Mikä avuksi kun 4-vuotiaalla päiväkodin aloittaminen on tosi hankalaa??

tietty reaktio rajuus vaihtelee. Lapsesi kaivaa sussa esiin syyllisyyttä... vain huono äiti vie lapsensa vieraiden hoitoon. Heh... se nyt vaan on sellanen elämässä pakollinen juttu, jonka kanssa vanhemman on pärjättävä.



Miten lapsen päivät sujuvat päiväkodissa? Helpottaisiko siellä ikävää esim. mukana oleva valokuva sinusta?

Miten koet nämä lapsen draamakohtaukset? Miten niihin reagoit?

Kannattaa olla itse rauhallinen... mäkin haluaisin olla sun kanssa kotona, mutta on pakko käydä töissä, äiti rakastaa sua, pitää paljon sylissä kotona, mä ymmärrän et sulla on mua ikävä... herättää toivoa, et kyllä tästä selvitään. Muistella mitä mukavia asioita päiväkodissa on kuluneena päivänä ollut, kuka lapsi/aikuinen on erityisen mukava.





Tsemppiä.

Poika oli kotona äidin kanssa ensimmäiset neljä vuotta ja aloitti sitten päivähoidon. toki päivät suht lyhyitä, eli puoli kymmeneltä vein ja puoli kahdelta-puoli kolmelta hain.



Sitä ennen ei tosiaan ollut koskaan ollut muiden kuin lähinnä äidin kanssa ja joskus harvoin isän kanssa.



Eli muutos olis suuri, lähteä päiväkotiin vieraiden hoitajien ja lasten joukkoon. Jouluun asti itki joka aamu ja iltaisin oli nukahtaminen vaikeaa ja näki paljon painajaisia ja viikonloputkin oli itkuisia jne. Myös päiväkodissa päivisin ikävöi, etenkin ulkoilutilanteissa.



Meinasin jo moneen kertaan luovuttaa..mutta jotenkin sinniteltiin vuodenvahteeseen ja keväällä se päivähoito alkoi yhtäkkiä kummasti sitten maistua ja poika muuttui iloiseksi jne.



Seuraava syksy oli taas alkuun hankalaa, mutta meni nopeammin ohi. Poika on perusluonteeltaan hyvin herkkä ja äidin poika ja kova ikävöimään. Ei halua kavereillekaan helposti mennä leikkimään.



Ottaa se äidilläkin koville jättää itkevä lapsi päiväkotiin ja monesti sitä tuli itseään syyllistettyä jne. Mutta pakkohan sitä jo tuossa iässä on pikkuhiljaa alkaa totutella äidissä erossa olemiseen, koska kohta on eskari ja koulukin edessä.



Voimia sinne, kyllä se siitä pikkuhiljaa.

kaikki lapset käyvät tuon vaiheen läpi jossain vaiheessa. Jos tiedät ja luotat että hoitopaikassa on perusasiat hyvin niin anna vain ajan tehdä tehtävänsä, kyllä se siitä.



Saat olla onnekas kun olet saanut olla kotona lapsesi kanssa noin kauan, voi mua säälittää ne pienet 10 kk:n ikäiset vauvat joita nykyisin jo viedään täysille hoitopäiville päiväkoteihin.. sun nelivuotiaasi on siinä mielessä jo sopivan iso että varmasti selviää tästä elämänmuutoksesta ilman sen suurempia traumoja, usko pois. Kohta kaverit ovat jo niitä joiden takia päiväkotiin haluttaisiin vapaapäivinäkin;-).

Mua rupesi melkein itseäni itkettämään tuo kun luin että toinen jää puolen vuoden ajan joka aamu itkemään. Miten kamalalta voi lapsesta tuntua jos asia tulee painajaisiinkin ja viikonloppuisinkin itkettää! :(



Mutta tottahan se on että joskus on pakko oppia olemaan äidistä erossa, ja joskus on äidinkin pakko mennä töihin. Vaikeaa se silti voi olla!

me kaikki äidit tiedetään kuinka kamalaa se on pysyä urheana kun lapsi itkee. sitä sitten pillahtaa itse autossa..



kyllä se siitä lähtee sujumaan. keksikää jotain palkintoja (voi olla jotain mitä muutenkin saisi, mutta lapsi voi kokea saavansa palkinnon).. esim suklaapala ruuan jälkeen tms (siis kotona päivän jälkeen).



onko juuri 4v joku äitivaihe? meillä lapsi roikkuu lahkeessa ja olis kokoajan sylissä, vaikka on päiväkodissa ollut jo vuoden ja sinne jääminen ei itketä. heipat ja vilkutukset on tosi tärkeitä..



tsemppiä!!

lapsi rauhottuu kuulemma alle 10 minuutissa sen jälkeen kun lähden ja on loppupäivän ihan iloinen.



