Meille tuli puudeli :o!

lisään vielä, että paljon leikkiä ja riittävästi unta!



Ehkä voisitte alkaa harrastamaan vaikka tokoa, agilityä? Siinä samalla tulee opetettua koiralle vaikka mitä pientä hyödyllistä.

Kannattaisi varmaan kääntyä kasvattajan puoleen, häneltä löytyisi varmaan apua ja neuvoja juuri tuohon rotuun. Jos kasvattajaa ei ole niin rotuyhdistys on seuraava paikka. Toinen hyvä keskustelupaikka on koirat.com.

Pentukoulutus on varmasti paikallaan vaikka osaakin jo jotain. Siellä saa hyviä vinkkejä sekä koira, että sinä.

Millä tavalla koira käyttäytyy kotona ja ulkona, onko sillä jotain "käytösongelmia" tai pelkoja, arasteleeko se ihmisiä tai muita koiria? Miten se käyttäytyy yksin jäädessään? Onko se saanut rokotukset ja madotukset ajallaan?



Pentuikä sillä alkaa olla jo tavallaan takanapäin, mutta edelleen tuon ikäinen tarvitsee paljon positiivisia kokemuksia uusien asioiden kohtaamisesta, totuttamista erilaisiin ihmisiin, liikennevälineisiin, ympäristöihin ja myös turvallisten koirien kanssa leikkimistä, jotta koira oppii "koirien kieltä". Elämän opettelua siis ja luottavaisuuden vahvistamista. Tarkoitus on opettaa koiraa suhtautumaan levollisesti ja rauhallisesti ympäristöönsä. Esimerkiksi koirapuisto voi olla etenkin nuorelle nartulle paha paikka, koska ensinnäkin sinne tulee ja menee paljon vieraita aikuisia koiria, joiden reaktiota pentuun et tiedä, toisaalta usein tuon ikäisestä on jo urokset kiinnostuneita, silti sinun koira on vielä liian pieni "komentamaan" ketään, joten se saattaa joutua ahdistetuksi ja jäädä jalkoihin, sellainen ei ole hyvä sosiaalistamiskokemus millekään koiralle. Parempi totutella hallitummassa ympäristössä ja turvallisten koiratuttavuuksien kanssa.



Siinä sivussa arkielämän tottelevaisuuskoulutusta, eli luoksetulemisesta palkitsemista, hihnassa kävelyn opettamista, nätisti tervehtimisen opettamista (jos koira on yli-innokas), yksin olemisen harjoittelemista, temppuja...



Himokuntolenkkejä ei vielä keskenkasvuisen koiran kanssa voi tehdä, mutta jos on mahdollista pitää koiraa vapaana turvallisesti, lenkki on hyvän mittainen kun koira ei laahusta perässä vaan kirmailee vielä innoissaan ympäriinsä tai ainakin on halukas vielä jatkamaan matkaa. Jos mukana on muita aikuisempia, parempikuntoisempia koiria, ne voivat innostaa pentua väsyttämään itsensä tai leikkiä liian rajusti, joten tätäkin täytyy vähän tarkkailla. Pentua ei saa rasittaa liikaa, mutta se tarvitsee kuitenkin paljon vapaata liikuntaa monipuolisessa ympäristössä, hajuja haistellen, uusia asioita kohdaten ja kehoaan käyttäen. Pennunkin kanssa kannattaa muistaa lämmittelyt ja loppuverryttelyt, ettei päästetä sitä kylmiltään juoksemaan vaikeaan maastoon tai painimaan muiden kanssa, vaan lämmitellään lihakset ensin vammojen välttämiseksi.

Tämä on tavallaan ensimmäinen koiramme, lapsuudessani oli aina koiria, mutta minä en ollut kasvatusvastuussa, joten se vähän hakusessa.



Koiralla ei vaikuta olevan mitään käytösongelmia, on todella reippaan oloinen pentu, joskin yli-innokas, kun joku kotiutuu, hyppii ja pitää pientä meteliä, ei meinaa rauhoittua hetkessä. Miten sen saa rauhoittumaan?



