideo...

joka alkoi iltaisin kello 6-7 ja kesti muutaman tunnin. Ihan uskomatonta, että ahdistus voi tulla niin säntillisesti muutaman kuukauden ajan ja samoihin aikoihin. Aluksi kävin lääkärissä moneen kertaan ja tarkistivat kaiken maailman arvot ja stressistäkin kysyttiin, kurkun kuristukseen sain kortisonipiikkiä ensiavussa. Joku henkinen kriisi se varmasti oli. Minua auttoi lopulta se, että ajattelin, että ahdistus ei tapa, se on vaan ikävä tunne ja menee ohi. Kärvistelin aina kun se iski ja ajattelin, että ehkä se seuraavan kerran kestää vähemmän aikaa. Ajattelin, että ehkä tämä on vaan minun elimistöni tapa kertoa, että mieti hetki itseä ja omaa oloa, rauhoitu, lepää, kuuntele mitä on mielessä. Lopulta tuli päivä, kun ahdisti vähemmän, sitten päivä kun ei enää ahdistanut yhtään.

Joskus vieläkin saan vastaavia paniikkikohtauksia, mutta nyt tiedän, että ne eivät ole vaarallisia, ne on ikäviä, mutta juurikin noin kun itsekin teet, eli luet jotain hömppää, keität teetä ja rentoudut, ne menevät ohi, joskus siihen menee minuutti pari, joskus pari tuntia, mutta aina ne menevät ohi. Annan itselleni aikaa juuri sen verran kuin tarvitsee sen ahdistuksen laukeamiseen. Tunne on ikävä, mutta kun sitä miettii ja hengittelee, niin tajuaa, että ei tässä ole kuitenkaan olla tukehtumassa. On vaan semmoinen ikävä tuntemus, pala kurkussa tai vastaavaa. Se menee ohi. Tärkeintä on kohdistaa ajatukset mukaviin juttuihin samalla kun rauhoittelee omaa mieltä.

päättelin sen siitä, että istuessani terkalla, ahdistus laantui. Jotenkin siellä lääkärissä sitä koki olevansa turvassa. Tästä minä tajusin, että pitää vaan jotenkin oppia tuntemaan turvallisuuden tunnetta, koska ihan turvassahan sitä oikeasti oli. Usein ahdistus varmaan tuleekin iltaisin ja öisin juuri sen takia, että luontaisesti ihmiset pelkäävät pimeätä. Eli nyt vaan mietit, että huomenna on päivä ja mitään ei tapahdu pahaa sitä odotellessa. Naistenlehtiä ja kaakaota ja rentoa oloa, niin kyllä se siitä.

Meidän lapsemme on kuolemansairas, ennuste erittäin huono ja elää korkeintaan 6kk enää. i]

...voimia ja toivoa teille! Oon rukoillut puolestanne - tältä pohjalta: http://www.healingrooms.fi

takia) että onko minulla edes "oikeutta" tuntea tätä pahaa oloa ja ilman häpeää mennä puhumaan lääkärille asiasta? Se on kuitenkin hyvin mitätön asia tässä maailmankaikkeudessa ja olen sentään vielä elossa. Toisaalta se on juuri nyt minun subjektiivinen kokemukseni ja ikävä sellainen. Toivon todellakin voimia kaikille niille, joilla asiat ovat vielä huonommin. Toivottavasti heillä olisi hiukan tasapainoisempi mieli ja psyyke käsitellä asioita, itselläni se on kovin heikko ja häilyvä.

takia) että onko minulla edes "oikeutta" tuntea tätä pahaa oloa ja ilman häpeää mennä puhumaan lääkärille asiasta? Se on kuitenkin hyvin mitätön asia tässä maailmankaikkeudessa ja olen sentään vielä elossa. Toisaalta se on juuri nyt minun subjektiivinen kokemukseni ja ikävä sellainen. Toivon todellakin voimia kaikille niille, joilla asiat ovat vielä huonommin. Toivottavasti heillä olisi hiukan tasapainoisempi mieli ja psyyke käsitellä asioita, itselläni se on kovin heikko ja häilyvä.

ahdistavana tekiänä ihan omaa luokkaansa, mutta eihän tässä maailmassa voi elää siten, että omat tunteet pitää kieltää, koska aina on olemassa joku, jolla on vielä kurjemmin asiat.

ap, Kyllä sinulla on oikeus kertoa pahasta olosta ja ahdistuksesta ja saada siihen apua. Eikä sinun tarvitse hävetä yhtään. Ei täällä kukaan saisi kun hävetä, kukaan ei ansaitsisi apua, jos siihen vaadittaisiin se, että itsellä menee kaikista huonoimmin.

