arka aihe, nuoren ylipaino.

Lisää hyviä ehdotuksia voi antaa ja olen todella tyytyväinen nyt jo saatuihin.

Tosiaan en rajoita nuoren herkuttelua, muuten kuin kotona vaan la ja jos nyt kaverin synttärit on vaikka viikolla, totakai saa herkutella muiden kanssa.

Liikuntaa nyt lisätään, oli tytön omakin toive. Yhdessä käydään metsässä kävelyllä, tänäänkin reilu tunnin lenkki. ap

Tytär joutui olemaan iltapäiviä yksin ja alkoi koluta kaapeista herkkuja, vaikka ei koskaan ollut ollut makean perään. Lopetin sittemmin esim. oboy-kaakaon ostamisen, kun veti sitä hulluna. Muutenkin yritän huomaamattomasti vähän säädellä syömisiä, laitan leivät valmiiksi, ettei niihin mene senttiä oivariinia ja huomautan, että ruoka-aikana syödään kunnolla, ettei koko iltaa roikuta jääkaapin ovenkahvassa.

älä vaan ala pakottaa laihuttamaan, etkö olet tietoinen että laihduttaminen nuorena saattaa olla vaarallista?!

Olisiko kiva, jos itse muistaisit,että äitisi ei hyväksynyt sinua sen kokoisena kuin olit, vaan pakotti aikanaan laihduttamaan.

Yritätkö saada lapsestasi syömishäiriöisen?

Tytär joutui olemaan iltapäiviä yksin ja alkoi koluta kaapeista herkkuja, vaikka ei koskaan ollut ollut makean perään. Lopetin sittemmin esim. oboy-kaakaon ostamisen, kun veti sitä hulluna. Muutenkin yritän huomaamattomasti vähän säädellä syömisiä, laitan leivät valmiiksi, ettei niihin mene senttiä oivariinia ja huomautan, että ruoka-aikana syödään kunnolla, ettei koko iltaa roikuta jääkaapin ovenkahvassa.

Mitä muita keinoja käytät?kaikki neuvot tarpeen, olen niin hukassa.

mutta nämä kaksi asiaa mulla tuli mieleen omasta nuoruudestani.



Äiti ei ostanut kuin herkkupäivinä herkkua. Meillä ei siis ollut vierasvara pullaa tai keksejä tms. herkkua kaapeissa. eli meillä ei siis ollut saatavilla mitään herkkuja joita olisi voinut syödä kun vanhemmat ei ollut paikalla. Mutta siis kyllä me saimme harkkupäivänä ja kylässä ja juhlissa yms. herkutella :)



Älä missään nimessä ainakaan sano ääneen nuorelle (tuskin näin teetkään mutta sanonpahan nyt vaan) että olet ylipainoinen. Siitä voi jäädä elinikäiset traumat.



Mä en saanut koskaan käteistä rahaa muuta kuin jos lähdin shoppailemaan tai kavereiden kanssa elokuviin tms. mitä ei joka päivä tehty todellakaan. eli mulla ei ollut rahaa koulussa mukana, että olisin voinut käydä kioskilla ostamassa karkkia tai nykypäivänähän nuoret käy koulun jälkeen mäkkärissä tms. Ainakin täällä minun kaveripiirrissäni joilla on vanhempia lapsia niin lapset käyvät alepasta hakemassa viinereitä ja pasteijoita ja pullia ja lihiksiä ihan vaan välipalaksi ja sitten menevät koulun jälkeen mäkkiin tai heseen syömään. Ymmärrän että joskus näin voi tehdä mutta että joka toinenkin päivä.



Voisitko yhdessä alkaa lähteä käymään lenkillä nuoren kanssa tai uimassa säännöllisesti. Esität asian vaikka niin että sinä menet lenkille tai uimaan tai mitä nyt vaan ja pyydät mukaan nuorta ettei yksin ole niin tylsää tms.



Vaiekita asioita, tiedän, ja en tiedä onko noistakaan mikään enään toteutettavissa nykypäivänä...

voit ja pitää kannustaa, mutta ei laihduttamaan väkisin.

Tuommonen ylipaino ei vielä lapselle vaaraksi ole.



T: 3

lapsen laihduttamista sanan varsinaisessa merkityksessä! Eihän tossa mitään vaarallista ole, jos se tehdään lasta mollaamatta.

älä vaan ala pakottaa laihuttamaan, etkö olet tietoinen että laihduttaminen nuorena saattaa olla vaarallista?!