Jää yksin aika kivasti, eli ei pidä meteliä jäädessään. Eikä kuulemma hauku päivisin, kiva! Ei muutenkaan ole kova haukkumaan.



Onneksi lapset ovat koululaisia, niin yksinoloa ei tule vielä pitkiä aikoja, mutta siinäkin ajassa on yleensä yhdet pissat tehtynä, vaihdellen paikkaa, eli sanomalehtiin ei ole tainnut tottua?



Seuraa minua kotona kyllä joka paikkaan, mutta nyt pääsen jo vessaan rauhassa, alkuun raapi ovea, vaikka muut paikalla :)



-ap



lisää neuvoja saa antaa!

vaikka se seuraisi perässä niin on parempi olla kuin pentua ei huomaisikaan. Eli ei ota katsekontaktia, ei juttele sille, ei rapsuttele ohi mennen eikä syötä herkkuja tai leikitä. Samaten jos pentu sitten asettuu johonkin sallittuun paikkaan lepäämään (sille kannattaa muuten laittaa oma mukava nukkumapaikka johonkin rauhalliseen kohtaan), sitä ei huomioida siellä vaan annetaan sen olla rauhassa.



Huomioimattomuudella kerrotaan koiralle että mitään erikoista ei tapahdu täällä kotona, voit ottaa ihan rauhassa, kukaan ei häviä mihinkään eikä sinun tarvitse huolehtia mistään eikä päivystää kenenkään perässä. (Jos koiraa taas huomioidaan koko ajan tai edes joka kymmenes minuutti, se kertoo koiralle että on jotain outoa tekeillä, ja pitää koiran koko ajan valppaana.) Katsotaan myös ettei itse hösätä mistään asiasta vaan käyttäydytään rauhallisesti. Jos koira vaikuttaa levottomalta, sitä voi rauhoittaa se että ihminen käy pitkäkseen sohvalle, haukottelee, venyttelee, maiskuttelee huulia unisesti ja katselee kattoon kuin olisi nukahtamaisillaan :). Erikseen sitten kutsutaan koira luokse, kun tapahtuu jotain mihin sitä halutaan mukaan, kuten leikkimään, syömään tai lenkille. Muun ajan se voi puuhailla mitä puuhailee, tai nukkua rauhassa.



Kun on tarkoitus että koira on rauhakseen paikallaan, esimerkiksi autossa, kotona, lenkilläkin jos pysähdytään tauolle, sille voi antaa esimerkiksi (jäisen) luun kaluttavaksi (pakastetut rustoluut, saa esimerkiksi S-ryhmän kaupoista, on hyviä "hammasharjoja", terveellisempiä ja kestävämpiä kuin mitkään marketin höttörouhetikut, ja koirat tykkää niistä kovasti) tai sitten vähän siistimpänä vaihtoehtona jonkin "askartelulelun", kuten kumisen Kongin jonka sisään on laitettu ruokaa (kuten tungettu naudanmahapullia/raakajauhelihapullia sisään - myös näitä saa sieltä pakastealtaasta, sipaisu maksamakkaraa Kongin reunoille, sulatettua juustoa, lihaista koiranmakkaraa, mahdollisesti koko möykky sitten vielä pakastettuna lisähaasteen antamiseksi). Pureskelu, ruoan saaminen ja pieni aivotyöskentely rauhoittaa koiraa. Koiralla on tarve käyttää leukojaan, "villikoirat" kun käyttävät ison osan päivästään ruoan etsimiseen, joten samankaltainen puuha sopii kotikoirallekin osaksi joka päivää. (Ps. Yksi hauska ja helppo nenänkäyttöaktiviteetti koiralle on että ottaa koirannappulat lenkille mukaan, pitää koiran kiinni ja heittelee nappuloita pienelle tai isommalle alueelle maahan, ja lähettää koiran etsimään ruokansa. Kun koira oppii että ruokaa löytyy maasta, voi pyytää sitä odottamaan hetki ennen kuin antaa luvan etsiä.)