Sinä, joka kirjoitit lapsesi menettämisestä. Olen pahoillani siitä, että joudut kokemaan niin suurta tuskaa, mutta lapsesi on täällä vielä ja minua harmittaa enemmän se, että käytät energiasi täällä toisten murheiden vähättelyyn, kuin lapsesi hellittelyyn ja oman tuskasi käsittelyyn. Yritän ymmärtää asian siten, että tuskasi on niin suuri, että purat sitä nyt näin. Toivon kuitenkin sinulle ja tyttärellesi ihania yhteisiä hetkiä ja voimaa olla rakastava ja rohkea äiti vaikeassa tilanteessa.

Ei surun määrässä voi kilpailla. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa käsitellä surua ja ahdistusta. Itse menetin äitini jokin aika sitten ja pohdin samaa, että onko oikein surra, kun monella muulla on asiat paljon huonommin. No tottakai on, ei surukaan lopu ennen kuin on surrut tarpeeksi.



Kyllä sinulla ap on ihan "lupa" olla ahdistunut, vaikka jossain päin maailmaa jossakin on lapsi kuolemansairas. Hae kuitenkin apua ahdistukseesi. Oli se sitten lääkkeellistä tai vaikka keskusteluapua. Yökkö

Avauduin tänne palstalle vaikka tietysti tiesin, että vastaan voi tulla mitä vain. Sekin helpotti, kun sai kirjoittaa ja todella ihmeissäni olen siitä, että aivan tuntemattomien ja anonyymien ihmisten kanustavat vastaukset ja empaattisuus voi auttaa näin paljon. En hakenut sääliä tällä kirjoituksellani, purin vain tuntojani ja ehkä jotain muutakin voi tämän ketjun lukeminen auttaa. On olemassa kuitenkin ymmärtäväisiä ihmisiä tässä maailmassa. Meillä kaikilla kuitenki on surumme ja ahdistuksemme, milloin suuremmat, milloin pienemmät.

Avauduin tänne palstalle vaikka tietysti tiesin, että vastaan voi tulla mitä vain. Sekin helpotti, kun sai kirjoittaa ja todella ihmeissäni olen siitä, että aivan tuntemattomien ja anonyymien ihmisten kanustavat vastaukset ja empaattisuus voi auttaa näin paljon. En hakenut sääliä tällä kirjoituksellani, purin vain tuntojani ja ehkä jotain muutakin voi tämän ketjun lukeminen auttaa. On olemassa kuitenkin ymmärtäväisiä ihmisiä tässä maailmassa. Meillä kaikilla kuitenki on surumme ja ahdistuksemme, milloin suuremmat, milloin pienemmät.

laitapa vaikka lämmintä vettä vatiin ja jalat siihen kylpyyn.

Avauduin tänne palstalle vaikka tietysti tiesin, että vastaan voi tulla mitä vain. Sekin helpotti, kun sai kirjoittaa ja todella ihmeissäni olen siitä, että aivan tuntemattomien ja anonyymien ihmisten kanustavat vastaukset ja empaattisuus voi auttaa näin paljon. En hakenut sääliä tällä kirjoituksellani, purin vain tuntojani ja ehkä jotain muutakin voi tämän ketjun lukeminen auttaa. On olemassa kuitenkin ymmärtäväisiä ihmisiä tässä maailmassa. Meillä kaikilla kuitenki on surumme ja ahdistuksemme, milloin suuremmat, milloin pienemmät.

ja jospa se unikin sitten tulisi. yökkö

Oikeastaan yllättävän viisas teko tuo palstalle avautuminen. En olisi itse ehkä uskaltanut jos olisi ollut paha hetki päällä, täällä kun kävelee vastaan milloin mitäkin... :D Mutta oikein arvioit, ja hyvä että olet saanut jotain lohtua ja tukea.



Itse koitan aina ajatella aina pahan ahdistuskohtauksen tullessa päälle että kyseessä on ikään kuin auton varashälytin joka pärähtää soimaan ihan syyttä suotta. Vaikka miten ujeltaa ja tuuttaa, tosiasia on kuitenkin se, että kaikki on ihan hyvin, välitöntä vaaraa ei ole. Mun aivot ne on vaan vähän karanneet käsistä.



Rauhallista loppuyötä sinulle! Ja kaikille muillekin tässä ketjussa.

mukavaa, että öiseen aikaankin täällä joku kirjoittelee. Meno on ihanan rauhallista päivään verrattuna. Mulla vielä 6 tuntia vuoron päättymiseen.

mukavaa, että öiseen aikaankin täällä joku kirjoittelee. Meno on ihanan rauhallista päivään verrattuna. Mulla vielä 6 tuntia vuoron päättymiseen.

Yökkö

Miten te ihmiset voitte olla niin sairaita, että nauratte ja saatte oloonne helpotusta katselemalla jonkun eläimen hätää ja kärsimystä. Tämä kohdistettu siis ankkavideolinkin laittaneelle. Surullista