Olisiko kiva, jos itse muistaisit,että äitisi ei hyväksynyt sinua sen kokoisena kuin olit, vaan pakotti aikanaan laihduttamaan.

Yritätkö saada lapsestasi syömishäiriöisen?

Itse syömishäiriöisenä tiedän että muutokset tekee tulosta, ilman että laitan lapsen laihduttamaan. jos sä tulet tuomitsemaan ja haukkumaan, kiitos paljon.

Sinä olet varmaan niin täydellinen... Kiitos vaan paljon. ap

en tullut ajatelleeksi ennen ku huomautit.



T: 3, entinen anorektikko, joka ei osaa vieläkään hyväksyä itseään.

mutta nämä kaksi asiaa mulla tuli mieleen omasta nuoruudestani.

Äiti ei ostanut kuin herkkupäivinä herkkua. Meillä ei siis ollut vierasvara pullaa tai keksejä tms. herkkua kaapeissa. eli meillä ei siis ollut saatavilla mitään herkkuja joita olisi voinut syödä kun vanhemmat ei ollut paikalla. Mutta siis kyllä me saimme harkkupäivänä ja kylässä ja juhlissa yms. herkutella :)

Älä missään nimessä ainakaan sano ääneen nuorelle (tuskin näin teetkään mutta sanonpahan nyt vaan) että olet ylipainoinen. Siitä voi jäädä elinikäiset traumat.

Mä en saanut koskaan käteistä rahaa muuta kuin jos lähdin shoppailemaan tai kavereiden kanssa elokuviin tms. mitä ei joka päivä tehty todellakaan. eli mulla ei ollut rahaa koulussa mukana, että olisin voinut käydä kioskilla ostamassa karkkia tai nykypäivänähän nuoret käy koulun jälkeen mäkkärissä tms. Ainakin täällä minun kaveripiirrissäni joilla on vanhempia lapsia niin lapset käyvät alepasta hakemassa viinereitä ja pasteijoita ja pullia ja lihiksiä ihan vaan välipalaksi ja sitten menevät koulun jälkeen mäkkiin tai heseen syömään. Ymmärrän että joskus näin voi tehdä mutta että joka toinenkin päivä.

Voisitko yhdessä alkaa lähteä käymään lenkillä nuoren kanssa tai uimassa säännöllisesti. Esität asian vaikka niin että sinä menet lenkille tai uimaan tai mitä nyt vaan ja pyydät mukaan nuorta ettei yksin ole niin tylsää tms.

Vaiekita asioita, tiedän, ja en tiedä onko noistakaan mikään enään toteutettavissa nykypäivänä...

paljon viisaista sanoja.paljon hyviä huomiota.

Tytär joutui olemaan iltapäiviä yksin ja alkoi koluta kaapeista herkkuja, vaikka ei koskaan ollut ollut makean perään. Lopetin sittemmin esim. oboy-kaakaon ostamisen, kun veti sitä hulluna. Muutenkin yritän huomaamattomasti vähän säädellä syömisiä, laitan leivät valmiiksi, ettei niihin mene senttiä oivariinia ja huomautan, että ruoka-aikana syödään kunnolla, ettei koko iltaa roikuta jääkaapin ovenkahvassa.

Mitä muita keinoja käytät?kaikki neuvot tarpeen, olen niin hukassa.

voi sanoa pulskaksi, mutta vaikeaa on löytää esim. farkkuja, kun ovat niin kittanoita nykyään. Kysyit muita keinoja; pakotin jatkamaan urheiluharrastusta (nyt käykin taas mielellään) ja pakotan kävelemään tai pyöräilemään koulubussille ellei sada kaatamalla.

ettet ala ääneen sanomaan. Mun äitini oli 175 cm ja 52kg kun meni naimisiin ja kuvista kun katsoo hyvin kaunis.

Minä en. Olen saanut 16 v asti kuulla kun pitäis alkaa laihduttaa ja sitä tuli niin kauan kunnes täytin 40 v. Pari kertaa olen lähtenyt kotoa pois ja ilmoittanut tulen takaisin kun puhumiset ovat loppu.

Itse aikuinen kantaa kilonsa ja jokainen lihava ihminen tietää olevansa ylipainoinen ja valtaosa tietää vielä mistä se johtuu.