Jos koira on syönyt pelkkää nappulaa, sille täytyy esitellä uudet ruoka-aineet hitaasti ja pieninä määrinä yksi kerrallaan usean päivän aikana. Hyvälaatuiset nappulat on ihan hyvää ruokaa, mutta niiden lisäksi voi hyvin antaa kohtuullisia määriä raakoja luita, naudanmahaa, piimää, lohiöljyä tai rasvaista kalaa, koska koirannappula on kuitenkin pitkälle prosessoitua ruokaa, jossa ei kaikki aineet ole enää ideaalissa muodossa ja jotakin saattaa puuttuakin.



Kun koira on yksin, sen tilaa voi rajata vaikka koiraporteilla niin ettei sillä ole koko asuntoa käytössään, vaan koira on esimerkiksi isossa kylppärissä tai eteisessä, tai sitten vaikka keittiössä. Jos se ei meinaa osua sanomalehdille, lehtiä voi alkuun laittaa koko tämän koiralle tarkoitetun huoneen lattialle, ja siitä sitten arkki kerrallaan vähentää niitä vähiten käytetyiltä alueilta alkaen.



Siitäkin on hyötynsä, kun koira on portin takana poissa eteisestä, eikä pääse ulko-ovelle asti kotiintulevia ihmisiä vastaan. Yli-innokkaan koiran kanssa täytyy kotiinpalaamiset tehdä mahdollisimman tylsiksi, sellaisiksi tapahtumiksi ettei niillä oikeastaan ole koiralle sen kummempaa merkitystä päiväjärjestyksessä. Usein sitä nimittäin tulee tervehtineeksi innokasta koiraa itsekin innokkaasti, jolloin ensinnäkin palkitsee koiran hyppimistä ja riehumista, toisekseen tekee niistä kotiinpaluista Päivän Tärkeimpiä ja Hienoimpia Juttuja, jotta koira ei varmasti enää rauhoitu. Parasta olisi että koira ei juuri edes noteeraa ihmisten tulemisia ja menemisiä, tai ei ainakaan vedä itseään ylikierroksille sen takia.



Voidaan tehdä niin, että kun tullaan kotiin, jos koira haukkuu kun ollaan avaamassa ulko-ovea, ei sanota mitään vaan ovi suljetaan ja odotetaan ulkopuolella hetki että haukkuminen loppuu, ennen kuin yritetään uudestaan avata ovea. Toistetaan niin monta kertaa, että päästään sisään koiran haukkumatta, ei vieläkään huomioida eikä innosteta koiraa (ei puhuta, ei katsota sitä, ei toimita hätäisesti jne.). Otetaan rauhakseen koiraa katsomatta vaatteet pois ja joko pysähdytään tuijottamaan seinää, tai palataan takaisin ulos aina kun koira alkaa äännellä. Ei huomioida koiraa. Alkuun tämä on hidasta, ja kannattaa ottaa vaikka viikonloppuna ohjelmaan tämän treenaaminen pitkin päivää, mutta ei mene kauaa kun koirakin jo oppii, että on turha remuta, koska sillä vain viivyttää ihmisiä. Tästä tulee myös itselle rutiinia, ja tosiaan jonkun ajan päästä ei tarvitse enää mennä edes takaisin ovesta, vaan riittää että vähän hidastaa liikettään niin koira rauhoittuu.



Oven vieressä voi olla valmiina odottamassa vaikka sellainen kongi tai puruluu, joka käydään kotiintultua eleettömästi antamassa koiralle portin taakse kun se on rauhallisesti, ja poistutaan taas huomioimatta koiraa sen enempää. Tällöin ihmisten kotiintulo alkaa merkitä koiralle riehumisen sijaan sitä, että odotan hiljaa niin saan ehkä vähän ruokaa. Kun koira askartelee kongin kanssa, voidaan mennä sen luo (taaskin pysähdytään aina jos koira alkaa riehua porttinsa takana, koira pääsee aina portista ja ovista, autosta, häkistä ja mistään tällaisesta tilanteesta pois vain odottamalla rauhallisesti), laittaa sille hihna ja viedä se enempiä riehuttamatta ulos pissalle.