Tuohan voisi olla kiva juttu tuo minun kuva mukana päiväkodissa, kiitos ideasta! Täytyy kokeilla.



En kyllä katsele puolta vuotta tällaista, jos ei parissa kuukaudessa helpotu niin täytyy sitten katsoa mitä voitaisiin tehdä. En kyllä tiedä mikä olisi vaihtoehto päiväkodille, töissä haluaisin kyllä pysyä. Ehkä pph, mutta täällä meillä päin niitä on tosi vähän ja sen takia ne paikat on kiven alla.

Jos kerran tarkoituksesi on käydä töissä. Lapsihan luulee, että on saanut itkullaan tahtonsa läpi, ettei hoitoon tarvitse mennä, jos ei halua. Arvaa loppuuko itku seuraavassa paikassa koskaan? Ja sinun epäröinnistäsi lapselle jää käsitys, että sinä et luottanut hoitajiin eikä silloin lapsikaan voi luottaa ja olla rauhassa hoidossa.

Meillä lapsi(3,5v) ei huutanut ollenkaan kun iskä vei, mutta mulle huusi niin että piha raikui. Kannattaa jättää lapsi vaan hoitajan syliin ja sanoa reippaasti heipat ja lähteä. Huuto loppuu heti kun katoat näkyvistä ja lapselle keksitään tekemistä. Lapsi pärjää hoidossa hienosti.

Lapsi kyllä osaa syyllistämisen kun kotona aina ensimmäisenä sanoo: "Itkin sua aamulla kun minulla oli niin kova ikävä." Muuten kyllä tohkeissaan kehuu mitä kaikkea on tehnyt ja kehun sitten siinä samalla, että "kaikkee hienoo siellä hoidossa teitkin kun ei tollaisia kotona voi tehdä/oo tullut tehtyä. Onpa mukavaa kun huomenna voit jatkaa askartelua. Eikö olekin?" Eli luon positiivisia mielikuvia. Kerron myöskin, että äiti hakee iltapäivällä unien jälkeen. Katsotaan tuottaako tämä tulosta. Illalla tietysti paljon huomiota ja yhdessä olemista.

Luonteeltaan meilläkin on erittäin herkkä lapsi.

Eli kyllä tuo normaalia on, vaikka sitä aamuisin miettiikin, pitäiskö sitä ottaa lapsi hoidosta pois ja touhuta vaan tyhjässä puistossa. Tuon ikäinen kuitenkin tarvitsee jo sosiaalisia suhteita muihin ikäisiinsä ja tietynlaista irtaantumista vanhemmista. Tätä mieltä neuvolassakin oltiin.

hui, kuullostaa tosiaan tosi kamalalta, varsinkin tuo joka itki puoli vuotta joka paiva. Oliko se kotona aitin kanssa 4 vuotta ilman sosiaalistamista sitten tuon karsimyksen vaartti, jos jo edellinen ilta ja yokin pitaa asiaa surra. Esikoiseni meni hoitoon 10 kk iassa ja meni 2 viikkoa ennen kuin han tottui paikkaan (vietin siis ekat 2 viikkoa paivat hoitopaikassa kunnes lapsi alkoi luottaa myos hoitotateihin. Ikina ei taman jalkeen ole itkenyt hoitoon menoa, painvastoin nyt 4-vuotiaana odottaa tatien ja kavereiden tapaamista aina kovasti lomallakin. Nuorempi menikin hoitoon jo 6-kuisena (ihan normia kotimaassani, ja hoitotatien suositus etta joko alle 8kk tai sitten yli vuoden ikaisena), eika itkenyt paivaakaan. Ja sanokaa mita sanotte, mutta sosiaalisuuden lisaksi ovat tosi reippaita ja oma-aloitteisia mukeloita tilanteessa kuin tilanteessa, ja ihan normaalisti leimautuneet perheeseensa :)