Sinä olet nyt siinä joka määrää mitä teillä syödään. Mä olen vähintään kerra kuussa jollain pussikuurilla ja se kaatuu aina siihen että en muista syödä tarpeeksi usein ja sitten suorastaan syöksyn ruuan kimppuun.

Sun paino-ongelma on taatusti tiedossa isovanhemmilla. Joten puhut heidän kanssa asiasta ja sanot ettei lapsesi tule heille kylään, jos he eivät tottele sinua. Pari kertaa kun kesken vierailun lähdette kesken, kyllä oppivat.

Kotona teet välipalan valmiiksi ettei tule kaappien kaivamista ja kotiin ei yksinkertaisesti osteta mitään herkkuja.

Hedelmiä oppii syömään tekemällä esim smoothieita. Kaikki tykkää niistä ja pelkästään hedelmiä + rasvatonta rahkaa, jogurttia + leseitä päälle tulee tosi hyvää ja hyvin kevyttä. Ja tätä voi myös pakastaa jos haluaa ns jäätelöä.

en tullut ajatelleeksi ennen ku huomautit.

T: 3, entinen anorektikko, joka ei osaa vieläkään hyväksyä itseään.

Nuorena ollut itselläni anoreksiaa ja sitten synnytyksen jälkeen iski masennus, sekä bulimia.

Mä olen niin hukassa tämän asian kanssa kun oma syöminen ollut mitä on ja olen kuvitellut olevani hyvä äiti. Mutta nyt saan sanomista lapsen ylipainosta.

En tiedä jos varaisinkin ajan ravitsemusterapeutille.

Jos nuori on murrosiässä niin älä ainakaan "vihjaile" että pitäisi laihduttaa. Tyttösi on todennäköisesti herkässä iässä joten painoa tai ulkonäköä ei saisi oikeasti kommentoida. Lääkäritkin kieltävät nuorten laihduttamisen, kun ei se painokaan tule olemaan lopullinen. Keho vielä ikäänkuin etsii tasapainoaan.



Mun kaverin äiti vihjaili aina tytöilleen painosta kun olivat teini-ikäisiä (molemmilla ehkä hieman ylipainoa), kummasti sitten tytöt jakaantuivat ääripäihin. Kaverini lihomiselle ei loppua näy ja hänen pikkusiskonsa joutui sairaalaan anoreksian vuoksi. En tietenkään väitä että sinä olisit samanlainen mutta haluan muistuttaa että se mitä lapsesi nyt kokee kehostaan ja ulkonäöstään vaikuttaa merkittävästi hänen loppueläämänsä



Yritä tarjota terveen elämän mahdollisuudet lapsellesi, ei ylimääräisiä eineksiä kotiin jne. Hyvää terveellistä kotiruokaa. Herkkujen ostoa ei voi estää mutta voit vaikuttaa niin ettet ainakaan itse tuo niitä kaupasta! Jos jollain tapaa haluat puhua lapsellesi niin puhu terveen elämän merkityksestä. Sillähän on merkitystä, ei paino kerro puoliakaan siitä onko joku terve ja hyvinvoiva. Tutkimusten mukaankin lievä ylipaino on terveempää kuin alipaino ta jojolaiduttaminen.

...kun kaveriporukalla käydään kioskissa tai kaupassa ja pahimmassa tapauksessa jätetään kouluruoka syömättä.

Itselläni on ylipainoa viitisentoista kiloa ja Espritin farkuista on aina löytynyt sopiva malli. Ovat ihan tyylikkäitä ja nuorenkin tytön makuun.

Tytär joutui olemaan iltapäiviä yksin ja alkoi koluta kaapeista herkkuja, vaikka ei koskaan ollut ollut makean perään. Lopetin sittemmin esim. oboy-kaakaon ostamisen, kun veti sitä hulluna. Muutenkin yritän huomaamattomasti vähän säädellä syömisiä, laitan leivät valmiiksi, ettei niihin mene senttiä oivariinia ja huomautan, että ruoka-aikana syödään kunnolla, ettei koko iltaa roikuta jääkaapin ovenkahvassa.

Mitä muita keinoja käytät?kaikki neuvot tarpeen, olen niin hukassa.

voi sanoa pulskaksi, mutta vaikeaa on löytää esim. farkkuja, kun ovat niin kittanoita nykyään. Kysyit muita keinoja; pakotin jatkamaan urheiluharrastusta (nyt käykin taas mielellään) ja pakotan kävelemään tai pyöräilemään koulubussille ellei sada kaatamalla.