Toinen mahdollisuus on varata makupaloja, joilla palkitaan koiraa aina kun se esimerkiksi istuu hiljaa paikoillaan. Mukana voi olla yksi sisällä koiran kanssa oleva ihminen, joka tarjoilee makupaloja suoraan suuhun ja tarvittaessa pitää koiraa hihnassa vähän kauempana, ja toinen ihminen joka esittää kotiin tulijaa, vierasta tai tuttua. Tärkeää on toimia heti kun tilanne alkaa, eli ei anna koiran rynnätä ovelle ja riehua siellä, vaan otetaan koiran huomio heti kun ovelta kuuluu ääniä, mieluiten niin että koira ehtii vilkaista ovelle, ja heti se kuulee toisesta suunnasta HYVÄ!-sanan ja saa makupalan suuhunsa, ja heti perään uusiksi. Tärkeää tässä on, että koira ei pääse riehumaan (hihna, portti, tms.), se saa makupalan sinne lattiatasoon (käsi ja makupala reippaasti sinne alas, ettei koira ala tavoitella ruokaa hyppimällä tms.), se saa makupalan alkuun aina kun se käyttäytyy oikein (eli ei hauku ja hypi ja juokse) ja näin se oppii yhdistämään makupalat + jonkun tuleminen + oman toimintansa. Samalla tekniikalla voi opettaa koiraa olemaan rauhallisesti kun se tapaa ulkona muita ihmisiä, estetään hihnalla koiraa ryntäämästä, seistään vähän matkan päässä vieraasta, annetaan koiralle makupaloja alas samaan aikaan kun itse jutellaan vieraalle. Luvan kanssa koira saa mennä moikkaamaan, mahdollisesti vieras ihminen voi antaa koiralle nopeasti makupalan alas, mutta koira pysäytetään ja otetaan kauemmas heti jos se meinaa hyppiä. Eli kaikki kiva loppuu jos alat riehua, mutta kun olet nätisti niin saat ruokaa ja pääset myös tervehtimään välillä. Ei kuitenkaan kannata opettaa koiralle että kaikkia ihmisiä tervehditään, sen pitäisi vieraisiin ihmisiin suhtautua myöskin välinpitämättömän ystävällisesti, joten ei ole tarkoituksenmukaista että se odottaa pääsevänsä tervehtimään kaikkia maailman ihmisiä.



Kotiin tulevat vieraat voivat myös tehdä niin, että he kääntävät selkänsä koiralle jos se hyppii, tai ottavat ovella olevasta pussista makupalan jonka tarjoilevat koiralle sieltä lattiatasosta ennen kuin koira ehtii hyppiä, tai mikäli koira osaa istua, näyttävät makupalaa ja antavan sen koiralle kun koira istuu rauhassa. Tärkeää on välttää hösäämistä ja koiran villitsemistä taputtelemalla ja huomiolla.



Eli kun joku tulee kotiin tai kadulla vastaan tai koiran luo kun se odottaa hihnassa/autossa/kotona/portintakana/oventakana, on koiralla mahdollisuus tienata makupaloja ja saada maltillista huomiointia ihmisiltä käyttäytymällä rauhallisesti, eikä sillä ikinä ole mahdollisuutta saada vapautta, hyvittelyä, ruokaa, leikkiä ja huomiota riehumalla ja hyppimällä. Sitä ei myöskään päästetä siis hihnasta irti eikä avata mitään ovia, ei autossa eikä kotona silloin kun koira riehuu, vaan aina odotetaan että se istuu tai tekee jotain muuta rauhallista ja odottaa lupaa. Erityisesti hihnan, ulko-oven ja auton kanssa on tärkeää, että koira ei sinkoa pois/ulos heti kun sillä on mahdollisuus, vaan senkin jälkeen kun ovi on auki tai hihna irti, koira jää vielä odottamaan makupaloja ja vapautuslupaa. Samaa voi tehdä myös ruokakupin, luiden, lelujen jne. kanssa, eli kun koira haluaa jotain, sen kannattaa istua odottamaan ja katsomaan silmiin ja odottamaan lupaa. Tämä täytyy itsekin muistaa, ajan kanssa voi pidentää sitä aikaa, jonka koira odottaa rauhallisesti lupaa lähteä liikkeelle.