mitä nuorempana hoitoon, sen parempi. Täytyy nyt Räsäsenkin äkkiä lyhentää tätä meidän törkeän pitkää vanhempainvapaata, herranjestas eihän sen muksun kanssa pidä kymmentä kuukautta kotona olla. Puolivuotiaana vaan hoitoon niin ovat nelivuotiaana niin sosiaalisia, niin sosiaalisia että. Eivätkä itke ja vongu äitinsä perään ;-(

hui, kuullostaa tosiaan tosi kamalalta, varsinkin tuo joka itki puoli vuotta joka paiva. Oliko se kotona aitin kanssa 4 vuotta ilman sosiaalistamista sitten tuon karsimyksen vaartti, jos jo edellinen ilta ja yokin pitaa asiaa surra. Esikoiseni meni hoitoon 10 kk iassa ja meni 2 viikkoa ennen kuin han tottui paikkaan (vietin siis ekat 2 viikkoa paivat hoitopaikassa kunnes lapsi alkoi luottaa myos hoitotateihin. Ikina ei taman jalkeen ole itkenyt hoitoon menoa, painvastoin nyt 4-vuotiaana odottaa tatien ja kavereiden tapaamista aina kovasti lomallakin. Nuorempi menikin hoitoon jo 6-kuisena (ihan normia kotimaassani, ja hoitotatien suositus etta joko alle 8kk tai sitten yli vuoden ikaisena), eika itkenyt paivaakaan. Ja sanokaa mita sanotte, mutta sosiaalisuuden lisaksi ovat tosi reippaita ja oma-aloitteisia mukeloita tilanteessa kuin tilanteessa, ja ihan normaalisti leimautuneet perheeseensa :)

4-vuotias on nyt 1,5 kuukautta käynyt päiväkodissa, ja joka aamu syntyy hirveä huuto ja itku kun jätän lapsen sinne. Päiväkodissa ei tunnu olevan mitään vikaa, ja lapsella on puistotuttuja lapsia samassa ryhmässä. Itku alkaa jo illalla kotona, lapsi itkee ettei halua mennä päiväkotiin vaan haluaa tulla minun mukanani töihin. :( Aamut on tosi vaikeita, yhtä itkua jo kotona. Onko tää normaalia, vai pitääkö huolestua?

Me otimme kovat aseet käyttöön ja sanoimme että piirrettyjä ei katsella niinä päivinä yhtään, kun hän aamuisin huutaa kuin hyeena. Se auttoi. Eli meillä ihan selkeästi yritti provosoida vanhempiaan sillä huudolla. Sanottiin että saa olla paha mieli ja surullinen, mutta ei saa huutaa kuin pikkuvauva (suoraa huutoa). Mikäli aamulla menee ok päiväkotiin, saa katsoa 15-30 minuuttia päiväkodin jälkeen piirrettyjä.

Iltaisin sitten halaillaan ja poika kertoo kuinka ikävä hänellä on ollut. Sitten suukotellaan ja halataan ikävä pois, :)

En tajua miten voitte pitaa sita NORMAALINA etta lapsi itkee joka aamu puoli vuotta, ja jo edellisena iltana on ihan stressissa ja todennakoisesti nakee yon painajaisia. Haloo. Jos se puoli vuotias kayttaytyisi nain, sita pidettaisiin jarkyttavana raakkayksena, mutta yhtakkia on ihan okei kohdella 4-vuotiasta nain, kun se on kerran vaan saanut olla ekat vuodet yotapaivaa aitin helmoissa eika (naemma) jatetty edes isan kanssa ennen kahden. Tyylinsa kullakin, mutta kylla se sopiva sosiaalistaminen alusta asti on ihan terveellista niin koirille kuin lapsillekin - ei tule sitten jarkkya stressia jostakin niin simppelista asiasta kuin hoitoon menosta missaan iassa, kun lapsi on oppinut luottamaan alusta asti etta aiti tulee takaisin ja muidenkin kanssa voi valilla olla ihan kivaa. Ei ne vauvat aidin kanssa muuten ennenkaan olleet 24/7 - mummot, naapurit, tadit ja sisarukset niita on kautta aikain kaitseneet suurimman osan paivasta aidin lisaksi, taa on ihan uutta etta yhtakkia pitaisi elaa jossakin symbioosissa vuositolkulla eika edes vessassa kayda erikseen....

ei tarvitse kestää tuollaista päiväkotihelvettiä kurahousutappeluineen päivineen.