Vitosluokkalaisen pojan jatkuvat unohdukset

Milloin on avain hukassa, milloin läksykirjat, vaatteet tai bussilippu.

tai ainakin nuo 10-11v pojat, joita meillä pyörii. Oman pojan vaatteita ja tavaroita on kai pitkin kylää, mutta kyllä meilläkin melkein aina on jonkun muun tavaraa. Yritän sitten palautella niitä kun omistajia näkyy, mutta yksi pyöräilykypärä ja parit hanskat ovat olleen meillä jo toista vuotta, eikä kukaan tunnusta niitä omikseen. Pahinta on tietenkin se, että poika unohtaa kännykän kotiin tai lataamatta ja on jollain kavereistaan eikä muista tulla kotiin. Sitten pitää soitella ympäriinsä. Tosin muutkin vanhemmat joutuvat tekemään samaa.

Pelkään että poika jää samanlaiseksi kuin isänsä. Olen kantanut isästäkin vatsahaavaa koko aikuisiän. On täysin mahdotonta tietää, että muistaako mies palauttaa päiväkotiin tärkeän lapun tai viedä lapselle sinne kurikset tai onko hukannut hälle elintärkeän reseptin joka kerta, kun sitä lääkettä pitäisi hakea 3kk välein tai onko kännykkä jäänyt lataamatta tai onko lompakko jäänyt töihin tai avaimet kotiin.



ap

meillä isi meinasi äsken jättää pojan uimahallille, kun poika väitti että pääsee kaverin kyydissä takaisin. Minä sitten aloin ihmetellä miksi mies ei lähtenyt hakemaan poikaa ja kerroin että sen kaverin uimaharjoitukset ovat vasta perjantaina... Ehkäpä poika siellä odotellessaan oppi jotain tai sitten ei. Hyvin on mieskin elämässään pärjännyt vaikka pikkuasiat unohtuu. Ei se silloin paljon naurattanut kun yhdet päiväkodin juhlat jäi väliin, koska mies ei muistanut niitä eikä maininnut minulle mitään. Tyttö sitten oppi jo pienenä hoitamaan itse päiväkodin viestit ja muistamiset.