toivottavasti jaksat lukea :D. Ei ollut tarkoitus mutta jotenkin se vain venyi. Ideani oli siis, että kun teillä on vilkas ja vähän äänekäskin koira, sen kanssa kannattaa kiinnittää huomiota rauhoittumiseen. Rauhoittuminen onnistuu kun koiran elämässä on palaset kunnossa ja stressitekijöitä vain hallitusti, eli se on terve ja kivuton (ei kipuja, pelkoja ja sitä myöten stressiä), se saa sopivasti haasteita, lajityypillistä puuhaa kuten pureskelua, haistelemista sekä liikuntaa (eli se pääsee vähän purkamaan paineita, ei ole stressiä liikkumattomuuden ja tylsyyden vuoksi, muttei ole koko ajan hälytystilaa liian rajujen haasteiden tai jatkuvien palloleikkien takia), sillä on kotona perusrauhallista (eli mahdollisuus levätä ja luottaa ihmisten rauhallisen varmaan käytökseen), ja muutenkin sillä ei ole laiminlyötyjä tarpeita (eli se saa sopivasti ruokaa, pääsee pissalle ja kakalle, saa tarpeeksi unta, sen kanssa myös leikitään ja puuhaillaan asioita, tehdään pieniä temppuja jne.). Kun nämä asiat on pääpiirteittäin kunnossa, koiralla on edellytykset ottaa rauhallisesti sellaisissakin tilanteissa, joissa se mielellään turhaan kiihtyisi.



Jos taas yrittää esimerkiksi totuttaa koiraa autoiluun sillä, että vie sen ensimmäiseksi aamulla kiireisenä ja itsekin stressantuneena suoraan autoon, ajaa kaahaillen johonkin metsään jossa päästää koiran suoraan autosta juoksemaan koirakavereiden kanssa, ei ole mitään toivoa että koira oppisi mitään muuta kuin huutamaan ja riehumaan koko automatkan ajan. Jos taas koira on ensin ulkoilutettu, se on saanut käydä tarpeillaan ja juoda, itse käyttäydytään rauhallisesti ja laitetaan koira autoon pehmeällä makuualustalle mehevän puruluun kanssa, ajellaan rauhallisesti pieni lenkki päästämättä koiraa lainkaan ulos autosta, otetaan lopuksi autossa rauhallisesti istumisenharjoittelua makupalojen kanssa, sillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet oppia olemaan rauhallisesti automatkoilla. Näin :D.



Ja taas tuli tosi pitkä vuodatus, anteeksi.

Iso kiitos perusteellisesta kirjoituksestasi, voit uskoa, että viikonloppuna aloitetaan tämä kotiintulotreeni!!!

Onko sillä paperit ja saatko yhteyden sen kasvattajaan? Tiedätkö miten sitä on pidetty edellisessä kodissa, miksi he luopuivat koirasta? Mitä ruokaa koira on syönyt/syö tällä hetkellä?

jalostettu seurakoiraksi, eli älä herran tähden ole mahdollisimman välinpitämätön koiraa kohtaan, kuten joku tuossa ehätti neuvomaan.

Sen kuuluukin ilahtua kun perhe tulee kotiin, sen pikkuinen sydän on rakkaudesta ja onnesta halkeamaisillaan, kun tulette ja sehän pistää hössöttämään. Meidän puudelimme rauhoittuu, kun on päässyt jokaisen sylissä käymään.

Ihana koira, paljon onnea teille!

saat todella rautaisen tietopaketin.