Mun äiti ei koskaan antanut mulle viikkorahaa kun olin alaikäinen. Sain rahaa vain, kun jotain todella tarvitsin (vaatteita). En siis edes PYSTYNYT ostamaan jotain, mistä äitini ei tiennyt. Kotona oli kyllä välillä herkkuja ja opin niitä kyllä syömään vähän liiankin hyvin. Alle 16-vuotiaana olin rajusti alipainoinen, koska olin hyvin hentorakenteinen ja luonnostani hoikka, nopea aineenvaihdunta ja sain syödä mitä halusin (ja söinkin koko ajan herkkuja, äiti osti hampurilaisia joka viikko kaksi kappalein yms). Olin lapsena hyvin nirso, joten äiti oli vain iloinen, että söin JOTAIN. Liikuntaa ja vihanneksia, hedelmiä vihasin. 18-vuotiaana laihdutin vuoden intohimoisesti, kun vanha kaava ei enää pelannutkaan -ruoasta alkoi lihota ja kovaa vauhtia. Pian painoin saman verran kuin kaikki muutkin enkä enää eronnut joukosta. Tyttö joka oli koko elämänsä ollut kaikista laihin ja timmein ei sitä kestänyt. Painoin 48 kiloa 18-vuotiaana ja laihduin 36 kiloon olemalla miltei täysin syömättä (laitoin pilttiä pakastimeen ja ainoa mitä söin päivän aikana oli tämä "jäätelö", joka muuten oli aika hyvää :D). Liikuin myös välillä juoksemalla 4 kilometriä, vaikka itkin koko ajan, koska vihasin liikkumista niin paljon. Vuoden päästä vain tajusin, ettei tässä ole järkeä -ja painoni palasi normaaliksi. Nyt painankin sitten 65... Että näin paljon hyötyä oli laihdutuksesta. Painonhallinnassa olennaista ovat ruokailutottumukset ja se, miten paljon herkkuja on saanut lapsena. Jos ihminen (joka on vain eläin) pääsee makean ja suolaisen makuun, hän jo biologiansa takia himoitsee niitä -se on suojautumiskeino. Jos hän taas saa niitä vain harvoin juhlissa, hän ei lohduta itseään ruoalla niin paljon vaan tajuaa hyvän ruoan olevan etuoikeus eikä välttämättömyys. Omat ruokailutottumukseni ovat täysin päin persettä. En tietenkään syytä siitä vanhempiani -itsehän herkut suuhuni pistän- uskon että lapsuuden ruokailutottumuksilla on hurjasti merkitystä. Luin täältä erästä ketjua, jossa laihoilta kysyttiin, miksi he ovt laihoja. vastaus oli että he syövät herkkuja, mutta kohtuudella, jotkut sanoivat ettei heidän tee mieli herkkuja (luultavasti koska eivät lapsenakaan niitä mässäilleet joka päivä).

Äidilläni olisi siis ollut mahtava mahdollisuus kasvattaa minusta terveellisesti syövä, nuori nainen, koska osti itse kaiken mitä söin. En kuitenkaan syytä häntä, sillä olin niin nirso, että en olisi kyllä vihanneksia syönytkään. Kenties? Oli miten oli, molemmat vanhempani tykkäsivät syödä herkkuja, joten luonnollisesti niitä meillä oli. vanhempien esimerkki on tässä asiassa oleellinen -tosin varmasti moni aikuinen onnistuu myös rikkomaan lapsena opitut kaavat.

(ovat kai vielä kotimaisiakin), tosi hyvännäköisiä ja istuvia malleja isommissakin koossa. Bootcut -leikkauksia ym.

Asiasta keskusteltu nuoren kanssa. Kohta 12v tyttö kyseessä. Pyysi jos käytäysiin yhdessä iltaisin lenkillä/kävelyllä. Pyysi myös ettei isälle kerrottaisi.

kerroin tytölle rohkeasta minun syömishäiriöistä ja hän myös kyseli. En todellakaan laita lasta laihdutuskuurille, kuten joku tuolla aiemmin kerkesi pelätä. Ei, ei kumpikaan laihduta vaikka minulla=äidillä olisikin muutama ylimääräinen kilo.

Sovittiin että me vaan laitetaan elämäntavat nyt terveelliseksi ja liikutaan enemmän.

Tyttö antoi halin äsken kun ulkoilimme yhdessä ja juttelimme asiasta.