Vaan sellaisissa tilanteissa joissa halutaan olla villitsemättä koiraa. Totta kai se huomioidaan sen jälkeen, ja muissa tilanteissa tarvitsee paljon huomiota ja seuraa ihmisiltä, puuhaa ihmisten kanssa. Ja jos tämä puoli on kunnossa, sille voi ihan hyvin opettaa hillitymmän tervehtimisrituaalin, eikä ole mahdotonta sen olla vielä levollisena vaikka ihminen onkin jo tullut ovesta sisään. Ihmiselle on helppo ajatella, että ollaan kotona kun tullaan ovesta siään ja kotoa pois silloin kun mennään ovesta ulos. Koiran ei tarvitse kuitenkaan tätä poistumista ja paluuta samalla lailla oppia mikäli ei haluta, sille voidaan opettaa että kotiintuleva ihminen on "poissa" niin kauan kuin ihminen kutsuu koiran luokseen. Koira ei pysty sitä rauhoittumista kuitenkaan tekemään, jos ihmiset ruokkii sitä villiä mielentilaa ja hyppimistä aina tavatessaan.



Koiralle ei oikeasti ole hyväksi että sitä hyvitellään ja villitään silloin kun ollaan lähdössä kotoa (voi kun tämä ihmisrakas seurakoira nyt joutuu jäämään yksin, sille tulee varmasti ikävä, käytän nyt nämä viimeiset sekunnit sen hyvästelemiseen ja hellyyden tankkaamiseen) ja uudestaan villitään kun tullaan kotiin (voi voi kun on ollut hirveä ikävä, no nyt mami on kotona pusi pusi).



Nimittäin se koira ei mene off-tilaan saman tien kun ovi sulkeutuu ja se ihana maailmankaikkeuden keskipiste häipyy näkyvistä, mikäli ihminen itse on tehnyt valtavan spektaakkelin lähdöstään, se koirahan jää vielä vauhkoamaan yksinään. Samalla lailla se kiihtyy jo valmiiksi kun tietää että ihminen on tulossa kotiin. Onko muka kiva jos "sydän pakahtuu" monta kertaa päivässä arkipäiväisen asian takia, minusta ei. Ihan turhaa stressiä koiralle ja ihmisillekin.



Helpompaa olisi että aamulla on hetkensä jolloin ihminen ja koira puuhastelee yhdessä, käyvät lenkillä, rapsutellaan ja syödään, ja sitten pikkuhiljaa ihminen "poistuu" samalla kun puuhaa lähtöä, ensin ihminen on fyysisesti vielä samassa taloudessa ja näköpiirissä, mutta ei enää huomioi koiraa. Kun ihminen ei häivy yllättäen juuri kun on kaikkein hauskinta, koira ehtii rauhoittua ihan ajan kanssa siinä aamurutiinien aikana. Silloin koira ei juuri edes reagoi siihen, kun ihminen menee ulko-ovesta ulos, se ei ole sille mikään ahdistuksen asia.



Samaa asiaa voi harjoitella eroahdistuneen koiran kanssa tekemällä lähtöä ja palaamalla loputtomasti päivän aikana, toteuttamalla uudestaan ja uudestaan pieniä osia sieltä täältä sitä tapahtumaketjua, jolloin koiran näkökulmasta ne lähdön ja paluun elkeet menettää merkityksensä, eikä se huomioi niitä enää.



Toisekseen aloittaja ei kerro minkä kokoinen koira heillä on, aina ei ole kiva että koira kotiin tullessa täytyy kierrättää sylistä syliin ennen kuin se asettuu. Jos ei halua että koira joka päivä ja joka tilanteessa on siinä hyppimässä ja haukkumassa, ei ole reilua sille myöskään sellaista käytöstä opettaa.

Ei sen kummemmin koiraa villitä. Itsekin ollaan iloisia kun tullaan kotiin ja on joku ihan onnessaan vastassa. Vallan mielellään sitä vähän rapsutellaan ja syliin nostetaan. Sitten se paineleekin jo leikkimään omilla leluillaan.

Ei sen kummemmin koiraa villitä. Itsekin ollaan iloisia kun tullaan kotiin ja on joku ihan onnessaan vastassa. Vallan mielellään sitä vähän rapsutellaan ja syliin nostetaan. Sitten se paineleekin jo leikkimään omilla leluillaan.

Mutta mikä olisi vikana siinä, että koira odottaisi rauhallisesti vähän kauempana sen hetken että ihmiset pääsee sisään ja riisuu vaatteet? Jos on yksi pieni ja suht rauhallinen koira, voi se tervehtiminen mennä ihan asiallisesti vähemmälläkin hillinnällä. Mielestäni ap mainitsi, että kokee pieneksi ongelmaksi sen, että koira hyppii ja haukkuu kun lapset tulee kotiin, siitä tuo neuvo myös. Meillä jos koirat saisi tervehtimisen hoitaa niin kuin luontaisesti tekisivät (epäilemättä sydän onnesta pakahtuen), olisi lopputulos 100 kiloa kuolaista ja karvaista koiraa rymistämässä sivuluisussa pieneen tuulikaappiin ihmisten syliin, haukkuen totta kai, ja siinä voisi käydä huonosti muutamallekin kouluikäiselle. Olen ihan tyytyväinen siihen tyyliin, että rakit istuvat heiluttamassa häntää portin takana :). Jokainen voi itse päättää miten pitkälle haluaa sen käytöksen rauhoittamisen viedä, riittääkö että koira ei hypi tai hauku, vai haluaako että koira ei reagoi lainkaan tulijoihin (tällaisiakin talouksia nimittäin on, joissa koirat eivät ole lainkaan kiinnostuneita kotiin tulijoista, omista eikä vieraista, mikäli niitä ei kutsuta varta vasten paikalle).

Kuulostaa ihanalta. Saitkin jo paljon hyviä neuvoja.



Jos pennun rokotukset ovat kunnossa, tarkista olisiko paikkakunnallasi jonkun koiraseuran järjestämää pentujen koirakoulua. Siellä tyyppi sosialisoituisi ja saisi leikkiseuraa muista koirista, sinä saisit neuvoja tavoille opetteluun ja koiratuttuja joilta kysellä vinkkejä muulloinkin.

antoi sulle jo hyviä neuvoja. Suosittelen myös koirakoulua ja koska villakoira on todella älykäs rotu, niin opeta sille paljon temppuja, agility on oiva laji. Rotua ei ole turhan takia käytetty sirkuksissa, alunperin villakoira oli lintukoira. Koira joka ei saa käyttää aivojaan, turhautuu ja alkaa tehdä tuhoja viimeistään tuossa vuoden iän tietämillä.



Hiljaa käskyn voi opettaa koiralle opettamalla se ensin haukkumaan käskystä. Samaten paikka, peti, odota on hyviä käskyjä hillitsemään koiraa kun tulee vieraita. Päälle hyppiminen ja haukkuminen ei tosiaan käy, ja niitä voi ruveta kitkemään heti pois. Mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi.



Onnea lapsen kasvatukseen.

On sitten todellakin minun mielestäni aika haastava koira. Energiaa on vaikka kuinka paljon ja itsepäisyyttä. Koulutusta ei kannata jättää puolitiehen, vaikka "se onkin niin söpö ja lutunen pikku hauva". Siitä voi tulla itse piru :) Jo esitetyt ohjeet ovat hyviä, kannattaa noudattaa.

Miten menee pennun kanssa?

Niin teen siitä kintaat talveksi.. Inhoan räksyttäviä ja murisevia sihuauhoita!

älä harjaa sitä jokapäivä missään nimessä. Se pitää pestä ja föönata suoraksi ja sit pysyy takuttomana. harjaaminen vaan sotkee turkkia ja likaa sitä, ja katkoo villaa. Eikö kasvattaja tätä kertonut? korvakarvatkin pitää nyppiä ja naama ja tassut trimmata hyvällä koneella joka ei nypi sitä, ei mitään marketin trimmeriä.Todella outoa jos et näitä tiedä.

Mutta onnea pikkuisesta! :) Onko minkä värinen?